Olen ollut koko ikäni hyvin kiinnostunut venäläisistä emigranteista jotka muuttivat Suomeen 1920-luvulla vallankumouksen jaloista pois. Heidän elämän muutoksena rikkaasta aatelisesta, köyhäksi maanpakolaiseksi kiehtoo minua. Miten ihminen voi kestää niin valtavan elämän muutoksen.
Kuitenkin olen löytänyt hyvin vähän kirjallisuutta aiheesta. Muistelmat joita olen lukenut, ei ole kovinkaan korkeatasoisia. Venäläisiä tuli Suomeen useampi kymmenentuhatta, ja paljon myös pakeni Suomen kautta muihin maihin. Ranskaan muutti venäläisten enemmistö, sanotaanhan, että 1930-luvulla Pariisin kaikki taxikuskit oli venäläisiä ruhtinaita tai upseereita.
Suomessa venäläinen yhteisö loi oman verkostonsa, ja heillä oli omat koulunsa, kirkkonsa ja kokoontumistilansa. Suurin osa heistä asui Helsingissä, ja esimerkiksi Fazerin karamellitehdas otti heitä työhön paljon. Fazeria sanottiinkin Emigranttiakatemiaksi.
Nykyään, kun niin paljon puhutaan maahanmuuttajista, niin en ymmärrä miksi ei oteta opiksi siitä, että Suomi on jo kerran ottanut vastaan suuren määrän pakolaisia, ja selvinnyt siitä hyvin. Nämä venäläisethän elää nykyään meidän yhteiskunnassa yhtä suomalaisina, kuin kuka hyvänsä. Silloin myös Suomen oma tilanne oli ihan toista kuin nykypäivänä. Olikohan kuitenkin ihmiset suvaitsevaisempia, ja vähempään tyytyväisiä.
Jos jollakin lukijalla on tiedossa hyviä kirjoja aiheesta otan mielelläni vinkit vastaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti