sunnuntai 31. heinäkuuta 2011

Kauneutta Thaimaasta

Silmiini sattui TV:ssä mainos kauneuskirurgia matkoista Thaimaahan, mistä on tehty ohjelma sarja. Voi taivas, kaikea sitä kuuleekin, eikö ihmiset pääse helpommin hengestään?

Huomaatte varmaan, että suhtaudun asiaan hyvin torjuvasti. Ei minulla ole mitään kauneuskirurgiaa vastaan, eikä Thaimaata vastaan. Yhdistelmänä nämä vaan ei oikein sovi ymmärrykseeni. En luottaisi tipan tippaa Thaimaalaiseen kirurgiaan, siellä ei ole mitään takuita leikkaavan lääkärin ammattitaidosta.

Viime kesänä Englannissa oli suuri ongelma, sairaaloita vaivaavasta superbakteerista, joka oli tullut Intiasta. Intiassa kasvoleikkauksessa käyneet olivat saaneet komplikaatioita, ja tuleet kotimaassaan sairaalaan, ja tuoneet bakteerin mukanaan. Joka maassa alkaa olla oma reittinsä päästä halvalla kasvoleikkauksiin. Englannissa se on Intia, meillä Thaimaa tai Tallinna. Myös Puolaa ja Liettuaa käytetään paljon.

En pysty ymmärtämään, miksi ihmiset ovat näin ajattelemattomia. Kauneusleikkaus on vakava, iso leikkaus ihan niin kuin muutkin monta tuntia kestävät leikkaukset. Siinä voi tapahtua todella paljon virheitä. Kaikki ihmiset ei myöskään toivu samalla tavalla. Pienestäkin virheestä voi tulla pysyviä ongelmia, silmät ei ehkä aukea, tai joku lihas halvaantuu.

Toivoisinkin, että ennen kuin lähdetään leikkaukseen, mietitään todella tarkoin ongelmat ja vaarat.

lauantai 30. heinäkuuta 2011

Päivän kuumuuden todellinen mittayksikkö on nukkuvan kissan pituus

Minulla oli tänään aamulla aikaa poiketa kirjakaupassa, ja tulos oli iso muovikassillinen kirjoja. En edes uskaltanut katsoa kaikkea, koska tiedän, etten voi vastustaa kiusausta ostaa niitä itselleni. Kirjat ovat todella liian kalliita, en yhtään ihmettele jos kirjojen myynti vähenee. Onneksi meillä on hyvin toimiva kirjastolaitos, toistaiseksi.

Tulette vielä kuulemaan moneen kertaan näistä kirjoista, mutta kerron nyt heti päällisin puolin mitä aarteita löysin. Mannerheimin viimeisistä vuosista löytyi mielenkiintoinen Päivi Tapolan kirjoittama Marsalkan kotiinpaluu. Se kiinnosti siksikin, että Päivi Tapola on kenraali Kustaa Tapolan lapsenlapsi, ja kuvittelisin löytäväni kirjasta uutta tietoa Suomen kenraalikunnasta. Sitten löytyi Yangzom Brauenin Tiibetin tyttäret, sen ostin ilman muuta, koska kerään Tiibetistä kertovaa kirjallisuutta. Suuri haaveeni on ollut jo pitkään, päästä Tiibetin pääkaupunkiin Lhasaan, katsomaan maailman suurinta palatsia Potalaa.

Ostoslistallani on ollut jo pikään Tyrväntöläisestä komppaniasta kertova Kirottu Syväri kirja, ja nyt sen vihdoinkin löysin. Siihen tulen keskittymään pitkään ja hartaasti, koska se on minuun itseeni liittyvää historiaa. Sotihan pappani toisessa hämäläiskomppaniassa eli Janakkalan porukassa. Varmaan se tuo paljon mieleeni uusia juttuja sotahistorian alueella, joihin haluan paneutua. Sen otan lukemiseksi joku viikonloppu, haluan, että sitten minulla on aikaa hakea muistakin kirjoistani asiaan liittyviä tietoja, ja perehtyä asiaan perinpohjin.

Aivan ihanalta vaikutti kirja Hoivakodin kissa Oscar, siitä tulette taatusti kuulemaan paljon. Kirja kertoo Brittiläisessä demetiakodissa asuvasta Oscar kissassa, joka vaistoaa potilaiden kuoleman, ja lohduttaa heitä lähdön hetkellä. Ehdin kirjasta lukemaan jo monta aforismia, ja tähän helteiseen kesään osuus hyvin tämä: Päivän kuumuuden todellinen mittayksikkö on nukkuvan kissan pituus.

perjantai 29. heinäkuuta 2011

Kasvohoito poistaa turvotusta

Kasvohoidolla on todella voimakas nesteitä poistava vaikutus. Yleensä asiakkaat hämmästelevät vessassa juoksun tarvetta.

Kasvohoidossa teemme aina tehokkaan, verenkiertoa ja aineenvaihduntaa elvyttävän hieronnan. Kasvohoito alueella on kaksi kolmasosaa ihmisen imusolmukkeista. Imusolmukkeet puhdistavat aineenvaihduntajätettä pois. Imusolmukkeita on leuan alla, kainaloissa, nivustaipeissa. Kasvohieronta elvyttää leuan alustan ja kainaloiden imusolmukeiden toimintaa.

Aina kun Mari tekee minulle kasvohoitoa, joudun pari kertaa juoksemaan vessassa hoidon aikana. Yritän myös hoidon jälkeen juoda tavallista enemmän, niin se pitää yllä lisääntynyttä nesteiden poistoa, saman neuvon aina asiakkaillenikin.

Jos kasvojen alueelle on kerääntynyt turvotusta, se usein näkyy ihon velttoutena. Tällaista veltostumista vastaan kasvohoito on erinomainen. Myös kaikki liikunta, ja kuntoilu edistää aineenvaihduntaa, ja siten estää turvotusta. Valitettavasti vaihdevuosi-iässä turvotuksen kerääntyminen elimistöön on aika tyypillistä. Estrogeenin väheneminen hidastaa aineenvaihduntaa. Tällöin on vain lisättävä liikuntaa, vähennettävä suolan määrää, ja lisättävä kasvohoitojen tehoa. Nanolift kasvohoidot ovat olleet todella tehokkaita poistamaan turvotusta, ja parantamaan ihon kiinteyttä.

torstai 28. heinäkuuta 2011

Istuva Härkä ja Hullu Hevonen

Katsoin TV:stä pätkän dokumenttia, jossa kerrottiin Little Bighornin taistelusta, ja minua alkoi vaivaamaan, että miten Kenraali Custer pystyi olemaan kenraali jo vähän yli kolmekymppisenä. Viimeksi olen intiaanisotiin perehtynyt viitisentoistavuotta sitten, vaikka se on ollut ensimmäinen sota josta olen harrastukseni aloittanut. Muistan ihanat lapsuuden kesät, kun olin jo oppinut lukemaan sujuvasti, ja uppouduin täysin intiaanitarinoihin. Sen ikäisenä ei epäloogisuudet vaivanneet, mutta nyt oli pakko tutkia asiaa.

Little Bighornin taistelusta tuli kesäkuussa kuluneeksi 135 vuotta, se tapahtui 1876. Vastakkain olivat ratsuväki ja intiaanit, ja taistelu oli viimeinen jonka intiaanit voittivat. Kun asiaa selvittelin, niin olin aivan oikeassa, eihän se Custer oikeasti ollutkaan kenraali, vaan everstiluutnantti, Kenraali oli hänen lempinimensä.

Lapsena olin aina intiaanien puolella taisteluissa, ja niin olen edelleenkin. Siinä on taas yksi kansanmurha, mikä on historiassa tehty. Valkoihoiset halusivat vaan heidän maansa, ja siksi alkoivat sotia heitä vastaan. Uskoisin, että toisenlaisella suhtautumisella oltaisiin saatu aikaan rauhanomainen rinnakkaiselo. Tämä Kenraali Custer vaikuttaa erittäin epämiellyttävältä mieheltä. Itsekeskeinen, omahyväinen, ja haki vaan omaa kunniaa ja mainetta.

Siihen hän loppujen lopuksi kuolikin. Little Bighornin taistelu jossa hän kuoli, oli aivan hänen omaa tyhmyyttään. Custer halveksi intiaaneja, ja piti heitä tyhminä, eikä tajunnut, että heilläkin on sotataitoja, ja aseistusta. Istuva Härkä oli Sioux heimon poppamies, ja johti heitä ja Cheyenejä. Hullu Hevonen johti Lakotoja, ja Arapathoja, sotureita oli yhteensä noin 1850. Custerilla oli vain noin 200 sotilasta, ja tarkoitus oli, että hän odottaa noin 1200 miehen vahvistusjoukkoja.

Custer halusi kuitenkin saada mainetta, ja kunniaa yksinään. Hän päätti johtaa miehensä taisteluun, ennen apujoukkojen tuloa. Hän halveksi, ja aliarvioi intiaanien taidot, eikä uskonut, että suuri ylivoima olisi liikaa hänen joukoilleen. Intiaanit piirittivät erittäin taitavasti ratsuväen, ja tuhosivat sen viimeiseen mieheen parissa tunnissa.

Custerin hyvistä puolista on sanottava, että hän rakasti koiria, ja oli aina kuvattuna koirien kanssa. Hän pelasti miehiensä kanssa monia kulkukoiria, ja hänen joukkonsa oli tunnettuja suuresta koiramäärästä. Suhteesta kissoihin ei valitettavasti ole jäänyt tietoa jälkipolville.

Neiti Hertan korvat

Meillähän on pikkupoikien lisäksi vielä kolmas tyttökissa, Hertta. Hertta on varsinainen hienoneiti, koska on ihan vitivalkoinen. Nyt onkin ongelmana korvalehdet. Aurinko on niin voimakasta, että Hertan korvalehdet paloi jo keväällä ihan punaisiksi.

Ilmeiseti, kun Hertta on ihan valkoinen, hänen ihonsa on tavallaan albiinon ihon. Siinä ei ole mitään omaa suojapigmenttiä. Nyt kun Hertta ulkoilee kaiket päivät, aamu yhdeksästä ilta kahdeksaan, korvat palaa auringossa. Onhan meillä ollut 70-ja 80-luvuilla valkoisia kissoja, enkä muista tämmöisiä ongelmia. Tämä on taas yksi arkipäivän esimerkki siitä, miten paljon aurinko on voimistunut.

Sehän on varmaan tosi keljun tuntuista, kun joka ilta kotiin tullessa, korvien reunat on ihan tulipunaiset. Sitten Hertta hankaa niitä illan ja yön aikana, kun ne varmaan kutisee, ja kirvelee. Eikä niihin mitään voi laittaa. Kävisihän nuo ihmisten aurinkovoiteet siihenkin, mutta eihän kissa sellaista siedä. Jos jotain rasvaa niihin laitan, niin hänellä on monen tunnin työ pestä se pois.

Tämmöisiä ongelmia tällä kertaa, pitäisiköhän kehitellä Hertalle pipo päähän.

keskiviikko 27. heinäkuuta 2011

Omituisia ihmisiä

Oslon tapahtumat ovat varmaan koskettaneet jokaista. Ne tuntuu niin uskomattomilta, ettei voi ymmärtää niitä aidosti tapahtuneiksi. Perjantaina, kun ensimmäiset uutiset pommi-iskusta tuli luulin heti sitä terrorihyökkäykseksi. Kun takana onkin yksittäinen ihminen, joka ottaa oikeuden omiin käsiinsä, sitä ei pysty ymmärtämään.

Olen usein ajatellut, että oman sotahistoria harrastukseni ympärillä on paljon hyvin erikoisia ihmisiä, lähinnä miehiä, joiden käytös on mielestäni outoa. Minä olen aina puhunut harrastuksestani hyvin varovasti, ja yrittänyt tuoda esiin pasifistisen suuntautumiseni. Määrätyissä joukoissa en koskaan kerro mitä harrastan, ja humalaisille ihmisille en myöskään asiasta puhu. Antikvariaateissa, ja sotahistoriaan liittyvissä tapahtumissa, törmää lähes aina kummalliseen porukkaan. Usein Päällystöopiston tai Sotahistoriallisen seuran tapahtumissa on mukana armeijan henkilökuntaa, joilla on virkavaatteet. Sitten paikalla on aina joku nuorehko mies, joka on tiukasti maastopuvun väreissä, ja maihinnousu saappaissa. Pää on kalju, tai tukka ajeltu lyhyeksi, ilme on tiukka ja hymytön.

En tarkoita, että kenenkään ulkomuoto kertoisi jo rikollisista ajatuksista. Joskus antikvariaateissa olen ajautunut juttusille, näiden poikien kanssa, ja olen huomannut sen, että puhuminen on heille äärettömän hankalaa. Usein heillä on joku puhevika, tai puhe on niin sekavaa, ettei siitä oikein löydy jujua. Yleensä he myös harrastavat fanaattisesti jotain tiettyä sotahistorian osaa, tai aselajia. Tyypillisin alue on Saksan osuus toisessa maailmansodassa, ja fasismi. Jos sotahistorian harrastusta yleistetään, niin varmaan ihmisille ensimmäisenä tulee mieleen Hitler ja natsit.

Miehille on aika tyypillistä, että he harrastavat jotain tiettyä aselajia, mutta tavallinen harrastaja ei ole fanaattinen. Miesten harrastuksessa on aika oleellinen osa teknisellä puolella, jokaisella on joku lempiaselaji. Itse olen paljon laajempi harrastuksessani. Aseiden tekniikka ei kiinnosta minua, ja tutkin kaikkia 1900-luvun sotia, toinen maailmansota ei ole minulle ollenkaan päällimmäisin.

Sen takia tätä kirjoitan, että olen havainnut harrastukseni vetävän puoleensa nuoria miehiä, joilla saattaa olla ongelmia, ja joita kiinnostaa väkivalta. Olen aina ollut hyvin valppaana, etten sekaantuisi mihinkään lieveilmiöön, tai fanaattisuuteen. Jos kuitenkin joskus sellaista havaitsen, en jätä asiaa oman onnensa nojaan, vaan teen sen mitä vastuullisen aikuisen kuuluukin tehdä.

tiistai 26. heinäkuuta 2011

Kuninkaallista kynsilakkaa

Meillä on ollut useita vuosia myynnissä amerikkalainen kynsilakkasarja Essie, se on meillä Hämeenlinnassa yksinmyynnissä. Pidän Essien kynsilakkoja parhaina mitä koskaan olen käyttänyt. Toisaalta ainahan sanon, että se ja se tuote meiltä on paras mahdollinen. Näin se kuitenkin on, itsenäisenä yrittäjänä, joka ei ole tehnyt taloudellisia sitoumuksia mihinkään maahantuojaan, voin valita myyntiin, juuri sen tuotteen mitä itse pidän parhaana. Nyt vuosien työn jälkeen, voin sanoa, että meille on kerääntynyt myyntiin vain parhaita tuotteita.

Mutta takaisin Essien ja kynsilakkoihin. Essien kynsilakat pysyy, erittäin hyvin, ja se tekee niistä ylivertaiset. Mitään ihmettä ei kuitenkan pidä odottaa. Yleensä huono kynsilakka kestää omilla kynsilläni yhden työpäivän verran. Essien lakkaa käyttämällä lakkaan kynteni vain kaksi kertaa viikossa, mutta värilakkaa pitää aina laittaa kaksi kerrosta.

Essie lakat ovat myös brittien kruunuperillisen Williamin vaimon Katen suosikki. Morsiusmeikissään hän käytti lakkana Allure nimistä väriä. Allure on hyvin läpikuultava helmen vaalea, ja sopii morsiammelle erittäin hyvin.

Asiakkaillamme kestosuosikit ovat Pink Lemonande ja Pink Diamond, joka ovat pastellihelmiäisiä, ja sopivat hyvin arkikäyttöön. Kesän muotiväri on Sea Breeze, joka on aika jännä nudeväri, se sopii myös arkeen ja juhlaan. Omia suosikkejani näin kesällä on kirkas helmiäisoranssi Life Saver, sekä pehmeä helmiäispunainen Click It Or Ticket.

Kynsilakan hinta on 21 € ja värisävyjä on yli sata, joista meillä on myynnissä noin 30 parasta väriä.

maanantai 25. heinäkuuta 2011

Kosmetologi ja aurinko

Asiakkaat joskus kysyy, otanko itse aurinkoa, ja nyt voisinkin kertoa omasta suhteestani aurinkoon.

Ihonväristänihän jo näkee, etten juurikaan viihdy auringossa. Olen perintötekijöiltäni erittäin vaalea ihoinen, ja palan helposti. En myöskään ole mikään ulkoilmaihminen, joten ihoni ei ole joutunut tottumaan aurinkoon. Olen aina suhtautunut auringonottoon negatiivisesti. Varmaan, kun työssäni olen kuullut vain auringon vaaroista, ja nähnyt pelkkiä huonoja esimerkkejä UV-säteilyn tehosta, pysyn poissa auringosta.

Tietysti tykkään auringon valosta, ja nautin kauniista kesäpäivistä, mutta helteestä en pidä. Lomailen mielelläni ulkomailla,ja nautin istua rauhassa uima-altaalla lukemassa, mutta olen aina varjon alla. En koskaan ole suorassa auringon paisteessa, koska jotenkin suorastaan tunnen ihollani kuinka solut huutavat apua säteilyssä.

Kun on näin vaalea ihoinen, kuin minä olen on aivan turhaa edes yrittää saada rusketusta. Tulen punaiseksi, ja sitten olen hetken epämääräisen kirjava. Sen jälkeen kärsin ihon kuivuudesta ja hilseilystä viikko tolkulla.

Oma tapani suhtautua aurinkoon, on pysyä poissa suorasta auringosta. Yleensä olen lomillakin keskipäivän ajan sisällä. Laitan aina aamulla 30 suojakertoimen sekä kasvoille, että vartalolle. Yleensä vahvistan kasvojen suojautumista vielä meikillä, koska saan helposti pigmenttiläiskiä. Vartalolle lisään aurinkosuojaa pari, kolme kertaa päivän aikana.

sunnuntai 24. heinäkuuta 2011

Ihmisoikeudet Pohjois-Koreassa

Olen aina seurannut mitä maailmassa tapahtuu ihmisoikeuksien suhteen, ja Pohjois-Korea on ollut aina maa joka sortaa omaa kansaansa. Olen kertonut aikaisemmissa blogeissani, että ensimmäinen heräämiseni ihmisoikeuksiin oli 70-luvulla, kun olin reilu 10v,silloin Kambodzassa tapahtui kansanmurha. En sen ikäisenä kyennyt millään käsittämään, että muu maailma tiesi, että Pol Pot tappoi miljoonia vankileireillä, eikä siihen kukaan puuttunut.

