torstai 31. maaliskuuta 2011

Miehitysmuseo Latviassa

Nyt sain päätökseen kierroksen Balttian maiden miehitysmuseoissa. Viimeiseksi jäi Riika Latviassa. Olikin jo ihanan keväinen viikonloppu käydä Riikassa, selvästi kevät oli edennyt pitemmälle kuin meillä.

Olen koko talven lukenut Balttian maiden tilanteesta 1940-1945 sekä Neuvostoliiton miehitysajasta. Siitä sainkin innon käydä katsomassa, miten eri maat käsittelevät aikaa museoissaan. Vilnan miehitysmuseossa olinkin käynyt jo muutama vuosi sitten, ja oli ikimuistoinen paikka. KGB:n talo oli jätetty siihen tilaan, mitä se oli ollut kun Liettua itsenäistyi. Kellarikerros kertoi kaiken sen kauhun, mitä meidänkin aikana, vielä 1980-luvulla ihmiset naapurimaissamme koki. Vilnan museon autenttisuus oli ainutkertaista. Kaunasissa ollut museo oli tehty 50,000 juutalaisen joukkohaudan päälle, ja sekin teki museosta hätkähdyttävän.  Se siis korosti saksalaismiehitystä.

Tallinnassa taas miehitysmuseo oli aivan mitätön. Sekö on Viron pääkaupungin näkemys edellisestä 50-vuodesta. Muutama vitriini, joissa on ensineitä menneiltä vuosilta. Se lähinnä ärsytti.

Latviassa oli selvästi asiaan panostettu. Miehitysmuseossa käynti liittyy aina Latviaan tehtyihin valtiovierailuihin. Eli he haluavat ainakin tuoda menneisyytensä esille. Riikassa museo oli varmaan kaikista museomaisin, kaikki oli selkeästi esillä, mutta ei mitenkään tunteikkaasti. Asia tuli selväksi, mutta ei koskenut liikaa.

Kaikki nämä kannatti nähdä. En kuitenkaan osaa sanoa, sainko mitään selkeyttä siihen miksi tämä kaikki tapahtui. Jokainen asiaan liittyvä museo selkeyttää, vain sitä, että ihminen on paha toiselle ihmiselle.

keskiviikko 30. maaliskuuta 2011

Kauneushoitola Pariisissa

Pariisia pidetään kauneuden pääkaupunkina, ja muodin Mekkana. Nykyään se ei kuitenkaan enää ole näin. Vielä 80-luvulla ammattini tärkeimmät asiat tulivat Ranskasta, nyt parhaat uutuudet tulee Amerikasta tai Japanista.

Olen muutama vuosi sitten päässyt tutustumaan pariisilaiseen kauneushoitolaan kosmetologi ryhmän mukana. Me suomalaiset kosmetologit olimme aika hämmästyneitä. Mitään esimerkkiä meille sieltä ei ainakaan löytynyt, vaikka kyseessä oli Pariisin parhaalla liikealueella oleva merkkihoitola. Tietysti parisataavuotta vanhaan taloon ei saa kovin hyviä olosuhteita, mutta Suomessa terveystarkastaja olisi pistänyt firman kiinni heti. Katutason liiketilasta kiivettiin hoitotilaan sellaisia portaita pitkin, ettei niitä ikinä olisi meillä voinut käyttää asiakas käytössä.

Hoitohuoneet oli erittäin pieniä, ei lähellekään sitä 10m2 suositusta mikä Suomessa on. Vesipisteitä oli yksi ainoa, johon kaikki kosmetologit eri huoneista jonottivat. Yksi lavuaari, jonka lähellä ei ollut edes laskutilaa. Työoloissa ei oltu ergonomiaa ajateltu tipan vertaa. Ei myöskään hoitolan ulkonäköä. Siitä puuttui kaikki tyyli, ja viihtyvyys. Ainostaan näyteikkuna oli houkutteleva.

Huvittavinta oli se, että he ilmeisesti olivat keksineet hygienian merkityksen vasta nyt. Hienoin asia mitä he esittelivät, oli se, että päänauha ja kasvokompressit oli pakattu suljettuun muovipussiin. Tämän pussin saa jokainen asiakas itse avata, siten hän voi olla varma, että ne ovat puhtaat. Enpä oikein tiedä, mitä meidän asiakkaat tykkäisivät, jos he joutuisivat tämän tekemään. Luultavasti aika pian kritisoisivat turhia muovipusseja.

Suurin ero on siinä, ettei suomalainen asiakas edes tule ajatelleeksi pyyhkeiden puhtautta, koska se on niin itsestään selvää. En taatusti saa luxushoitolan mainetta sillä, että vakuutan käyttäväni puhdasta kasvokompressia, koska niinhän käyttää kaikki muutkin.

tiistai 29. maaliskuuta 2011

Pekka Tiilikaisen nenä

Kaikki ikäluokkani edustajat muistavat legendaarisen radioselostajan Pekka Tiilikaisen, häntähän jopa sanottiin sinivalkoiseksi ääneksi. Suurin osa myös muistaa hänen nenänsä. Hän on varmaan selkein esimerkki julkisuuden henkilöstä jolla on ollut erittäin paha ruusufinni, eli acne rosacea. Ilmeisesti sitä ei myöskään oltu kunnolla hoidettu, tai ehkei muutama vuosikymmen sitten vielä osattukkaan hoitaa. Nykyään  ruusifinni voidaan antibiooteilla hoitaa, niin ettei nenä ja poskipäät enää vaurioidu pysyvästi.

Muutama viikko sitten, kun olin käymässä Latviassa, näin eräällä miehellä pahimman mahdollisen ruusufinnin vaurioittaman nenän. Se oli turvonnut, ja kasvannut kolminkertaiseksi, jokainen ihohuokonen oli myös tuplasti laajentunut. Nenä ja poskipäät oli kirkuvan punaiset, ja täynnä märkäisiä finnejä. Kasvot oli todella kipeän näköiset. Tämä oli esimerkki siitä, mitä hoitamaton ihotauti pahimmillaan aiheuttaa.

Nämä ovat vaan ääritapauksia. Ruusufinni on kuitenkin yleistynyt, ja sen hoito kannattaa ottaa vakavasti. Kasvohoidon yhteydessä me neuvomme aina asiakkaan ihotautilääkärille, jos on kyse jostain ihotaudista. Kosmetiikalla, tai kasvohoidolla ei voi ruusufinniä parantaa, mutta niillä on erittäin suuri merkitys, että iho pysyisi oireettomana. Jos vaan epäiletkin, että ihossasi on muutakin, kuin tavallisia finnejä, käänny ammattitaitoisen kosmetologin puoleen. Ruusufinniä ei kannata myöskään säikähtää, koska nykyään se pystytään hyvinkin pitämään oireettomana. Ilman ihotautilääkäriä hoito ei kuitenkaan onnistu.

maanantai 28. maaliskuuta 2011

Kissan päiviä osa 3

Palaan vielä tähän eläin ja lähinnä kissa aiheeseen. Yleisön osastoilla käydään keskustelua kissan hinnasta. Joku oli harmistunut, kun toisessa löytöeläin kodissa kissa maksoi 100 €, ja toisessa 50 €. Kirjoittaja oli pitänyt 100 euroa kissasta rahastuksena.

Jos 50 € on noin tärkeä raha, ainoa vastaus on, ettei pidä missään tapauksessa ottaa kissaa. Mielestäni kissan pitäisi maksaa paljon enemmän kuin 100 €, koska se hillitsisi kissojen heitteille jättöä. Edes vähän ajateltaisiin pystyykö hoitamaan kissaa, kun hinta olisi tarpeeksi korkea. Realiteetti on se, että eläimen pito tulee kalliiksi. Joku on laskenut, että kissa maksaisi noin 1000 € vuodessa, ja koska kissa voi elää yli 20 vuotta, puhutaan 20,000 €.

Raha on kuitenkin se pienin asia kissan hoidossa. Se vaatii jatkuvaa huomioimista, on tiedettävä, että pystyy yli 20 vuotta elämään niin, että kykenee huolehtimaan eläimen tarpeista. On myös pystyttävä laittamaan kissan tarpeet omiensa edelle. Jos kissalle ei löydy hyvää hoitajaa matkan ajaksi, sitten matkat on jätettävä. Jokainen elävä olento on myös omansalainen persoona, niin kissatkin. Kissan persoonalliset ominaisuudet on hyväksyttävä, arasta ja pelokkaasta kissasta ei ehkä koskaan tule sylikissaa.

On paljon suurempaa ystävyyttä kissoja kohtaan jättää ne ottamatta omaan kotiinsa, ellei ole 110% varma pystyvänsä hoitamaan niitä. Parempi on vaan rapsutella kavereiden kissoja, kuin hätäisellä päätöksellä hankkia oma, ja jättää se sitten huonolle hoidolle.

sunnuntai 27. maaliskuuta 2011

Tunnetko ahtaanpaikankammoa?

Aina kun meille tulee uusi asiakas hän täyttää esitietolomakkeen, jossa kysytään ihoon liittyviä asioita. Siellä on myös kysymys, oletko koskaan kokenut ahtaanpaikankammoa. Emme kysele sitä uteliaisuutta, että minkähänlaisia kammoja tällä asiakkaalla on, vaan siihen on selvä syy.

Ahtaanpaikankammo on aika selittämätön tunne, ja se voi iskeä missä vaan. Sen kaikki tietää, että se on aivan kamala paniikin tunne. Kasvohoidon aikana saattaa erittäin herkille ihmisille tulla kelju olo, kun laitamme naamion, ja silmien päälle pumpulikompressit. Yleensä siinä nukuttaa, mutta jotkut saattavat kokea sen ahdistavana. Tämä on parasta selvittää, ja kysyä etukäteen. Jos tunne on epämiellyttä, voidaan pumpulit jättää pois, jotta pystyy katselemaan ympärilleen.

Jotkut asiakkaat eivät halua jäädä yksin hoitohuoneeseen, ja kun sekin asia on selvitetty etukäteen, niin se ei ole ongelma, kosmetologi ei silloin poistu hoitohuoneesta naamion ajaksi. Kun kaikki hoitoon liittyvät asiat on selvitelty etukäteen, jokainen asiakas saa haluamansa kaltaisen hoidon.

lauantai 26. maaliskuuta 2011

Lemmenjuomaa lemmikeille

Jos kaupungilla liikkuu huhuja lemmenkipeydestäni, niin tunnustan, että juttu on totta.

Tämä tapahtui eräänä kuumana kesänä 2000-luvun alkupuolella. Vanhat kissani Mörri ja Miuku elivät vielä silloin, ja olin kovin kovin huolissani niiden juomisesta. Pitkän helteen takia lehdissä puhuttiin paljon nesteytyksen tärkeydestä, ja minä pelkäsin, että myös kissani kärsivät janosta. Mietin kovasti, miten saisin ne juomaan paremmin.

Sitten yhtenä päivänä olin Tiiriön Citymarketissa ostoksilla, ja kävelin olut ja limppari hyllyjen ohi. Silmiini kävi pullo rykelmä, ja iso teksti Lemmikkienjuomaa. Olin aivan onnessani, vihdoinkin löytyi kaipaamani tuote. Myös eräs asiakkaani oli ostoksilla, ja tuli kyselemään kesän kuulumisia. Minä lappasin pulloja kärryyni, ja aivan innoissani kehuin, kuinka tärkeän löydön olin tehnyt. Kerroin kaivanneeni kyseistä juomaa jo pitkään, ja ihmetelleenikin jo, etteikö kukaan sitä keksisi. Asiakkaani oli hiukan epäröivät tuntuinen, ja lähtikin aika pian hoitamaan omia ostoksiaan.

Kun sitten jonotin kassalle, aloin katsomaan pullokasaani uudelleen, ja nyt tajusinkin, että pullossa luki Lemmenjuomaa. Makeaa omena siideriä, jollain hölmöllä mausteella terästettynä. Hiukan nolona siirryin kassajonosta takaisin olut hyllykölle, ja pakkasin pullot takaisin hyllyyn. Tässä siis selitys lemmenkipeyteeni liittyviin huhuihin, jos niitä joskus kuulette.

perjantai 25. maaliskuuta 2011

Idolini kuolema

Taas yksi aikakausi on ohitse. Suuri filmitähti idoli Liz Taylor on kuollut.

Koen, että Liz Taylor on vaikuttanut elämääni paljonkin, koska teini-ikäisenä harrastin elokuvia, ja keräsin filmitähtien kuvia. Taylorin kuvia minulla oli paljon, koska hän oli 70-luvulla ihan tavallistenkin naistenlehtien palstoilla. Ihailin hänen kauneuttaan kovasti, mutta hänen kauttaan opin arvostamaan myös kirjallisuuden ja näytelmien klassikoja.

Taylor ei ollut pelkästään söpö tähtönen, vaan loistava näyttelijä, jonka lahjat tuli esille Tennessee Williamsin klassikkonäytelmissä Äkkiä viime kesänä ja Kissa kuumalla katolla. Hän myös käytti julkisuuttaan hyväksi saadakseen aikaan hyviä asioita maailmassa. Eläinten puolesta puhujana hän usein esiintyi, ja oli samalla linjalla, kuin minäkin, että eläin on arvokkaampi, kuin moni ihminen. Samoin Hiv-potilaiden puolesta puhujana hän käytti julkisuusarvoaan hyödyksi.

Tuntuu haikealta, että yksi aikakausi on pysyvästi takana. Liz Taylor oli viimeisimpiä Hollywoodin kulta-ajan tähtiä, ja nyt hänkin on mananmajoilla. Hänestä jäi kuitenkin ikuinen hieno muisto. Elokuva Jättiläinen, jonka hän teki toisen legendan James Deanin kanssa, on mielestäni aivan upea elokuva. Siinä tämä menneen ajan kaunotar, teki ikimuistoisen näyttelijätyön. Itse jaksan katsoa sen elokuvan uudestaan ja uudestaan, ja unelmoida menetetystä nuoruudesta.

torstai 24. maaliskuuta 2011

Huumorintaju hukassa

Pitäisiköhän etsintä kuuluttaa, että huumorintaju hukassa, katosi 1990-2011 välisenä aikana, ei erityistuntomerkkejä.