Sama tilanne jatkuu edelleen, nyt tiedetään, että Pohjois-Koreassa on ollut nälänhätä useaan kertaan viimeisen parinkymmenen vuoden aikana. Totalitäärinen diktatuuri on sulkenut miljoonia ihmisä vankileireille, joiden olosuhteet on epäinhimillisiä. Nälänhätä on tavallaan itseaiheutettu, koska maassa ei ole maatalouskoneita, eikä lannoitteita, mitään ei voi viljellä. Kaikki rahat käytetään asevoimien ylläpitoon, ja viimeisen mallinmukaiseen aseistukseen.

Luen tällä hetkellä kirjaa Pjongjangin akvaariot, joka on ensimmäin suomennettu kirja elämästä vankileirillä Pohjois-Koreassa. Kertojana on Kang Chol-Inwan niminen mies, joka on viettänyt 80-luvulla 10vuotta vankileirillä, ja vapauduttuaan loikannut Etelä-Koreaan. Kirjan tapahtumat kuulostavat täysin uskomattomilta, kansa on ihan mielivaltaisen diktatuurin armoilla. Hyvin harva selviää elävänä leireiltä, varsinkaan nykypäivänä, kun ruokaa ei riitä vapaudessakaan.

 Kirjan päähenkilö joutui vankilaan perheensä kanssa, sen takia, että hänen isoisäänsä ei pidetty tarpeeksi kommunistisena, ja hänet oli vangittu. Perheen isoäiti oli kuitenkin läpikotaisin kommunisti, ja puoleen korkea arvoinen virkailija. Se ei heitä pelastanut paljoakaan, vaan siinä maassa koko suku joutuu kärsimään, jos joku suvusta tekee pienenkin rikkeen. Tosin tämä perhe pääsi oikeastaan helpolla, koska he saivat vain 10 vuoden leirituomion. Yleensä tuomiot ovat elinkautisia.

Suosittelen kirjan lukemista kaikille, vaikka emme Suomesta käsin pysty asiaa paljon auttamaan, niin mielestäni ihmisen velvollisuus, on kuitenkin olla sulkematta silmiään ihmisoikeuksien loukkaamiselta.

Kirjoitin aiheesta myös Hämeen Sanomien blogissani nimeltään Yrittäjän ajatuksia. yrittajanajatuksia.blogit.hameensanomat.fi

lauantai 23. heinäkuuta 2011

Antibioottien vaikutus ihoon

Nykypäivänä lähes kaikki ihmiset syövät yhden tai kaksi antibioottikuuria vuodessa. Oli kyseessä flunssa tai joku vakavampi tulehdus antibiootit on loistava apu. Kuitenkin niillä on aina sivuvaikutukset.

Asiakkaiden olisi hyvä muistaa sanoa kosmetologille, jos ovat syöneet antibioottikuurin viimeisen kuukauden aikana. Vakio asiakkaalla yleensä sen näenkin, että jotain erityistä on tapahtunut. Tietysti sairaus mihin lääke on tarkoitettu on myös vaikuttanut ihoon.

Yleensä antibiootti kuivattaa ihoa, ja tekee sen herkäksi punoittelemaan. Myös aineenvaihdunta hidastuu, ja turvotusta syntyy, varsinkin silmienympärille. Tällöin on hyvä lisätä juomista, koska tässä tapauksessa, juominen nopeuttaa antibioottien poistumista elimistöstä.

Aina tällaisessa poikkeustilanteessa on hyvä tehdä kasvohoito, tai muuten lisätä ihonhoitoa. Hyvä tehohoito ihan kaikille ihotyypeille on Skin Hydrating Booster ( 92€), se parantaa ihon kosteudensitomiskykyä. Jos sairauteen on liittynyt kuume, se kuivattaa ihoa kaikista pahiten. Yleensä silloin paras korjaaja on kasvohoito. Kasvohieronta poistaa kudoksesta aineenvaihdunta jätteet, ja imeyttää kosteuttavat aineet syvälle ihoon. Tästä on sitten hyvä jatkaa kotihoitotuotteilla.

perjantai 22. heinäkuuta 2011

Vanheneva iho ja ihottumat

Vaihdevuosi iässä estrogeenin vähentyminen muuttaa naisilla ihon toimintoja todella paljon. Estrogeeni on hormooni, joka sanelee ihon toiminnan. Yleensä noin 40-vuotiaana alkaa estrogeenin määrä vähentyä, niin paljon, että se vaikuttaa ihoon. Iho alkaa ohentua ja kuivua.

Yleensä ihon allergia taipumukset alkavat vähentyä iän myötä. Jos on ollut hyvin herkkä hajusteille, ja esimerkiksi siitepölylle parikymppisenä, niin viisikymppisenä vaiva yleensä lievenee. Ihon kuivuminen ja ohentuminen saa kuitenkin aikaan sen, että iho saattaa herkistyä aineille, joille se ei aiemmin ole reagoinnut.

Ikääntyessä on myös huomioitava, ettei ehkä vanhat ihonhoitotuotteet enää sovikkaan. Jos iho on ollut aiemmin rasvainen, niin rasvoittuvan ihon tuotteet voi alkaa ärsyttämään, kun iho ohentuu. Estrogeenin muutokset tekevät ihosta erilaisen muutenkin, on hyvin tavallista, että lieviä ihottumia ja punoitusreaktioita tulee, vaikka kyse ei olekkaan allergisuudesta. Kun iho on ohentunut on parempi välttää hajusteita ja väriaineita, jotka on yleisempiä ihon ärsyttäjiä.

Vaihdevuosi iässä iho saattaa myös ärtyä jo pelkästä kuivuudesta. Näen usein tilanteita, joissa asiakas ei ole koskaan hoitanut ihoaan, eikä käyttänyt kosteusvoiteita,  talven pakkassää kuivattaa ja ahavoittaa niin, että syntyy ihottumaa. Stressi on myös suuri syy ikääntyvän ihon ihottumiin. Ohentunut iho reagoi entistä helpommin mielenliikkeisiin, ja liikaan kiireeseen, ja huonoon yöuniin. Toisaalta myös jo hormoonimuutokset tekee mielialasta helpommin stressaantuvan.

Tärkein ennalta ehkäisy ikääntyvän ihon ongelmiin, on lisätä omalle ihotyypille valitun kosteusvoiteen käyttöä. Paras suoja iholle on tarpeeksi suuri ihon kosteus.

torstai 21. heinäkuuta 2011

Herkistyminen vai allergia

Kun kysyn uudelta asiakkaaltani minkälainen ihotyyppi hänellä on, niin vastaus on 95%:sti, että herkkä iho. Totuus on kuitenkin, että alle 5%:a asiakkaistamme on herkkä ihoisia.

Lähtiessäni selvittämään asiakkaani ihotyyppiä ja herkkyyksiä, kysyn aina lapsuuden ihosta. On tärkeää tietää onko ihmisellä ollut lapsena maitorupea, taive-ihottumaa tai atooppista ihottumaa. Jos näitä on ollut, niin siitä voi vetää johtopäätöksen, että iho voi olla herkkä.

Yleensä asiakkaat ajattelevat, että jos iho on joskus reagoinut punoituksella ja kirvelyllä johonkin aineeseen, niin kysymys olisi allergiasta tai herkästä ihosta, vaan satunnaisesta herkistymistestä. Jos kuivalle iholle levitetään rasvaisen ihon voidetta, niin takuulla iho kirvelee, ja se on täysin normaali reaktio, eikä kerro erityisestä herkkyydestä. Jokaisen iho reagoin elämän aikana 5-10 kertaa punoituksella ja kirvelyllä. Tämä on hiukan sama asia, kuin mahavaivat. Jokainen on kokenut ripulin, ja mahakivun syötyään jotain, ja se ei tarkoita, että vatsa olisi erityisen herkkä. Vasta sitten, jos saman ruoka-aineen kohdalla sattuu useasti niin, on syytä epäillä ettei se ruoka sovi omalle vatsalle.

On paljon ihmisiä, jotka ovat allergisia esimerkiksi maapähkinälle, ja eivät voi sitä syödä, mutta tämä ei tarkoita sitä, että maapähkinä olisi jotenkin huono aine. Niille kuka maapähkinää voi syödä, se on oivallinen ravintoaine. Samoin on kosmetiikassa, jos joku on voiteelle allerginen, se ei tarkoita sitä, että se on huono aine mitä kukaan ei voi käyttää.

Herkkyysreaktioiden alkuperää on yleensä todella vaikea löytää, iho saattaa reagoida vasta viikon kuluttua reaktion aiheuttajasta.  Silloin, kun reaktioita on usein, ja ne on pahoja nokkosrokkoihottumia, on syytä tutkia tilanne allergiatesteillä. Ne eivät täysin varmaa tulosta anna, mutta kuitenkin niiden perusteella pystytään pahimmat allergiat välttämään. Jos olet käynnyt allergiatesteissä, ota testi tulokset aina mukaan, kun käyt ensimmäistä kertaa kosmetologilla.

Hyvä tapa testata kotioloissa sopiiko joku aine, tai voide, on sen levittäminen kyynärtaipeen ohuelle iholle, ja seurata nouseeko siitä ihottuma reaktiota. Dermalogicalla on myös saatavissa näytteitä lähes kaikista tuotteista, joista voi ensin kokeilla, jos on epävarma tuotteen sopivuudesta.

keskiviikko 20. heinäkuuta 2011

Kosmetiikka ja allergiat

Alkuviikon uutisissa on ollut tietoa kosmetiikka allergioiden lisääntymisestä. Harmi vaan, että uutinen oli jotenkin sekava ja harhaanjohtava, koska samassa lauseessa puhuttiin kosmetiikasta ja meikeistä, ihan kuin ne olisivat sama asia.

Meikkituotteiden allergiat ei ole lisääntyneet, yleensä meikit on vähiten allergiaa aiheuttavaa kosmetiikkaa, koska niiden ei ole tarkoituskaan imeytyä. Se mikä on lisääntynyt, niin on päivittäistavarakosmetiikan allergiat eli shampoot, deodorantit, kosteusvoiteet. Yleensä on kyse markettien ja apteekkien tuotteista, koska ne on halpoja, ja raaka-aineet vähemmän tutkittuja.

Omassa työssäni en ole mitenkään huomannut allergioiden lisääntymistä, koska käyttämämme tuotteet Dermalogica ja Youngblood ei sisällä hajusteita tai väriaineita, mitkä on pahimmat allergeenit. Olen myös hyvin tarkasti koko työelämäni välttänyt hoitoja, ja menetelmiä joiden vaikutuksesta terveyteen en ole varma.

Olen jo pitkään ollut huolissani kollegoistani, jotka tekevät tekokynsiä. Jo 90-luvun alkupuolella Allergia ja kosmetiikka päivillä Työterveyslaitoksen lääkäri "missitohtori" Lasse Kanerva varoitti tekokynsien tekijöitä. Siihen mennessä Suomessa ei ollut vielä koskaan tarvinnut uudelleen kouluttaa kosmetologia sen takia, ettei hän olisi allergian takia pystynyt kosmetologin työhön. Kanerva varoitti, että tekokynsien myötä tilanne muuttuu, jenkeistä oli jo kokemusta siitä, että astma ja hengitystie ongelmat lisääntyy tekokynsien tekijöillä.

Nyt tilanne on paha jo suomessakin, kun kosmetologi menee nykyään lääkäriin yskän takia, lääkäri kysyy ensimmäiseksi teetkö kynsiä. Nyt on jo useampia kosmetologeja, jotka ovat joutuneet vaihtamaan ammattia, tai lopettamaan tekokynsien teon. Olen puhunut tästä useita vuosia, mutta oma ammattikuntani ei viestistä välitä. Kynsisalongit on usein tavaratalojen yhteydessä, ja kaikki liuottimen höyryt, ja pölyt menee sisäilmaan. Kaikki lähistöllä työskentelevät on vaara vyöhykkeessä.

Asiakkailla jotka käyvät kynsiään laitattamassa noin 2-3 viikon välein, hengitystieärsykkeet eivät ole niin vakavia. Se on kuitenkin muistettava, että tekokynnet rasittavat koko ajan omaa kynttä. Kun vahvoja liimoja, ja muita liuottimia käytetään jatkuvasti, niin niiden imeytyminen verenkiertoon on myös suuri vaara. Yleensä kun kynsien käyttö lopetetaan, oma kynsi on kipeä, ja tulehdusaltis monta viikkoa. Kokonaan parantuminen vie noin puolisen vuotta.

Itse en ole koskaan halunnut lähteä kynsiä tekemään, koska en halua asiakkaalleni tarjota sellaista, mikä voi joskus kääntyä ongelmaksi.

tiistai 19. heinäkuuta 2011

Eurooppalaisia naisia

Aina kun olen ulkomailla, mietin paikallisten naisten suhdetta naiseuteensa, hyvinvointiinsa ja ulkonäköönsä. Mielestäni suomalaisia naisia moititaan aivan liikaa, etteivät he ole tarpeeksi naisellisia ja hoidettuja. Olen pitkään miettinyt, mitä eroja erimaiden naisten välillä loppujen lopuksi on. Kevään aikana olen käynnyt Ranskassa ja Italiassa ja tehnyt seuraavia huomioita.

Ranskalainen nainen, tai lähinnä pariisilainen, on vartaloltaan hoikka, pieni, ja siro. Katukuvassa ei juurikaan näy ylipainoisia. Pariisilainen nainen pukeutuu naisellisesti, pääasiassa mustaa, ja kenkien korot ovat huippukorkeat. Yleensä heidän käytöksensä on hillittyä ja pidättyväistä. Kaikilla meikkityyli on hyvin samanlainen, meikkivoide on valittu huolella, silmämeikki on erittäin hillitty, mutta huulipuna on voimakkaan punaista.

Italialainen nainen on naisellisen pyöreä vartaloltaan, ja iän myötä taipuvainen ylipainoon. Italiatar on koko olemukseltaan rehevän, naisellisen näyttävä. Hän käyttää kirkkaita värejä, ja paljon koruja, ulkoasu on aina huolella valittu, ja korostaa naisellisuutta. Italialainen nainen ei piilottele itseään, ja naiseuttaan, vaan on ulospäinsuuntautunut ja rehellisestinoma itsensä. Meikin he tekevät aika raskaalla kädellä, silmiä korostetaan voimakkaasti, ja samoin suuta. Italialainen nainen on harvoin hillitty pukeutumisensa, tai meikkinsä suhteen.

Suomalainen nainen on kookkaampi, kuin monet muut Eurooppalaiset naiset. Olemme myös taipuvaisia ylipainoon, ja lantionalueen lihavuuteen. Suomalainen nainen pukeutuu järkevästi, usein housuasuun, ja mataliin kenkiin. Naisellisuuden korostaminen, tai korujen käyttö on harvinaista. Pukeutumisessa käytetään hillittyjä värejä, mielellään pelkistettyjä leikkauksia ja mukavia materiaaleja. Olemme asiallisia, ja varmoja käytökseltämme, emme ole tottuneet jäämään miestemme taakse. Meikkityyli on hyvin hillitty,jos meikkiä on, usein käytetään pelkkää huulipunaa.

Nämä kuvaukset ovat hyvin pikaisia päätelmiä näiden maiden naisista. Olemme kaikki kuitenkin erilaisia, jos fyysisiltä perintötekijöiltämme. Kulttuuri ja naisen asema, vaikuttaa todella paljon käytökseen ja ulkonäöstä huolehtimiseen. Mielestäni suomalaisella naisella, ei ole mitään syytä vähätellä itseään, olemme erilaisia, mutta niin pitääkin. Meissä on aivan varmasti hyviä piirteitä, ja kaunista ulkomuotoa saman verran, kuin muun maalaisillakin.

maanantai 18. heinäkuuta 2011

Oma maa mansikka

Nyt on Toscanan matka tehty ja kesäloma ohitse. Töihin paluu tuntuu ihan mukavalta, kahden viikon loma on jo sen verran pitkä, että pystyy latautumaan uudelleen. Minulla on suuri onni siinä, että pidän työstäni, ja paluu työpaikalle on mieleistä. Paljon on myös kiinni asenteesta, olen itse valinnut elämän tilanteeni ja työni. Yrittäjäksi kun rupeaa, on turha haikailla lyhyitä työpäiviä, ja pitkää kesälomaa.

Kun loma on lyhyt, minulle on aivan välttämätöntä viettää se jossain ulkomailla, poissa arkiympäristöstä. Yrittäjän työssä tarvitsee paljon uusia ideoita, ja paljon luovuutta. Jos väsyy liikaa, ei luovuutta enää ole. Ulkomailla täysin uudet vaikutelmat, saa taas mielikuvituksen ja luovuuden liikkeelle. Katselemalla ympärilleen uudessa paikassa saa paljon idoita, jotka ovat kivoja toteuttaa omassakin firmassa, tai muuten kotioloissa.

Matkalle lähtö on aina tapahtuma jota odottaa, on jo monta mukavaa hetkeä ennen matkaa, ihan pelkässä suunnittelussa. Ilman matkustamista, ei myöskään saisi kokea ihanaa kotiinpaluun hetkeä. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä ihanammalta tuntuu palata omaan sänkyyn. Kun on vähän aikaa poissa, osaa taas arvostaa omaa maataan ja kotiaan. Tuntuu rauhoittavalta olla taas maaseudun rauhassa. Kun olen ikäni tottunut asumaan maaseudulla, jossa ei yöllä kuulu kuin metsän äänet, niin kaupunkien jatkuva meteli tuntuu pidemmän päälle kiusalliselta.

Kesäloma on siis tehnyt tehtävänsä. Tunnen iloa työhön paluusta, ja oma kotimaa on se paras makea mansikka.

sunnuntai 17. heinäkuuta 2011

Purkinpohjat tyhjiksi

Kosmetiikan kanssa kannattaa olla säästäväinen, ja käyttää purkit loppuun asti. Dermalogican tuubit on helppo leikata saksilla poikki, ja kaapia putki takuulla tyhjäksi. Näin teen myös pienille silmänympärysvoidetuubeille. Tuubeihin jää noin viikon käyttöerä, mikä ei enää tule pusertamalla ulos.

Mitään Dermalogican pumppupulloja ei kannata yrittää rikkoa, koska ne menee aivan tyhjiksi. Pure Light ja Dynamic Skin Recovery esimerkiksi on pakattu pumppupulloihin, joissa välipohja nousee ylöspäin joka painalluksella. Sinne ei todellakaan jää mitään. Olen itse suurella vaivalla rikkonut muutaman näistä pumppupulloista, ja todennut sen omin silmin.

Suomalainen on kuitenkin sellainen, ettei usko ennen kuin näkee. Olen kuullut asiakkailta monia kivoja tarinoita, kun he väellä ja voimalla rikkovat pulloja, todetakseen vain, että Inkeri oli sittenkin oikeassa.