Olin katsomassa Verkatehtaalla stand-up esitystä, jossa esiintyi Niko Kivelä ja Ilari Johansson, sekä joku kolmas, jonka nimeä en välitä edes muistaa. Ei naurattanut yhtään. Tunsin itseni huijatuksi. Ymmärrän, ettei heidänkään työ ole helppoa, ja varmaan tympii tyhmät ihmiset, jotka odottaa, että he ovat hauskoja. Mutta itsepähän ovat siihen ruvenneet.

He ovat ihan samallalailla asiakaspalvelussa ,kuin esimerkiksi kosmetologikin. Joskus leipääntyy työnhönsä, mutta sitä ei näytetä asiakkaalle, se ei todellakaan ole asiakkaan vika, jos minulla on  huono päivä. On myös ihan amatöörimäistä kuvitella, että asiakaspalvelussa vetää jokaisen päivän läpi samalla kaavalla. Ei käy, ei maksava asiakas ole hönäytettävissä. Yritän sanoa tässä sitä, että itse yritän tehdä työni aina kunnolla, ja kunnioitan asiakastani. Kun menen teatteriin, haluan nähdä esityksen, jonka eteen on nähty vaivaa, se on katsojan arvostamista.

Verkatehtaan stand-by illassa alapään jutut, ja katsojien mollaaminen oli pääosassa. Kaiken kruunasi se, että viimeinen esiintyjä, illan lopuksi kiitti yksinään, Ilari ja Niko, kun olivat jo lähteneet seuraavalle keikalle. Samaan hengen vetoon tyyppi ilmoitti, että aulassa olisi sitten myytävänä heidän uusimat dvd:sä.

Huumorintajuni toimi paremmin 80-luvulla, kun kukaan ei vielä ollut keksinyt stand-up juttuja, vaan tehtiin komedioita. Silloin jos mokattiin, tehtiin se ainakin käsikirjoituksen mukaan.

tiistai 22. maaliskuuta 2011

Eevan toiset kengät

Viime perjantaina ehdin sen verran juosta kaupungilla, että olin liikkeellä kauppojen aukioloaikana. Menin Sibeliuskatua ylös, ja näin Eevan toiset kengät liikkeen houkuttelevan näyteikkunan. Sinnehän oli pakko poiketa.

Tuo kenkäkaupassa käynti ilahdutti minua kovasti, kun löysin ihanan punaiset korkokengät todella edullisesti. Olen myös tosi tyytyväinen, että Hämeenlinnasta löytyy tasokas, palveleva kenkäkauppa. Niin usein valitetaan, ettei meiltä Hämeenlinnasta löydy mitään kivaa, muissa kaupungeissa on paremmin. Eihän meiltä kohta löydykkään, jos emme kannata oman kaupunkimme yrityksiä.

Pitäisi löytyä sellainen asenne, että kun joku on kerran rohkaistunut lähtemään yrittäjyyden tielle, niin muut edes kannattaisivat pienyrityksiä markettien sijaan. Itse yrittäjänä, olen tietoisesti valinnut tavan ostaa tarvitsemani vaatteet tms. lähiseudun yrittäjiltä. Hämeenlinnasta kyllä löytyy ihan kivoja liikkeitä, esimerkiksi Siro, Finezza ja mainitsemani Eevan toiset kengät.

Kenkien ostossa olen kokemuksen kautta tullut siihen tulokseen, että laatuun kannattaa panostaa. Se on yleensä halvin vaihtoehto. Tuolla Eevan kenkäkaupassa oli aivan ihana valikoima värikkäitä kevät kenkiä, eikä korot olleet tornin korkuisia. Kiva kun löytyy muutakin, kuin tämän hetken pintamuotia. Eihän kukaan aikuinen, jonka pitää päästä vauhdilla liikkumaan kestä kipitellä älyttömän korkeilla piikkareilla. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä vähemmän viitsin sietää huonoja kenkiä, vaan sen vuoksi, että ne on kauniit. Yleensä kun ostaa vähän kalliimmat kengät, ne on niin hyvä laatuiset, että on hyvä kävellä, mutta ne ovat myös ilo silmälle.

maanantai 21. maaliskuuta 2011

Ihana kevät aurinko

Olenkohan nyt varmasti tarpeeksi paljon kertonut kevät auringolta suojautumisesta? En haluaisi jankuttaa, saati sitten pelotella ketään, mutta tietoa haluan levittää. En halua, että asiakkaani ainakaan tietämättömyyttään jättävät suojautumisen.

Aurinko on myös nautinto, ja hyvä asia ihollekin, se pitää muistaa. Kuitenkin auringosta voi nauttia, vahingoittumatta säteilystä. Ainoa fakta asia mikä varmasti tiedetään, on se, että aurinko vanhentaa ja ohentaa ihoa. Myös ihosyöpään yksi suurin syy on UV-säteily. Hysteeriseksi ei suojutumisessa kannata mennä, mutta jatkuva UV-säteilyn määrän vähentäminen on hyvästä. Ihan samalla lailla, kun syömisessä vältetään lihottavia aineita, vähän voi ottaa, mutta rajoittaa pitää.

Jo pelkästään se, että käyttää päivittäisenä kosteusvoiteena tuotetta jossa on vähintään suojakerroin 15, auttaa paljon. Vielä suurempi apu on jos pysyttelee aina poissa suorasta auringosta, valitsee aina varjopaikan. Hyvä olisi myös pysyä kokonaan pois ulkoa siestan aikoihin kesällä, eli kello 12-15. Kaikista tärkeintä on muistaa, että älä koskaan makaa tai istu suorassa auringon paisteessa.

sunnuntai 20. maaliskuuta 2011

Haudasta nostettu yrittäjä

Taas on se aika, että politiikot tekevät vaalipropagandaa oikein tosissaan. Mihinkään puheeseen ei ole uskomista. Huvittuneena seuraan kommentteja jotka liittyvät yrittäjyyteen.

Olen niin kauan ollut yrittäjänä, ja seurannut aktiivisesti politiikkaa, että muistan hyvin miten 80-luvulla puhuttiin yrittäjyydestä. Kun olin ensimmäistä kertaa Hämeenlinnan Seudun Yrittäjänaisten puheenjohtajana, niin yrittäjyyttä koskevat puheet eivät kovinkaan positiivisia olleet. Politiikot, varsinkin vaalien aikaan, ottivat hyvin varovaista kantaa yrittäjyyteen, ja todella harva uskalsi sanoa olevansa mitään sukuakaan kenellekään yrittäjälle.