Jos nyt kuitenkin haluatte asian itse todeta, olkaa varovaisia. Pumppupullot kun ei ole tarkoitettu rikottavaksi, ne on todella hankala avata. Varokaa siis, ettette satuta itseänne rikkoessanne pulloa.

lauantai 16. heinäkuuta 2011

Hyvä työkaveri on arvokas asia

Minä ja Aulun Mari olemme olleet työkavereita jo 12 vuotta. Kahden hengen työpaikassa, työkaverin kanssa viihtyminen on erittäin tärkeää. Marihan on minulla työntekijänä, mutta me kuitenkin olemme tasavertaiset työkaverit. Vuosien varrella on muodostunut käytännöt,mmistä vastaan minä, mistä Mari.

Se, että Mari on työntekijä asemassa, tekee sen ettemme kilpaile toistemme kanssa. Nyt teemme tulosta yhteiseen pussiin, ja asiakkaiden ei tarvitse ajatella keneltä he ostavat. Mari on kuitenkin niin yrittäjähenkinen, että hän tekee työtään yhtä sitoutuneesti, ja tunnollisesti kuin tekisi yrittäjänäkin.

Monessa kauneushoitolassa, ja kampaamossa juuri tuo kilpailu asetelma tuo kireyttä ja riitoja. Jos kaikki on tuolinvuokralaisia, niin jokaisesta asiakkaasta on taisteltava. Asiakas joutuu helposti hankalaan välikäteen. Pienessä yrityksessä näkyy myös heti asiakkaille päin, jos työntekijät keskenään riitelee.

Tietysti yritän Maria aina kannustaa ja kiittää, niin paljon, kuin se pienyrityksessä on mahdollista. Se, että meillä menee keskenään hyvin tuo meille työrauhan, ja voimme keskittyä ideoimaan firman asioita eikä tarvitse kyräillä toista. Yrittäjänä tiedän myös miten vaikeaa monella on olla lomalla, kun ei oikein uskalla jättää firmaa toisten käsiin. Sitä huolta ei minulla koskaan ole. Voin olla huoletta sen kaksi tai kolme viikkoa lomalla, mitä yleensä olen, enkä ajattele työasioita ollenkaan. Hyvin harvoin edes olemme yhteydessä lomiemme aikana. Minä kunnioitan Marin lomaa ja vapaa-aikaa, ja Mari minun.

Varmaan suurin rasite Marille on kuunnella minun sotahistoria, tai yleensä historia luentoja. Kun olen jostain innostunut, tai viikonloppuna lukenut jotain uutta, niin töissähän se on heti kerrottava. Onneksi Mari on myös aika kiinnostunut sotahistoriasta. Ei varmaan uskoisi, mutta meidän kauneushoitolassa taukoaikoina keskutellaan hyvinkin innostuneesti vaikka talvisodasta.

perjantai 15. heinäkuuta 2011

Kestopigmentointi Thaimaalaisittain

Pari vuotta sitten olin lomamatkalla Thaimaassa. Hotellissamme oli ainoastaan yksi suomalainen pariskunta, ja pysähdyimme joskus juttelemaan uima-altaalla.

Eräänä päivänä, kun juttelimme en voinut olla tuijottamatta rouvan kulmakarvoja. Koko otsa näytti olevan turvoksissa, ja punainen. Kulmakarvat oli pikimustat viivat, ja ihan eri paria. Rouva alkoi innostuneena kertomaan, ottaneensa pari päivää sitten kestopigmentoinnin kulmiinsa. Hän oli todella tyytyväinen, kun oli löytänyt halvan ja nopean tekijän. Työ oli maksanut muistaakseni 60 €, ja homma tehtiin yhdellä kertaa ja vain tunnissa. Suomessahan työ tehdään kolmessa vaiheessa, ja jos tekijä on tarkka, aikaa menee noin kaksi tuntia kerrallaan. Hintaa työlle Suomessa tulee noin 500 €.

Olin suorastaan järkyttynyt, en edes tiennyt, että näinkin voisi tapahtua. Ilmeisesti työ oli tehty oikealla tatuointi värillä, eikä pigmentointi menetelmällä. Ihon pinta oli rikkoutunut vereslihalle, ja sitten, kun aurinko oli sitä ärsyttänyt niin tulehdus oli valmis. Yritin varovaisesti esittää, että näyttäisi otsaansa lääkärille, jos vaikka tarvittaisiin antibioottikuuri. Hänelle kuitenkin oli sanottu, että kulmakarvojen alue on kipeä, ja särkevä ainakin viikon verran. Eikä hän itse ollut asiasta huolissaan.

Vieläkin mietin minkähänlainen ongelma näistä kulmakarvoista vielä tulikaan. Niitä olisi hyvin vaikea korjata, koska toinen oli todella paljon ylempänä. Tatuointimenetelmällä tehtynä, ne ovat ikuiset. Leventämään niitä pystyisi, mutta miten käy, kun väri näytti olevan pikimusta.

Tässä taas oli hyvä esimerkki, mitä kaikkea voi tapahtua ulkomailla. Kun tekijällä ja asiakkaalla ei ole yhteistä kieltä, niin myös väärinkäsityksiä tulee. Eikä aina kannata ottaa halvinta mahdollista tekijää, jos ei ole mitään tietoa hänen ammattitaidostaan. Uskon, että Thaimaassakin löytyy kunnollisia paikkoja, mutta aina on tulehdus vaara suurempi kuin kotona. Samat bakteerit mitkä on luonnollisia Aasialaisten ihoilla, voi meille aiheuttaa pahan infektion.Toivon todella, että asia tämän rouvan kohdalla kääntyisi parhain päin.

torstai 14. heinäkuuta 2011

Huuliakin voi hoitaa

Näen silloin tällöin asiakkailla, että suupielet on halki, sen huomaa helposti kasvohoitoa tehdessä. Tiedän omasta kokemuksesta, että se on kelju ja kipeä vaiva. Eikä myöskään tahdo millään parantua.

Kuivat, ja rohtuneet huulet ovat myös hankalan kipeät, ja joillakin pysyvä vaiva talvisin. Kummassakin tapauksessa suosittelen samaa ohjetta. Ensiksi voisi vaihtaa hammastahnan. Hammastahnat ovat todella voimakkaita aineita, ja aina kuivattavat huulia. Itse laitan aina hampaiden pesun jälkeen huulihoidetta, Lip Renewal care ( 43€). Hammastahnaa käytetään myös aivan liikaa kerralla, ihan pieni sipaisu riittää.

Hammaslääkäriltä voisi myös kysyä, onko purennassa jotain sellaista ongelmaa, että se vaikuttaa syljen eritykseen. Samalla kannattaa tarkistaa koko suun limakalvo, varsinkin keski-iän ylittäneille tulee helposti ongelmia suuhun.

Monet huulirasvat saattaa aiheuttaa enemmän haittaa, kuin hyötyä. Huulirasva helposti ostetaan kaupan kassalta, sen enempää ajattelematta. Halvat huulirasvat voivat olla helposti allergiaa aiheuttavia, melkein joka talvi vedetään pois markkinoilta joku huulirasva allergeenien takia. Ei ole mitään järkeä, että huulirasvoissa on makuaineita tai hajusteita, yleensä ne on pahimpia herkkyyksien aiheuttajia.

Halvoissa huulirasvoissa perusaine on jokin mineraalirasva, ja ne kuivattavat aina huulia ja ihoa. Markkinoilla on hyvin vähän kunnollisia huulien hoitoaineita, mitkä sopisivat myös lapsillekin turvallisesti. Dermalogican Solar Shield ( 20 € )ja Climate Control stick, eivät sisällä hajusteita, eikä väriaineita. Vaikuttavana aineena on kasvisöljyt jotka hoitavat herkkää limakalvoa. Solar Shield on hyvä myös kesäkäytössä, koska siinä on 15 aurinkosuojakerroin.

Yöksi huulille ja suunympärille kannattaa laittaa jo äsken mainitsemani Lip Renewal Care, se on myös erinomainen aine pehmittämään suunympärysryppyjä.

keskiviikko 13. heinäkuuta 2011

Daily Resurfacer tehotiiviste

Heinäkuun loppuun asti on tarjouksessa Daily Resurfacer tehoaine, nyt 88€,normaalisti 109€. Daily Resurfacer on oma lempituotteeni. Sillä saa ihana puhtaan ja raikkaan tunteen iholle, ja ihonpinnasta tulee sileä ja napakka.

Daily Resurfacer on kolme vaikutteinen tehoaine, se on kuoriva, kosteuttava, kiinteyttävä. Tuote on pakattu niin sanottuihin hoitotassuihin, jotka on pieniä kuitukangasliuskoja. Tällä hoitotassulla aine sivellään ihoon, mitään muuta merkitystä sillä ei ole. Paketissa on 35 kappaletta yksittäispakattuja hoitotassuja. Tuotetta voi käyttää kuurina, esimerkiksi pari, kolme pakkausta vuodessa, ja käyttää kaikki 35 kappaletta peräkkäisinä päivinä. Itselläni tuote on käytössä jatkuvasti, levitän tehoaineen noin joka toinen, tai kolmas aamu.

Levitän Daily Resurfacerin mieluummin aamulla, koska se jättää ihana pinnan meikkiä varten. Tuote toimii siis myös "tuhkimotippana". Lievä kuoriva vaikutus poistaa hilseilyn, ja kasvojen ääriviivat selkeytyy, ja ihosta tulee napakka.

Suosittelen tuotetta kaikille yli kolmekymmentävuotiaille. Perushoitotuotteiden lisäksi meikkipussissa on aina hyvä olla muutama Daily Resurfacer hoitotassu.

tiistai 12. heinäkuuta 2011

Ujosta tuli esiintyjä

Olin lapsena todella ujo, ja joskus nykyäänkin kärsin ujoudesta, vaikka kukaan ei sitä oikein uskoisikaan. Lapsena olin aika hiljainen, ja syrjään vetäytyvät, nautin lukemisesta, ja viihdyin itsekseni. Koska olen ainoa lapsi, en ollut tottunut muiden lasten seuraan. Tiedän siis hyvin miten tuskallista on joutua esiintymään, kun oikein ujostuttaa.