Aika kuitenkin muuttuu. Nykyään on hauskaa kuunnella, kun kaikki kansanedustajat ovat niin yrittäjä ystävällisiä. Suurin osa on itse yrittäjä, tai yrittäjän lähisukulainen, ainakin omien puheidensa mukaan. Ja jos elävien kirjoista ei löydy yrittäjää, niin se kaivetaan vaikka haudasta. Varmaan on sukukirjaa luettu suurennuslasin kanssa, että on löydetty sopiva sukulaisuus yrittäjän kanssa. Falskilta kuulostava muutos, ylenpalttinen kehuminenkaan ei kuulosta aidolta.

lauantai 19. maaliskuuta 2011

Kissan päiviä osa 2

Eläin, jota on kaltoin kohdeltu, saa todella pahoja traumoja jotka ilmenevät monella tapaa. Edellisessä postauksessa esittelemäni Jösse kissa on järkyttänyt koko perhettä omilla oireillaan. Ensiksi merkille pantavaa oli hänen tapansa ottaa ruokakupista ruokaa, ja mennä muualle syömään, koko ajan muristen muille kissoillemme. Myös hän piilotteli ruokaa, ja tätä kesti varmaan vuoden ennen kuin hän luotti siihen, että ruokaa on varmasti aina saatavilla.

Kamalin kokemus oli eläinlääkärissä käynti, siinä vaiheessa kun piti tehdä kastraatio. Pojat olivat olleet meillä noin 3-4 kuukautta, kun heillä alkoi selvät juoksuajan merkit. Varasimme ajan Elänlääkäriasema Helmestä Tervakoskelta, jossa vastaanottaa kissojemme henkilääkäri. Ainahan lääkärikäynti on kurjaa kissalle, ja päätimme viedä kaikki kolme kerralla, ja samalla ottaa kaikki rokotukset yms.

No, se oli vaan suunnitelma, toteutus oli ihan eri juttu. Jösse rimpuili itsensä heti käsistäni, kun hoksasi, että häntä yritetään kantokoppaan. Sitten Jösse piiloutui suihkukaapin alle, ja vain sihisi ja pihisi, kun yritin häntä vietellä, li siihen jäi Jössen osalta se lääkäri käynti.

Sitten odotimme muutaman viikon, ja saimme Jössen koppaan asti. Matka oli hirveä. Jösse tärisi, ja huohotti kieli suusta ulkona. Sitten meni pissat alle, ja koko pikku kroppa jäykistyi täysin. Kun vihdoin saimme sen eläinlääkärin eteen, hän kauhisteli oliko Jössellä sydänvika, koska sydän ja hengitys oli ihan sekaisin. Sitten hän antoi rauhoittavan lääkityksen, ja kun se vaikutti lääkäri totesi Jössen olevan muuten terve, mutta se oli mennyt niin sanottuun kauhushokkiin.

Tilanne oli meille, Jössen kotiväelle, ihan kamala. Tekisin mitä vaan ettei Jössen tarvitsi kokea sellaista. Siitä on nyt kolme vuotta, ja sinä aikana Jösselle on tullut paljon rohkeutta lisää, ja hänen pelot on koko ajan huomioitu joka päiväisessä elämässä. Olemme tehneet jatkuvasti työtä, että Jössen turvallisuus kasvaisi, ja jokainen Jössen luottamuksen osoitus on meille suuri kiitos.

perjantai 18. maaliskuuta 2011

Kissan päiviä osa 1

Viime aikoina lehdissä on ollut ihan kamalia tarinoita eläinten kohtelusta. Ihmiset ovat aivan petoja. Kerran koettuaan jotain pahaa eläin menettää luottamuksensa ihmiseen lopuksi ikää. Olen itse tämän kokenut, koska olemme yrittäneet rakentaa Jösse kissamme luottamusta jo kolme vuotta.

Kolme vuotta sitten haimme kissaveljekset Jössen ja Valtsun Kissakoti Kattilasta. Ne olivat silloin "teinipoikia" noin 4-5 kk vanhoja. Heidän elämän tarinaansa ei tiedetä, miten olivatkin pysyneet yhdessä siihen saakka. Valtsu oli selviytynyt menneisyydestään hyvin, se oli jo heti meille tullessaan rohkea ja utelias. Jösse parka olikin sitten ihan toista maata. Olimme tietenkin siihen varautuneetkin, että kun kissat tulee vaikeista oloista saattaa mennä jopa vuosia, ennen kuin pelot unohtuu.

Jösse istui, tai oikeammin kyhjötti sängyn alla ensimmäiset kuukaudet meillä ollessaan. Ilman reipasta veljeään, kontaktin saaminen olisi ollut tosi vaikeaa. Valtsu haki Jösseä syömään, ja näytti yöaikaan paikkoja, ja nukkui veljensä kanssa pienessä kasassa. Pikku hiljaa saimme Jössen vieteltyä ruuan avulla syliin. Otin hänet joka ilta olohuoneeseen syliini, mistä hän kiipesi olkapäälleni nojatuolin ja pääni väliin. Sieltä hän kurkisteli hiuksieni suojasta minkälaiseen kotiin hän oli joutunut.

Tätä jatkui kuukausi tolkulla, mutta pikku hiljaa alkoi Valtsun, ja toisen kissamme Hertan leikit kiinnostamaan niin paljon, että niihin oli pakko osallistua. Kuitenkin säikähdyksiä tapahtui yhtenään. Pienikin outo ääni telvisiosta, tai liian äkkinäinen liike, sai Jössen jäykistymään sihiseväksi karvapalloksi. Nykyään näitä sattuu aina vaan harvemmin. Tänä päivänä Jössekin on reipas ja iloinen kissapoika, joka leikkii hiirulaistensa kanssa, eikä enää piilottele ruokaansa. Kuitenkin vanhat kauhukokemukset palautuu heti, jos jotain outoa tapahtuu. Silloin juostaan tuhatta ja sataa äiskän sänkyyn kaikkien peittojen alle, ja odotetaan niin kauan, että kotiväki hakee pois.

torstai 17. maaliskuuta 2011

Kosmetologi, kirvesmies ja pappi

Näin keväällä, kun alkaa yhteishaku, ja nuorilla on ammatinvalinta asiat pinnalla, niin saamme kyselyitä kosmetologin ammatista. Usein tuntuu, että kyselijöillä on täysin väärät käsitykset meidän ammatista. Yleensä kyselijät ovat äitejä, jotka ovat huolissaan, että lapsi hankkiin ihan humpuuki ammatin. Toisaalta ajatellaan, että kosmetologin työ on niin kivan kevyttä ja naisellista. Kumpikaan käsitys ei pidä paikkaansa.

Kosmetologikoulutus antaa hyvää pohjaa moneen muuhun ammattiin, jos pelkää ettei kosmetologina työllisty. Myös kosmetologikoulutusta voi jatkaa korkeakouluun, ja suorittaa estenomin tutkinto. Meidän ammatti on myös hyvin kansainvälinen, ja suomalaista kosmetologin tutkintoa arvostetaan maailmalla. Hyvin usein lähdetään jo koulutusvaiheessa oppilasvaihtoon ulkomaille.

Mitä työn keveyteen tulee, se on täysin väärin käsitystä. Kosmetologin työ on tutkimusten mukaan yhtä raskasta fyysisesti, kuin kirvesmiehentyö, ja henkisesti saman tasoista, kuin papin työ. Tämän olen valmis allekirjoittamaan. Omalla työpaikallani olen nähnyt, että nuorella kosmetologilla loppuu voimat jo puolelta päivin, mutta ne kyllä kasvaa työn mukana. Samoin ihminen joka on jo luonnostaan hyvä kuuntelija, ja ennen kaikkea kiinnostunut ihmiselämästä pärjää ammatissa parhaiten.

keskiviikko 16. maaliskuuta 2011

Paheksun lääkärien moraalia

Entistä useammin puheet asiakkaiden kanssa kääntyy plastiikkakirurgiaan, ja leikkauksissa tapahtuviin ylilyönteihin. En olisi koskaan 80-luvulla uskonut, että suomalaiset plastiikkakirurgit ja lääkärit alkavat niin rahanahneiksi, että koko moraali katoaa.