Jossain vaiheessa aloin ärsyyntymään omasta ujoudestani, ja aloin opetella siitä pois. Viimeistään siinä vaiheessa, kun aloitin alle parikymppisenä yritykseni, tajusin, että minun on pakko oppia esiintymään. Yrittäjänä on pakko esitellä yritystään monessa tilanteessa, ja usein kosmetologia pyydetään luennoimaan ammatistaan.

Aika nuorena myös ajauduin luottamustehtäviin, joissa oli puhuttava suurille yleisöille. Välillä koin ujouden tuskallisuuden, mutta sanomisen tarve oli niin suuri, että se voitti esiintymispelon. Kävin myös muutamia viestintä kursseja, ja harjoittelin esiintymistä. Luottamustehtävissäni olin koko ajan esillä, ja lopulta uskaltauduin juontamaan monia luentopäiviä ja seminaareja.

Aloin pitämään esiintymisestä, ja itseni voittamisesta. Varmaan tunne on sama, kuin jonkun urheilusuorituksen jälkeen, on voittajan tunne, kun on ylittänyt itsensä. Sen olen kuitenkin oppinut, että esiintyminen on suomalaiselle kuoleman vakava asia. Olen puhunut todella monta kertaa toisten puolesta, kun ihmisellä on hyvää asiaa, muttei millään pysty sanomaan sitä julkisesti.

Enää en itse pelkää esiintymistä, ja tunnen suurta myötätuntoa toisten jännittämistä kohtaan. Olen käynyt kovan tien, että itse kasvoin esiintymispelosta ulos. Syytän aika paljon meidän koululaitosta, meillä esiintymisvalmennus on lapsenkengissä. Tuntuu, että amerikkalaisessa koululaitoksessa saadaan jo lapsena paljon enemmän itsevarmuutta esiintymiseen, kuin Suomessa koskaan. Mitään nopeaa temppua ei tähänkään varmaan ole, esiintymistä on vain harjoiteltava niin usein, että siitä tulee luontevaa.

maanantai 11. heinäkuuta 2011

Toscanalainen tusina

Kaikilla ulkomaanmatkoillamme olemme aina ajautuneet ruokkimaan kissoja. Huomioin aina onko paikallisilla lemmikkieläimiä, ja onko paljon kulkukissoja ja kulkukoiria. Onneksi niiden määrä on joka maassa laskenut.

Syy miksi valitsimme juuri tämän maaseutuhotellin oli se, että heidän nettisivujensa kuvissa oli kissoja. Monet asiakkaat olivat myös hotelliarvosteluissaan laittaneet kuvia kissoista. Melkein joka reissulla on ensimmäiseksi haettava kaupasta vettä ja kissanruokaa. Nyt olin jo kaukaa viisas ja toin mukanani Whiskas laatikon.

Ensimmäisenä aamuna kysyin heti hotellinomistajalta missä päin kissat asustelee, ja onko niitä monta. Hotellin omia kissoja oli 12 ja niillä oli nukkumapaikkoja pitkin puutarhaa. Hän kertoi myös, että osa kissoista oli hännättömiä, ilmeisesti perinnöltään, eikä onnettomuuksien takia. Ensimmäiseksi löysimme tyttökissan, joka oli selvästi sinisilmäisen abessiinilaisen jälkeläinen. Hänet nimesimme Sohviksi Sophia Lorenin mukaan. Keksin kissoille aina nimet, että tiedämme mieheni kanssa kenestä puhumme. Loppujen lopuksi me nyt tunnemme, Nökön, Häntäpuolen, Täplän, Töpöhännän, Valtsu juniorin, Veikan, Berlusconin, Musolinin, Mafioson ja Kummitädin.

Aika pian huomasimme ettei kissat olleet kovinkaan nälkäisiä. Ihan halukkaasti ne söivät ruokiamme, kun ne oli varmaan erilaisia. Hotellin ravintola kuitenkin ruokki niitä joka päivä, ja niillä oli oma ruokapaikka. Eräs poika henkilökunnasta kertoi, että syksyisin kissojen määrä lisääntyy, koska ihmiset hylkäävät kissojaan hotellin alueelle. Italiassa tapahtuu niin, että kun loma-aika heinä-elokuu koittaa, ihmisillä ei olekaan hoitajaa eläimille lomamatkan ajaksi, ja silloin hylkäämisiä tapahtuu eniten.

Hotellin omat kissat ei kuitenkaan tykkää, että heidän reviirilleen tunkeutuu muita. Syksyisin henkilökunnalla onkin ongelma löytää koteja uusille kissoille, koska ei kaikki voi asua hotellinkaan alueella. Poika kertoi itse ottaneensa jo kolme kissaa, ja kaikkien sukulaisilla ja tuttavilla on hotellilta lähtöisin olevia katteja.

Hotelli on kyllä kissaihmisen paratiisi, tulemme aivan varmasti tänne toistamiseen. Muutenkin hotellin palvelut ovat toimineet hyvin, ja ympärillä on kaunis maaseutu.

sunnuntai 10. heinäkuuta 2011

Inkeri Punakuono

Olen koko kevään jankuttanut auringon vaaroista, ja nyt oma nenä ja posket ovat punaiset ja palaneet. Näin sitä käy, kun ei seuraa omia ohjeitaan.

Olen vielä muutaman päivän Toscanassa kesälomalla, ja eilen vuokrasimme auton. Kiertelimme pikkukyliä, ja kävimme katsomassa Medicien kesähuvilaa, tai siis palatsia. Auto oli Renault, ja laitoin heti merkille, että vaikka se oli tosi pieni, tuulilasi ja näkyvyys oli laaja. Mietin hetken miten pahasti aurinko paistaa ikkunasta sisälle, mutta unohdin asian, koska autokauppiaat väittää, että autonikkunoissa on nykyään lähes täydellinen UV-suoja.

Minulla ei ollut kasvoilla aurinkosuojaa, koska ajattelin aamulla, että laitan meikkiä, joka suojaa todella hyvin. Katsoin kuitenkin hotellin lämpömittaria ja se näytti lähes 40 astetta, niin luovuin meikkauksesta. Sitten istuin autossa, aivan tarjottimella auringolle, ilman mitään suojaa. Auton ilmastointi viilensi ihanasti, ja oli ainoa paikka missä oli hyvä olla.

Palailimme illansuussa hotelliin, ja menimme huoneeseen. Mieheni vilkaisi minua, ja purskahti nauruun todeten Inkeri Punakuono. Katsoin peiliin, ja vasta sisällä huomasin, että nenä ja posket oli aivan palaneet. Siinä oli taas minulle hyvä opetus, vaikka kuvittelen olevani niin täysin tietoinen auringosta, tapahtuu se vahinko minullekin.

lauantai 9. heinäkuuta 2011

Suojaa myös huulet auringolta

Viimeisten tilastojen mukaan Suomessa ihosyövät ovat vähenemään päin, onneksi. Sitä vastoin huultenalueen syöpä on hätkähdyttävästi lisääntynyt. Tutkimukset myös osoittaa, että se on UV-säteilyn aiheuttamaa. Tutkimuksista käy ilmi sekin, että nimenomaan miehillä huulisyöpä on lisääntynyt, ei naisilla.

Selitys tälle sukupuolijakaumalle on se, että naiset usein suojaavat huulensa huulipunalla. Harvoin huulipunaa käytetään varsinaisessa suojaamis tarkoituksessa, mutta tiivis väripigmentti ei päästä säteilyä läpi.

Huulet siis kannattaa suojata auringolta. Meidän suosituin aurinkosarjan tuote on Solar Shield (20 €) huulirasva. Sitä käytetään kesät, talvet,koska se on niin miellyttävä. Siinä ei ole mineraalirasvoja, eikä kuivattavia vaseliineja, kaikki raaka-aineet ovat imeytyviä kasvisöljyjä.

Solar Shield sisältää 15 aurinkosuojan, ja se sopii koko perheelle. Youngbloodin huulikiilteet ovat myös suosikki meikkejä, koska ne ovat rasvaisempia kuin huulipunat. Niissä väripigmentin määrä on pienempi, mutta suojaavuutta lisää 12 aurinkosuojakerroin. Youngbloodin huulipunien väripigmentin tiiviys taas estää säteilyn vaikutukset.

Muista siis suojata huulet, jos et muuta meikkiä kesällä viitsi käyttää, sipaise aina huulipunaa.

perjantai 8. heinäkuuta 2011

Aurinkoa ja jäätelöä Toscanassa

Kesälomallakin olen sen verran kiinni työssäni, että katselen erilaisia kauneusihanteita, ja tapoja hoitaa itseään. Nykyään seuraan suhtautumista aurinkoon entistä tarkemmin, koska sen vaikutukset ovat alkaneet merkitä työssäni todella paljon.

Hotellimme uima-altaalla seurasin seuruetta, jossa oli pari vuotias poika, raskaana oleva äiti, ja noin viisikymppinen isoäiti. He valitsivat tuolit kaikista pahimmasta auringosta. Mietin jo, että ihan vaalea pieni poika palaa hetkessä. He kuitenkin suojasivat poikaa ihan esimerkillisesti. Hänellä oli uima-altaassakin päällä hihallinen paita, ja aika pitkälahkeiset sortsit. Joka kerta kun hän tuli altaasta vaihdettiin kuivat vaatteet, ja kaikki näkyvät kohdat voideltiin.