Lääkäreidenhän kautta nämä ihmeelliset ryppyhoidot, ja sun muut silikooni implantit on Suomeen tulleet. Eivät kosmetologit pistä botoxia, vaan sen voi tehdä ainostaan terveydenhoito henkilökunta. Botoxista terveydenhoito on kaukana. Koskakohan tulee ensimmäinen kuolonuhri, kun hermomyrkyn kanssa leikitään? Ilmeisesti lääkärit suostuvat ihan mihin tahansa, mitä potilas keksii pyytää, välittämättä siitä onko pyyntö järkevä.

Jos katsoo esimerkiksi Johanna Tukiaisen törrö suuta, tai Hannele Laurin yli kireitä poskia, ei voi puhua enää kauneuskirurgiasta. Kummassakin tapauksessa on menty ihan överiksi, tuloksena lähes pellen ulkonäkö. Unohtamatta sitä minkälainen riski kaikki leikkaukset ovat. Paheksun syvästi sitä, että terveydenhuollon ammattilaiset ovat lähteneet vaarantamaan ihmisen terveyttä, vain ulkonäkö syistä.

tiistai 15. maaliskuuta 2011

Kasvohoito parantaa aineenvaihduntaa

Yleensä kasvohoidon jälkeen asiakas ensimmäisenä ryntää vessaan. Se on aivan selvä merkki, että jotain elimistöstä lähti liikkeelle. Harva tulee ajatelleeksi miten kokonaisvaltainen vaikutus hyvin tehdyllä kasvohoidolla on. Kasvohieronta poistaa nestettä koko elimistöstä, eikä vaan kasvojen alueelta. Kasvohieronta kohdistuu kahteen kolmasosaan ihmisen imusolmukkeista, jotka poistavat elimistön kuona-aineita. Imusolmukkeita on kainaloissa, nivustaipeissa ja leuan alla. Kasvohieronnassa käsitellään näitä kainaloiden ja leuan imusolmukkeita.

Aineenvaihdunnan vilkastumien on erittäin tarpeellista kaikille, mutta varsinkin vaihdevuosi ikää lähestyttäessä, turvotus on iso ongelma. Kun hormooni toiminta hidastuu alkaa myös nestettä ja turvotusta kerääntyä kasvoihin, ja varsinkin silmienympärystään. Lisäämällä juomista saadaan hoidon aikana vilkastunut nestekierto pysymään parempana pitempään.

Jos siis kärsit turvotuksesta kasvohoidolla on suuri apu myös siihen.

maanantai 14. maaliskuuta 2011

Veden juonti ei auta ihon kuivumiseen

Joskus asiakkaat kysyvät, johtuuko heidän ihon kuivuus liian vähäisestä juomisesta. Tai kun minä kerron ihon olevan kuivan, he lupaavat lisätä veden juontia.

Tämä on täysin väärä käsitys. Tietysti riittävä juominen on hyvästä, mutta sillä ei ole merkitystä ihoon kuivuuteen nähden. Ei juodun veden määrä muuta ihotyyppiä. Ihon kuivuuden aiheutaa, periytyvän ihotyypin lisäksi, ulkoiset tekijät. Meidän kuiva talvi ilmasto, ja sisälämmitys haihduttaa ihosta kaiken kosteuden. Väärät hoitotuotteet, ja liika peseminen myös kuivattaa ihoa. Tietysti myös ikääntyminen, ja siihen liittyvä estrogenin vähentyminen ohentaa ja kuivattaa ihoa. Näihin asioihin ei veden juonnilla ole mitään vaikutusta.

Ihon kuivuuteen tarvitaan oikeat ihonhoitotavat, ja oikeanlaiset hoitotuotteet. Jos pakkasilma kuivattaa, pitää pakkasilman vaikutuksia vähentää, ja siihen auttaa oikeat hoitotuotteet. Olisi ehkä vaivattomampaa hörpätä lasillinen vettä, mutta ei tuo voiteen sipaisukaan niin suuri juttu ole. Kun kääntyy ongelmineen asiantuntijan puoleen, ja saa heti oikeat hoito-ohjeet, ei ihonhoito ole ollenkaan työlästä ja tuloksia syntyy.

sunnuntai 13. maaliskuuta 2011

Tutkimuksia hissin käytöstä

Yritykseni on kerrostalon ensimmäisessä kerroksessa, eli meille päästäkseen pitää kiivetä yksi kerros rappusia, tai tulla hissillä. Vuosien aikana olen usein pannut merkille asiakkaitteni hissin käyttöä, en arvostellaksi, vaan mielenkiinnosta.

Itselleni on tärkeää arkipäivän hyötyliikunta, ja en juuri koskaan käytä hissiä. Samoin tuntuu ajattelevan suurin osa keski-ikäisistä naisista, koska hyvin harva asiakkaistamme käyttää hissiä. Se mikä kuitenkin on merkille pantavaa, että nuoriso käyttää melkein aina hissiä. Jos asiakas tulee teinipuhdistukseen eli on alle 25v., melkein aina kuulen kuinka hissin ovi kolahtaa. Vielä varmempaa on hissin käyttö, jos tulija on poika. Tässä todentuu se keskustelu mitään käydään koululaisten huonosta kunnosta. Jos nuori valitsee automaattisesti aina helpoimman tien ei kunto koskaan kartukkaan.

Kun taas vertaan yli 85-vuotiaita asiakkaitani, he joka kerta tulevat rappusia pitkin, vaikka hitaastikin, ja hymyileevät voiton riemuisesti, että jaksoimpas vielä kiivetä portaat. Ehkä siinä onkin pitkän iän salaisuus, ei valita aina helpointa tietä, vaan ponnistellen pysyy paremmassa kunnossa.

lauantai 12. maaliskuuta 2011

Mielenkiintoista itsehoitoa

Vuosien varrella olen kuullut jos jonkinmoisia tarinoita, mitä ihmiset ovat iholleen hoidoksi tehneet. Kerron tässä muutaman karmaisevimman, älkää missään nimessä kokeilko perässä.

Silmänpusseja hoidetaan sivelemällä peräpukamavoidetta silmienympärille. Konsti on kuulemma kerrottu Sinkkuelämää sarjassa. Voi hyvä tavaton, eikö enää mitään pahempaa ainetta ole keksitty. Niin ohut iho, kuin silmänympärys ei missään tapauksessa kestä tällaisia aineita. Ellei ihottumaa tule heti, niin ainakin iho ohentuu niin voimakkaasti, että ryppyisyys moninkertaistuu.