Naiset itse ei kuitenkaan suojanneet itseään mitenkään. He olivat bikineissä auringon paahteessa, ja eivät välittäneet vaikka olkapäät punoitti. Vanhempi rouva oli varmaan ollut aina auringon palvoja, koska hän oli todella ryppyinen. Hän ei selvästi ollut mikään iäkäs, mutta iho oli ryppyisempi kuin suomalaisen seitsemänkymppisen. Raskaana oleva nainen oli kasvoiltaan ihan kirjava, koska hormoni toiminta vaikuttaa melaniinisoluihin, ja syntyy pigmenttiläiskiä.

Heidän kohdallaan ajattelin, että he tiesivät auringon vaikutuksista, koska suojasivat pikkupojan niin hyvin. Omalla kohdallaan he tekivät tietoisen valinnan olla välittämättä auringon haitoista. Ihmisellä on oikeus tehdä omat valintansa, ja se ei kuulu minulle tipan tippaa. Jos oma asikkaani tekee saman valinnan, ei minulla ole oikeutta siitä nalkuttaa, ja pyrinkin sitä välttämään kaikin tavoin. Silloin yritän kasvohoidoilla vähentää kaikin tavoin auringon vanhentavaa vaikutusta.

Tuossa äskeisessä tapauksessa, ei ihosyövän riski ole kaikista suurin, koska aikuisena aurinko ei niin helposti tee syöpää. Suurin negatiivinen vaikutus on rypistyminen, ja ihon nopea vanhentuminen. Sanoisin, että viisikymppinen paljon aurinkoa saanut iho, on noin 15-20 vuotta vanhempi tai rasittuneenpi, kuin vastaavan ikäinen suojattu iho. Auringon vaikutusta voidaan paljon korjata kasvohoidoilla. Kuitenkin se pitää tehdä saman aikaisesti, kun aurinkoa saa, tai heti samana syksynä. Monien vuosien päästä tilannetta ei enää voi korjata.

Jos kasvohoitoja tehdään noin kahden viikon välein, ja käytetään tehokkaita antioksidanttisia tuotteita kotona, sanoisin, että pystytään noin 30 prosenttia vähentämään auringon haittoja.

torstai 7. heinäkuuta 2011

Dekkarit tuo jännitystä elämään

Kesäloma on aina ollut minulle "lukuloma". Luen työaikanakin paljon, yleensä 2-3 kirjaa viikossa. Ihaninta kuitenkin on kun voi uppoutua kirjojen maailmaan monta päivää peräkkäin. Kesäloma täällä Toscanassa onkin osittain pyhitetty lukemiselle. Onneksi miehenikin nauttii siitä, että voi istua puutarhassa varjon alla, ja antaa kirjan viedä mennessään. Matkoilla on yleensä tyydyttävä pokkareihin, koska ne voi jättää hotelliin, ja pakata laukkuun niiden tilalle vaikka italialaisia kenkiä.

Lomalla on hyvä lukea dekkareita, koska haluan yleensä lukea ne yhteen menoon, eläydyn niin niihin mukaan, etten halua keskeyttää lukemista. Nyt on mukana parikin ihan minulle tuntemattoman kirjailijan kirjaa. Simon Bekcetin Luihin kirjoitettu on jo luettu, ja parhaillaan on menossa Lars Keplerin Hypnotisoija.

Bekcetin Luihin kirjoitettu oli ihan hyvä juttu, ja aion lukea muutkin hänen kirjansa. Arvosteluissa joku vertasi häntä Patricia Cornwelliin, ja saman tyyppiseltä kirja vaikuttikin, mutta ei mitenkään matkitulta.

Eilen luin Liza Marklundin ja James Pattersonin Postikorttimurhat. En siltä ihmeitä odottanutkaan, mutta aika typerä se olikin. Olen lukenut lähes kaikki kummankin kirjailin aikaisemmat kirjat. Liza Marklundia olen arvostanut, koska hän ei tee pelkkiä jännityskirjoja, vaan niissä on jonkinlainen kannanotto yhteiskunnan epäkohtiin. James Pattersonia en taas enää lue ollenkaan, koska hän vaan toistaa itseään. Ensimmäiset hänen kirjansa oli loistavia, mutta nyt tuntuu, että hän kirjoittaa vaan rahan himossa.

Odotin Marklundin ja Pattersonin yhdistelmästä paljon parempaa, mutta siihenkin oli vain väkisin saatu sivuja niin paljon, että sitä pystyi kirjaksi nimittämään. Aihe oli hyvä, mutta kirja oli jaettu parin sivun välein lukuihin, joten tyhjiä sivuja oli tosi paljon. Todellisuudessa oli hyvä jos kirjassa oli edes sata sivua.

Yleensä eläydyn kirjoihin ihan liikaa. Viime yönäkin mietin, uskallanko mennä jääkaapille juomaan, huoneen toiseen päähän, vai pitääkö herättää mieheni. Nyt vielä uskalsin, mutta jos tätä vauhtia luen ensi viikolla vauhkoilen pienimmästäkin.

keskiviikko 6. heinäkuuta 2011

Vesi on elämän eliksiiri

Veden juomisesta on tullut muutamassa vuodessa muotijuttu. Nykyään nuorilla naisilla on näkyvästi laukussaan vesipullo, ja siitä juodaan näkyvästi kaupungillakin. Tietysti on hyvä pitää huolta riittävästä juomisesta, mutta Suomen ilmastossa talviaikaan ei nesteen tarve ole suuren suuri.

Olen hämmästyksekseni huomannut, että veden juominen on yhdistetty ihonhoitoon. Siihen en oikein löydä loogista perustetta. Joskus, kun puhun asiakkaalle ihon kuivuudesta, minulta kysytään juokohan hän liian vähän vettä. Veden juomisella ei ole mitään tekemistä ihotyypin kanssa. Ihotyyppi on periytyvä, ja kuiva iho pysyy kuivana iho, juo vettä miten paljon tahansa.

Jos rasvoittuva iho hilseilee ja on pintakuiva, silloin kosteus on haihtunut ulospäin. Tilanne korjataan lisäämällä ihonpintaan kosteutta, ja estetään sen haihtuminen ihotyypin mukaisilla hoitotuotteilla. Itse en ole 30-vuotisella työurallani nähnyt tapausta, että liian vähäinen veden juonti olisi vaikuttanut ihoon.

Tietysti ihoon vaikuttaa koko ihmisen hyvinvointi. Jos aineenvaihdunta on heikko, ja munuaiset toimivat huonosti, se alkaa näkymään ihossa. Kuitenkin ennen ihoa, sairaaloinen tila vaikuttaa paljon muuhun.

Veden juominen kannattaa pitää ihan järkevänä. Siinäkin kultainen keskitie on paras. Kesällä vettä tarvitaan enemmän, kun hikoillaan paljon. Neuvoisin, että puolitoista- kaksilitraa vettä päivässä kesäaikaan, on ihan hyvä.

tiistai 5. heinäkuuta 2011

Jihuu, jihuu kesäloma!

Aloitin maanantaina kahden viikon kesäloman, ja lensimme sunnuntai iltana Italiaan, Pisaan. Olimme varanneet 10 päivän loman eräästä maaseutuhotellista, parin kilometrin päästä Pisan kaupungista.

Lentokentällä olimme vasta puolenyön jälkeen ja meitä oli vastassa hotellin oma tila-auto. Samaan hotelliin oli tulossa kaksi irlantilaistyttöä, ja he tulivat kyytiin myös. Tässä kohtaa huomasin, että olin kyllä loman tarpeessa, pinnani oli sen verran tiukalla. Tytöt oli tukevassa humalassa, tumma tyttö jo oli vähän vaisu, ja väsynyt. Toinen, vaalea nainen oli taas elämänsä kunnossa, höpötti jatkuvasti. Jokaisen lauseen lopussa hän kiekaisi kovaa, ja korkealta JIHUU!

Matka ei kestänyt, kuin vartin verran hotellille, mutta sain purra sormiini, etten pamauttanut jihuun huutajaa jollakin. Olen aina ollut äkkipikainen, ja aika terävä puheissani, jos suutun jostain. Kenenkään kimppuun en tosin ole koskaan vielä käynnyt. Näin jo silmissäni Iltalehden otsikot, joissa luki, että keski-ikäinen suomalaisnainen pahoinpiteli irlantilaistytön ilman näkyvää syytä.

Hotelli oli oikein kiva, ja heti näkyi yksi kissakin, joka kuitenkin pötki pakoon nähdessään sekaisen seurakuntamme. Tyttö jatkoi kiljumistaan tasaiseen tahtiin, mutta onneksi meidän huone oli sen verran kauempana, että huuto lakkasi kuulumasta. Mieheni lohdutti, että kyllä tyttö on aamuun mennessä hiljentynyt.

Aamulla heräilin kahdeksan maissa, ja ensimmäisenä kuulin Jihuu huutoja. Hetken luulin näkeväni vain unta yön tapahtumista. Nousin katsomaan ikkunoista ulos, ja siellähän ne tyttöset polski uima-altaalla, Jihuutaan huutaen, eikä vaisuudesta ollut tietoakaan.

Tämmöinen loman alku tällä kertaa. Ellen ole kahden viikon päästä töissä, voi olla, että olen edelleen Italiassa, vastaamassa teoistani.

maanantai 4. heinäkuuta 2011

Kesälomailua

Kesälläkin kauneushoitola on kaikkina arkipäivinä auki. Lomailemme Marin kanssa vuoron perään. Minä olen heinäkuun alussa, ja Mari heinäkuun puolesta välistä eteenpäin. Liike on auki klo 10.00-17.00, mutta iltaisinhan olemme yleensä paikalla vielä klo 19.00 tai 20.00.