Kerosiinia eli lentobensaa käytetään acneiholle. Tämä on ollut konstina Neuvostoliitossa, kun ei oikein mitään hoitoaineita ollut. Sen tietenkin ymmärrän, että pakkohan jotain on keksiä kun ei ole normaalia lääketiedettä ja kosmetiikkaa. Uskoisin, että kerosiini syövyttää ihoa niin, että finnit voi jopa parantuakin, mutta pelkään, että siitä konstista jää kyllä ikuiset jäljet. Iho palaa ja syöpyy niin, että syntyy arpikudosta.

Estrogeeliä laitetaan koko kasvoille. Ihan järjetön idea. Estrogeelin on tarkoitus imeytyä verenkiertoon, eikä se hoida mitenkään ihoa. Päinvastoin se kuivattaa, koska geelimäisenä lääkeaineena siinä on alkoholia. Myös koko annostelu menee ihan pieleen., Kasvojen ihosta imeytyy geeli läpi huonommin, kuin ohuesta ihosta reisien ja käsivarsien sisäpinnasta, mikä on oikea kohde geelin levitykseen. Estrogeeni on myös niin tärkeä hormooni, ettei sen kanssa kannata leikkiä.

Tässä muutama vinkki, mitä ei saa kokeilla. Kerron lisää joskus myöhemmin.

perjantai 11. maaliskuuta 2011

Terveiset mielenosoituksesta

Eilen 10.3 oli Yrittäjänaisten Keskusliiton mielenosoitus eduskuntatalon edessä. Ihan mukava kokemus sinänsä, voisi tuon tehdä uudestaankin. Aihe oli henkeä nostattava, koska nämä vanhenmuudenkustannusten jakaminen tuntuu olevan ikuisuusasia. Eilen myös julkaistiin Hyssälän työryhmän raportti, jossa oli meidän kannaltamme kielteisiä asioita paljon. Äitiysloman pidennyksiä myös suunnitellaan, mikä on tietysti ihan hyvä asia.

Herää kuitenkin kysymys kuka tämän kaiken maksaa? Jos vielä äitiyslomaa pidennetään, niin tuleeko sekin äidin työnantajan maksettavaksi.? Jokaisesta kuukaudesta maksetaan 2,5 lomapäivää, ja tästäkin muodostuu jo suuri raha äidin työnantajalle.

Kaiken kaikkiaan mielenosoitus oli hyvä kokemus yhteishengestä, en kuitenkaan usko sen vaikuttavan mitenkään eduskunnan päätöksen tekoon. Kyllähän siellä oli joka puolueesta edustaja, jotka suurin piirtein lupasivat ensi kaudella hoitaa kaiken kuntoon, jos vaan pääsevät hallitukseen. Se jää kuitenkin nähtäväksi, kun vaalit on ohi kukaan ei muista tämän päivän puheitaan.

torstai 10. maaliskuuta 2011

Tuhat loistavaa aurinkoa suomalaisittain

Kerroin tässä pari viikkoa sitten lukeneeni kirjan Tuhat loistavaa aurinkoa, joka kertoo Afganistanilaisten naisten elämästä. Kirja oli niin raadollinen ja koskettava, että se vaivaa minua vieläkin.

Aloin kuitenkin viikolla pohtimaan, miksi olin siitä niin järkyttynyt? Sellaistahan tapahtuu koko ajan meillä Suomessakin. Itsellänikin on käynyt lukuisia asiakkaita, joita on kotona pahoinpidelty. Yleensä jäljet ovat kasvoissa, joita lukuisten leikkausten jälkeen hoidetaan vielä kasvohoidoilla. Kasvot kun on alue, mitä on ilmeiseti tietoisestikin haluttu satuttaa, ja kasvojen luut ovat ohuita, ja herkkiä rikkoutumaan. Esimerkiksi muutama potku keskelle kasvoja tekee sellaista tuhoa, että niistä uhri kärsii lopun ikänsä. Nenä ja poskiluut murtuvat,  hengitystiet ja poskiontelot murskaantuvat,ja myös silmät ovat  vaarassa.

Kun on muutaman kerran nähnyt, miltä uhri näyttää esimerkiksi vuoden päästä tapahtumasta, ei voi kun kehua plastiikkakirurgien ammattitaitoa. Koskaan ei kuitenkaan parane ne jäljet jotka tulevat sieluun ja sydämeen.

Onkohan jotenkin turvallisempaa kauhistella kaukana tapahtuneita väkivaltaisuuksia, kuin huomata ne lähellä olevat?Kodeissa tapahtuva väkivalta on tiedostettava ja siitä on puhuttava. Uskon, että asiasta puhumalla saadaan asenteita muuttumaan väkivallattomaan suuntaan. Tai ainakin sitä sydämestäni toivon.

keskiviikko 9. maaliskuuta 2011

Kevättä rinnassa

Kevät alkaa olla jo lähellä, päivät ovat selvästi pidentyneet, ja auringon valo piristää mieltä. Heti kun aurinko alkaa paistaa päivän valo muuttuu kirkkaaksi, ja silloin pitää myös uudistaa meikkivärejä. Youngbloodin kevään meikkivärit tulee vasta maaliskuun loppupuolella. Nyt kuitenkin perusväreistä voi jo hakea pastellisempia värejä esimerkiksi huulipunaan. Oikein kaunis väri on Pink Lust (31€)  se ei ole liian vaalea, mutta naisellisen pehmeä väri.

Huulikiilteet on asiakkaidemme suuria suosikkeja. Ne on ihanan rasvaisia ja sisältävät ravitsevia kasvisöljyjä, millä saa hyvin huulten rohtumisen kuriin. Värit Rhapsody ja Delicous ovat raikkaita sävyjä, Rhapsody on hiukan voimakkaampi, puhdas punainen kulta pigmentillä, ja Delicous on hyvin kalpean vaalea, mutta siinä on ihana opaalihohde. Hinta on 37€.

Meikkivoiteen sävy kannattaa myös tarkistaa, ettei väri ole liian tumma. Parhaiten sopivuuden näkee kaulan iholla, siihen ei saa tulla yhtään rajaa eli oikea sävy saadaan aina kaulalle häivytettyä. Jauhemainen Youngbloodin mineraalipigmentti meikkivoide on kaikille sitä kokeilleille ehdoton suosikki. Itse en enää millään viitsisi laittaa mitään muuta, koska se on niin helppo levittää siveltimellä. Mineraalipigmentti myös värinä on hyvin luonnollinen koska se läpäisee valoa.

tiistai 8. maaliskuuta 2011

Restylaneakin kopioidaan

Restylane on täyteaine jota ruiskutetaan esimerkiksi suunympärysryppyihin. Tuote on ollut jo pitkään markkinoilla ja yleensä terveydenhuoltohenkilöstön käytössä. Kosmetologillahan ei ole pistämisoikeutta, eli me emme ruiskuttele mitään ihon alle.

Valvira on vuoden 2010 aikana lähettänyt meillekin ainakin kaksi kirjettä, joissa varoitetaan markkinoille tulleesta Restylanesta. Suomen tullihan teki 2009 suuren takavarikon Restylanesta ja Botoxista, mutta kuitenkin myyntiin on kopiotuotteita päässyt.

En ole aiemmin oikein ymmärtänytkään miten suuri bisnes on kauneudenhoitoon tarkoitetut täyteaineet ja lääkeaineet. Tietysti Restylane ja Botox on todella kalliita aineita, ja niitä pitää pistää yhä uudestaan ja uudestaan. Yksi Botox ruiske maksaa noin 400-500 euroa. Minun on vaikea uskoa, että suomalaisten lääkärien moraali olisi niin huono, että he käyttäisivät pimeiltä markkinoilta ostettuja aineita. Jonkunhan kuitenkin niitä pitää ostaa, että niitä kannattaa yrittää salakuljettaa Suomeen. Tuskin Valvirakaan varoittelisi jos markkinoilla olisi vaan muutama pullo, eli uskoisin määrien olevan suuria.

Kuluttaja on aika huonossa asemassa, kun lähtee valitsemaan itselleen paikkaa ja tekijää kuka tekisi plastiikkakirurgisen leikkauksen, ja kuka piikittäisi Botoxia. Minullekin on nyt vasta valjennut kuinka suuri riski kauneuskirurgiassa on tulla huijatuksi.

maanantai 7. maaliskuuta 2011

Kuolema on osa elämää

Kuulostaa varmaan oudolta, mutta keskustelen usein asiakkaiden kanssa kuolemasta. Se varmaan johtuu monestakin tekijästä. Varmaan siitäkin, etten itse välttele kuolemaa puheenaiheena. Olen elämässäni kokenut lähipiirissäni niin monta yllättävää kuoleman tapausta, että oma suhtautumiseni on aika realistinen. En ainakaan kiusaannu puheenaiheesta, ja yritä vaihtaa äkkiä muuhun aiheeseen, mikä on aika tyypillinen suhtautuminen.

Yleensä myös menetyksen kokeneet haluavat tulla kasvohoitoihin, vaikka eivät niitä ehkä muulloin käytäkkään. Syy varmaan on se, että ihminen ei halua näyttää läheistensä silmissä säälittävän surkealta, näin he suojelevat myös omia läheisiään. Suuri suru kuitenkin näkyy aika nopeasti kasvojen ihossa, ja oma hoito varmaan jää tyystin.

Usein myös ystävät ja sukulaiset ostavat lahjakortin läheisensä menettäneelle henkilölle. Näin halutaan osoittaa välittämistä, ja jollain tavoin antaa hetki muuta ajattelemisen aihetta. Tällaisissa tilanteissa uskon kasvohoidon merkityksen olevan hyvin hoitava myös henkisesti. Jokainen ihminen kaipaa kosketusta ja silitystä. Kasvohieronta ja kasvohoito on myös parannusta rikkinäiselle sielulle.

Kuolema on meillä Suomessa vähän vältelty puheenaihe, vaikka se taatusti koskettaa jokaista. Varmaan avoimuus, ja kyky puhua helpottaisi suruakin.

sunnuntai 6. maaliskuuta 2011

Ihon kiiltämisen poistaa Clearing Mattefier

Olemme paljon saaneet kiitosta Dermalogican rasvoittuvan ihonhoitolinjasta Medibacista ja varsinkin Clearing Mattefieristä ( 40ml, 66 €). Se on ohut geelimäinen voide joka sulaa ihonpintaan. Vaikutukseltaan se tasapainottaa ihon rasvoittumista, ja estää mustapäiden syntymistä. Ennen kaikkea se on tarkoitettu poistamaan ihon kiiltoa, se sitoo öljyisen talin, ja pitää ihon täysin mattapintaisena. Tuote sopii myös hyvin meikin alle.

Clearing Mattefier levitetään ensimmäiseksi puhtaalle iholle, ja sen päälle ihotyypin mukainen päivävoide. Pelkiltään käytettynä sen kosteuttava vaikutus ei riitä, vaan aina tarvitaan kosteusvoide lisäksi. Olen saanut todella monelta kehuja tuotteesta, koska ihon kiiltely on monelle ongelma, ja aiemmin siihen ei oikein ollut mitään apua. Myös meikki näyttää paljon paremmalta kun iho pysyy mattana, ja iho ei ala näyttämään päivän aikana epäsiistin rasvaiselta.

Tuotetta kannattaa kokeilla. Ellet ole paikkakuntalainen, verkkokauppamme palvelee sinua. Nyt tilaukset lähetetään ilman postikuluja ja toimituskuluja, eli saat tuotteet samaan hintaa, kuin asiakkaat jotka voivat hakea aineet suoraan meiltä.

lauantai 5. maaliskuuta 2011

Pigmenttiläiskät ehkäistään nyt!

Nyt alkaa olla viime hetket aloittaa pigmenttiläiskien ehkäiseminen. Alkukevät on se aika, kun pigmenttiläiskiin voi parhaiten vaikuttaa. Aurinko ja UV-säteily on syy pigmenttiläiskien syntyyn, ja hormoonitoiminnan muutokset lisäävät riskiä. Useinmiten pigmenttimuutokset tulevat raskaus-tai imetysaikana, tai vaihdevuosi-iässä. Usein myös ehkäisypillerit ja hormonikierukka aiheuttaa UV-säteilyn kanssa pigmenttiläiskiä, tai ainakin epätasaista rusketusta.

Chromawhite hoitolinjan tuotteet Dermalogicalla ovat tarkoitettu estämään pigmentin kasautumista, ja ne myös tasoittavat jo syntyneitä värivirheitä. Tärkein tuote on Pure Light( 96 €) päivävoide joka sisältää 30 aurinkosuojakertoimen, se sopii kaikille ihotyypeille, ja siitä saimme viime keväänä pelkkää kiitosta.

Tarjouksessa meillä on Chromawhite sarjan yövoide Pure Night (norm.110 €, NYT 88 €) ja puhdistusmaito Tri active cleanse( norm.63 € NYT 48 €) ne sopivat myös kaikille ihotyypeille. Tri active cleanse
puhdistusmaito on lievästi kuoriva, tehokas puhdistusmaito, jota suositellaan käytettäväksi toisen puhdistusmaidon kanssa vuorotellen. Se on oma lempi puhdistustuote. C-12 Concentrate ja Extreme C käytetään yövoiteen ja päivävoiteen alla, ja ne kirkastavat ja tasoittavat ihonväriä. Ne poistavat jo syntynyttä pigmenttiläiskää ja värin epätasaisuutta.

Nämä tuotteet ovat myös erinomaisia, vaikka varsinaisia pigmenttiläiskiä ei olekaan. Yli nelikymppiselle naiselle aurinko yleensä tekee lievää epätasaisuutta ihonväriin, niin Chromawhite linjan tuotteet on nyt paras valinta.

perjantai 4. maaliskuuta 2011

Ihanat, iäkkäät naiset kasvohoidossa

Tuntui kivalta, kun tänään haettiin lahjakortti 90-vuotislahjaksi kasvohoitoon. Henkilö kenelle lahja tuli, olikin meidän vakioasiakkaitamme. Lahjan ostajan kanssa hämmästeltiin yhdeksänkymppisen virkeyttä ja iloisuutta. Ostaja arveli, että on varmaan harvinaista niin iäkäs asiakas.