Olen aina pyrkinyt pitämään kunnon lomat, vaikka yrittäjä olenkin. Mielestäni moni yrittäjä tekee itselleen ja yritykselleen suurta hallaa, kun jättää lomat väliin. Terveys kärsii, ja ei kenenkään luovuus myöskään uudistu, jos ei pidä taukoja ja lomia. Yrittäjyys tarvitsee aina luovuutta, muuten ei yritys mene eteenpäin. Aina kun olen ollut pidemmällä lomalla, niin tulen jo innoissani töihin, mielessäni monta uutta ideaa, mitä voisi tehdä.

Yleensä lähden johonkin ulkomaille, niin kuin moni muukin yrittäjä, silloin lyhytkin loma tuntuu virkistävämmältä. Kerran vuodessa yritän saada pidettyä kaksi viikkoa peräjälkeen, niin se on tarpeeksi pitkä katkaisu työrupeamaan. Sen lisäksi pidän pari viikon taukoa, ja muutaman pidennetyn viikonlopun.

Onneksi nykyään on näitä halpalentoyhtiöitä, esimerkiksi Norwegian Shuttle ja Ryanair, heiltä saa todella halpoja lentoja. Netistä löytyy hyvin tarjoushotelleja, niin viikonloppu jossain Euroopan kaupungissa ei enää maksa paljon mitään. Pidennetty viikonloppu ulkomailla korvaa sen, ettei ole mahdollisuutta moniin pitkiin lomiin.

Mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän tarvitsee lepoa, ja katkoa työhön. Olen jo itsekin miettinyt, että ehkä alan kohta pitää kolmen viikon kesäloman kerralla. Olen 31-vuotisen yrittäjäurani aikana ollut kaksi kertaa kolmen viikon lomalla. Milleniumin kunniaksi, ja sillon, kun Hertta kissa tuli pikkupentuna meille. Pitäisiköhän taas hankkia kissavauvoja, niin olisi syy jäädä kolmenviikon lomalle?

sunnuntai 3. heinäkuuta 2011

Suomi soti erillissotaa

Verenpaineeni kohosi, kun luin Hämeen Sanomien Alanurkasta Markku Peltosen jutun perjantai aamuna. Enpä ole aikoihin kuullut tuollaista väitettä Suomen jatkosodasta. Ehkä 70-luvula vielä näin puhuttiin, kun Neuvostoliitto oli meitä vahtimassa, ja aika monella mustavalkoinen kanta Suomen sotimisiin.

Markku Peltonen väittää, että sotahistoriassa aivan selvä erillissota termi on outo, hämärä ja tekemällä tehty. Savuverho jolla halutaan venyttää Suomen ja Saksan välimatkaa jatkosodassa. Mukaan vedetään vielä sotarikokset, Auschwitz yms. joista vastuuseen Suomikin joutuisi Peltosen mielestä natsi-Saksan kumppanina.

Siinä vaiheessa, kun olen sotahistoria harrastuksessani siirtynyt Suomen sotiin, perehdyin todella tarkasti, ja monelta kantilta ajatukseen erillissodasta. Sotahistorioitsija guru Sampo Ahto, on erittäin hyvin selittänyt termiä monessakin kirjassa. Myös kaikille muille sotahistorioitsijoille erillissota on itsestäänselvyys, sanana ehkä vaikea, mutta kuvaa erittäin hyvin Suomen asemaa suhteessa Saksaan. Tämän talven sotamuseokierroksellani, olen myös erityisesti merkille pannut, mitä ulkomaiden sotamuseoissa sanotaan Suomen osuudesta.  Kun puhutaan toisen maailmansodan historiasta, niin missään museossa ei Suomea mainita tässä yhteydessä, koska Suomi ei osallistunut toiseen maailmansotaan. Suomi soti saman aikaisesti toisen mailmansodan kanssa kaksi erillissotaa, eli talvisodan ja jatkosodan. Jos Suomi olisi katsottu Saksan liittolaiseksi niin se mainittaisi toisen maailmansodan tilastoissa, esimerkiksi suomalaisia kaatuneita ei lasketa toisen maailmansodan tilastoissa.

Jos asiaan on yhtään perehtynyt puheet erillissodasta on ihan järkeviä, ja historian tapahtumien mukaista. Suomella on oman moraalinen taakka sodanuhreja ajatellen, mutta Suomi ei ole sen enempää vastuussa Auschwiczista, kun liittoutuneista Englanti ja Yhdysvallatkaan.

lauantai 2. heinäkuuta 2011

Kansanedustajalla oli törkeät jutut

Viikolla on näkynyt lehdissä juttuja exkansanedustaja Lyly Rajalan oikeisjutusta seksuaaliseen häirintään liittyen. Olisi ehkä parempi etten kertoisi omaa kokemustani, ettei tule vaan haastetta, mutta jos kukaan ei uskalla puhua, niin asiat ei muutu.

Olen luottamustehtävissäni ollut mukana monessa projektissa, tai tutkimuksessa missä käsitellään seksuaalistahäirintää. Parikymmentävuotta sitten tuli laki jonka mukaan työnantaja voi joutua maksamaan tuhansien eurojen korvauksia työntekijälle, joka joutuu työpaikalla seksuaalisenhäirinnän kohteeksi. Työnantajan vastuu on kova, mutta tällainen häirintä on poistettava keinolla millä hyvänsä.

Yrittäjänaisten Keskusliitto järjesti 2009 syksyllä eduskunnassa tapahtuman, jossa kansanedustajat pääsivät tutustumaan erilaisiin Keskusliiton jäsenten yrityksiin. Mekin olimme Marin kanssa paikalla, edustamassa kosmetologeja, ja pientä palvelualan yritystä.  Tapahtuma onnistui hyvin, paikalla oli paljon kansanedustajia, ja toimittajia. Paikalle tuli myös iltapäivälehden toimittaja tekemään videojuttua heidän verkkolehteensä.  Hän halusi, että tilaisuudessa ollut kokoomuksen kansanedustaja Lyly Rajala tulisi kasvohoitoon, ja häntä siinä haastateltaisiin. Näin asia tehtiinkin, minä aloitin tekemään kasvohierontaa kyseiselle herralle.

Juttua alkoi tulemaan ihan ilman toimittajan kyselyä. Rajala kertoi Oulussa tuntevansa hyvin paikallisen kosmetologikoulun. Hän kertoi olleensa 1970-luvulla suhteessa kokonaisen kosmetologiluokan kanssa. Hänellä näytti olevan käsitys, että kosmetologit ovat jotain kevytkenkäistä sakkia, jotka tarjoavat yöseuraa milloinn kenellekin. Jutut olivat sen verran törkeitä ja alentavia, että mietin lopentanko koko homman.

Jos hoitoa olisi ollut tekemässä Mari, olisin ehdottomasti pyytänyt Rajalaa poistumaan juttuineen. Nyt, kun se osui omalle kohdalleni , mietin mielessäni, että katsotaan miten typeräksi hän seksiväritteisissä jutuissaan itsensä tekee. Hänet tulen kyllä aina muistamaan, mutten mitenkään myönteisessä mielessä. Ihmettelen suuresti, miten ihminen pääsee kansanedustajaksi asti, vaikka on täysin sovinistisika.

Valitettavasti tämä ei ole ainoa kielteinen kokemus eduskunta käynneilläni. Olen ollut moneen kertaan eri keskusteluissa, ja kuulemistilaisuuksissa eduskunnassa. Olen muutaman kerran saanut mielipiteisiini niin loukkaavan vastauksen, joissa arvostellaan minua, ei niinkään mielipidettäni, että ne ovat todella mieleeni painuneet. Ihmettelen minkälaista sivistystä näillä korkeassa virassa olevilla henkilöillä on, kun eivät osaa edes pysyä keskustelussa. Nämä kokemukseni ovat täysin tuhonneet luottamukseni eduskuntaan ja kansanedustajiin.

perjantai 1. heinäkuuta 2011

Hellettä ja hormooneja

Keski-ikäiselle naiselle kesän helteet ottavat erityisen koville, ja meikiltä ja muilta ihonhoitotuotteilta vaaditaan paljon. Estrogenin vähentyminen vaihdevuosi-iässä tekee kuumia aaltoja, ja hellepäivät ovat yhtä tuskaa. Jos meikkit ei ole hyvälaatuisia, ne valuvat, tai pahimmassa tapauksessa imeytyvät huokosiin.

Meikkituotteiden laatuun kannattaa ehdottomasti panostaa, koska esimerkiksi meikkivoide jossa on mineraalirasvoja saataa hien myötä tukkia huokoset. Sitten meneekin syksy siihen, että ihoa puhdistetaan, ja rauhoitellaan. Youngbloodin meikkituotteet eivät sisällä mineraalirasvoja, tai synteettisiä pigmenttejä, niin ne sopivat kaikille ihoille.

Ohut, jauhemainen Loose Mineral Foundation ( 65 €), on hyvä kesämeikki hikoilevalle henkilölle, koska puuterimaisuus pitää ihoa mattapintaisena. Tässä meikissä on myös 22 aurinkosuoja, joka riittää Suomen auringossa. Tuote on ehdottomasti meidän suosikkimeikkivoide, ja se on myös niin kevyttä ettei iho edes näytä meikatulta.

Varoitan, tähän tuotteeseen voi jäädä koukkuun!