Kun asiaa aloin pohtimaan, niin huomasin, että meillähän on monta yli yhdeksänkymppistä vakioasiakasta. He ovat yksinasuvia leskiä, jotka vielä jaksavat hoitaa oman taloutensa. Jos ikähaarukkaa hiukan laajennetaan, niin yli kahdeksankymppisiä vakioasiakkaita on todella monta. Meillä ei todellakaan ole ikärajaa, yhtä hyvin tulee naurettua hauskalle keskustelulle, on asiakkaan ikä 11 tai 91. Kaikki näistä hyväkuntoisista ikänaisista sanoo, että ovat hoitamisen ansiosta hyvässä kunnossa. He ovat aina liikkuneet, käyneet hierojalla, kosmetologilla ja jalkahoidossa. Yhteinen nimittäjä on myös se, että lähes kaikki ovat osallistuneet kansalaisopiston tai muiden järjestäjien eri harrastuspiireihin. Ovat siis aktiivisesti hakeutuneet toisten ihmisten seuraan,  ja haluneet oppia uutta. Yleensä heidän säännöllinen kosmetologin palvelujen käyttö on alkanut eläkepäivien alkaessa.

Toinen yhteinen tekijä on, että he kaikki ovat koulutettuja ja työelämässä olleita naisia. Ammatin hankkiminen 1920-luvulla syntyneille naisille ei ole ihan itsestään selvyys. Ilmeisesti koulutus lisää valveutumista itsensä hoidossa.  Yhteenvetona voisi sanoa, että yksi tekijä hyvään vanhuuteen on, että tiedostaa itsensä hoitamisen tarpeeksi aikaisessa vaiheessa.

torstai 3. maaliskuuta 2011

Luomukosmetiikkaa

Joskus kuulee ihmisiltä, että he haluavat käyttää vain luomukosmetiikkaa. Ammattilaisena pidän sitä aika arveluttavana, pelkään, että luomukosmetiikasta on enemmän haittaa kuin hyötyä. Koska olen myös osittain maatalousyrittäjä ja maatalon kasvatti, koen sanan "luomu "aika epämääräisenä. Varsinkin kosmetiikassa en osaa määrittää mikä tekee siitä luomutuotteen.

En usko, että luomukosmetiikka olisi tehokasta ihonhoitoa, koska ihon tärkein tehtävä on suojata ihoa ulkoapäin tulevilta aineilta. Eli jos ei ainetta ole kemialliseti käsitelty niin, että se kykenee ihoon imeytymään, se ei siihen imeydy, eikä vaikuta. En myöskään ymmärrä, mitä vaikutuksia ihoon olisi esimerkiksi ruusuvoiteella, tai hunajanaamiolla. Jos olisikin niin, että niiden molekyylirakenne olisi käsitelty ihoon imeytyväksi, en tiedä mitä hyötyä niistä olisi iholle. Kumpikin on kasvikuntapohjaisia aineita missä voi olla suuri määrä allergeeneja ja siitepölyä.Varmaankin tuotteiden kotimaisuus houkuttelee myös ostamaan, mutta se ei mitenkään takaa laatua.

Voi olle, että luomukosmetiikalla ymmärretään ettei tuote sisältäisi keinotekoisia hajusteita tai väriaineita, eikä siinä olisi synteettisiä raaka-aineita. Sillä perusteella asian hyväksyn, ja silloin myös Dermalogica kuuluu luomukosmetiikkaan. Maanviljelijän näkökulmasta tämä ei riitä kriteeriksi luomutuotteelle. Lopputulokseksi taitaa tulla se, että luomu määritelmä on kosmetiikassa ainostaan mainoskikka. Se luo väärän mielikuvan, että tuote olisi jotenkin puhtaampi ,ja parempi kuin ei luomukosmetiikka.

keskiviikko 2. maaliskuuta 2011

Guatemalassa nainen pääsee hengestään

Mitä vanhemmaksi olen tullut sitä enemmän olen alkanut miettimään naisen asemaa, ja olen entistä enemmän tiedostanut naisiin kohdistuvan väkivallan. Siksi myös kirjoitan niistä asioista tässä firmani blogissa. En halua sulkea silmiäni maailman pahuudelta, ja omalla tavallani vien tietoa eteenpäin, ettei ainakaan niitä asioita vaiettaisi kuoliaaksi.

Guatemalassa naisen asema on yksi maailman huonoinpia. Maassa jossa on noin 15 miljoonaa asukasta kuolee vuodessa lähes 700 naista aviomiehensä tappamana. Yleensä noin 90% prosenttia murhista jää tuomiotta, koska virkavalta ei asiasta välitä. Naiset eivät myöskään uskalla hakea apua pahoinpitelyyn, koska se voi vielä vaan pahentua. Avioero on lähes mahdoton, varsinkin jos on lapsia, koska Guatemala on yksi maailman köyhimpiä maita, ja yksinhuoltaja naisen on todella vaikeaa elättää perhettään.

Tilanne tuntuu lohduttomalta, parannusta asiaan ei ole näkösällä. Tieto ja koulutus olisi hyvä ase väkivaltaa ja köyhyyttä vastaan, mutta lähes 30%yli 15 vuotiaista on lukutaidottomia, ja naisten kohdalla prosentti on paljon korkeampi. Tytöt ovat jo raskaana, kun meillä saman ikäinen siirtyisi vasta yläasteelle.

Aina kuitenkin voi auttaa jotenkin. Se, että tieto leviää hyvinvoiviin Euroopan maihin, ja me hyväosaiset naiset tiedostamme tilanteen, voidaan avustusrahoitusta suunnata entistä enemmän naisten ja tyttöjen hyvinvointiin.

tiistai 1. maaliskuuta 2011

Isien työnantajat elävät naisten siivellä!

Nyt alkaa jo lähestyä tuo maaginen päivämäärä 10.3 jolloin naisyrittäjät lähtevät barrikadeille puolustamaan naisten oikeutta äitiyteen työelämässä. Naiset syrjäytyvät pikku hiljaa työelämästä, jos  äitiyden kuluja ei jaeta oikeudenmukaisemmin. Hoitoalalla työnantajat ovat ratkaisseet asian teettämällä vain pätkätöitä, näin heidän ei tarvitse maksaa mitään, jos työtekijä  saakin lapsen. Eli he ottavat hyödyt, mutta eivät kanna vastuuta muuten.

Sama koskee isoja tehtaita, jotka työllistävät pääsääntöisesti miehiä. He pääsevät kuin koirat veräjästä, osallistumatta mitenkään vanhenmuuden kuluihin. Se, että heille tulee kustannuksia isyyslomista, on ihan pieni prosentti siitä mitä äidin työnantaja maksaa. Nythän on puhe ihan pelkästä rahasta, eikä siihen vaikuta isyysloma. Jos raskaana oleva nainen on poissa työpaikalta raskauden aiheuttamien vaivojen takia, ei siihen vaikuta yhtikäs mitään isän päätös pitää isyyslomaa, naisen työnantaja maksaa aivan samat kulut.

Tämä on niin suuri vääristymä Suomen työelämässä, että on vaikea ymmärtää miten tämä on edes enää mahdollista. Kuuluukohan tämä samaan sarjaan epätasa-arvoa, kuin puheet naisen sopimattomuudesta puolustusvoimain ylipäälikköksi?