maanantai 31. lokakuuta 2011

Kauraa ihonhoitoon

Varmaan asiakkaat jotka ovat käyneet kasvohoidossa parin viime viikon aikana ovat huomanneet, että olen siirtynyt kauranaamioon. Dermalogican Colloidal Oatmasque on parasta mitä tiedän talven kuivattamalle iholle. Kaura on ehdottoman upea raaka-aine monessa suhteessa, sekä syötynä, että ulkoisesti.

Yleensä kasvohoidon yhteydessä kerron hiukan tuotteista ja raaka-aineista joita käytän, yritän kuitenkin hillitä itseäni, koska olen todella innostunut raaka-aineiden vaikutuksista. Dermalogica on siksi aivan loistava ihonhoitomenetelmä, koska voin itse sekoittaa tarvitsemani tuotteet. Suurin osa kosmetologeista pitää tätä työläänä, mutta minulle ja Marille se on työmme perusta. Näin saamme aina tilanteen mukaisen tuotteen, koska jokainen iho on yksilö, niin jokaisen tuotteen pitää olla yksilöllinen.

Tuohon kauranaamion peruspohjaan voin siis sekoittaa muita vaikuttavia aineita tilanteen ja tarpeen mukaan. Kaura toimii ulkoisesti iholla samalla lailla, kun kaurapuuro syötynä. Kaurapuuro auttaa suolistonseinämien suojautumiseen ja rauhoittaa esimerkiksi mahahapoista ärtynyttä suolistoa. Samoin se toimii iholla, siitä imeytyy rauhoittavaa ainetta ihon soluväliaineeseen ja pystyy paremmin suojautumaan tuulta, pakkasta ja lämmönvaihteluja vastaan. Kaurassa on myös tulehdusta rauhoittavaa ainetta. Usein kysytään, että auttaako kaurapuuro
syötynä samalla tavoin ihoon. Ei auta, on aina muistettava ettei ruoka syötynä osaa juuri ihoon mennä vaikuttamaan. Ihoa, kun suojataan ulkoiselta rasitukselta, niin hoitoaineen pitää tulla ulkoapäin, se ei todellakaan syötynä vaikuta ihoon. Sitten kysytään voisiko pelkkää kaurapuuroa itse käyttää iholle. Sitä en täysin tyrmää, karkeana, mutta joustavana aineena sillä on ehkä lievästi kuoriva vaikutus. Mitään siitä ei kuitenkaan imeydy ihoon, koska sen ei ole tarkoitus imeytyä ihon läpi. Hoitoaineet pitää olla bioteknisesti käsiteltyjä, jotta niiden imeytyvyys on mahdollista. Ihon tehtävä on suojata elimistöä ulkoisislta aineilta ja silloin se ei todellakaan päästä läpi mitään sellaista mikä ei ole tarkoitettu imeytymään.

Itse olen taas ihan ihastunut kauranaamion toimivuuteen on hienoa, kun voi työssään nähdä, että hoito todella auttaa.

sunnuntai 30. lokakuuta 2011

Kasvohoidon aika

Nyt se talvi on taas koittanut, nyt on juuri se vuoden aika mistä olen jo varoitellut, että nyt jos koskaan on kasvohoidon aika. Pari viikkoa on asiakkaiden ihot tuntuneet kuivemmilta, se on ihmeellistä miten äkkiä se ilmiö tapahtuu. Heidän ihonsa on ihan hyvin hoidetut ja hyvät kotihoitotuotteet, mutta heti kun sisälämmistys alkaa kosteus vaan haihtuu. Luulisi, että kostea, sateinen ja lämmin ulkoilma jotenkin sitä kompensoisi, mutta ei se näköjään vaikuta. Ihon pahin vihollinen on sisälämmitys.

Nyt pitää ottaa kaikki kotihoitokonstit käyttöön. Kuorintaa ja naamiota pitäisi käyttää 2-3 kertaa viikossa, kuorinta on erittäin tähdellistä, koska kosteuttavat aineet eivät imeydy kunnolla, kun ihon pinta on kovettunut. Meillä on nyt tarjouksessa tuotteita, jotka ovat juuri tämän hetken tärkeimpiä. Tutustu niihin verkkokaupassamme

Skin hydrating booster (norm. 93€,nyt 69€)on paras tuote lisäämään ihon kosteutta ja se auttaa myös sitomaan ihon omaa kosteutta, joten haihtuvuus vähenee. Samoin Daily Microfoliant (71€, nyt 57€)on nyt tarpeellinen kuorinta-aine. Myös finnien ja näppyjen synty lisääntyy, kun ihon pinta kuivuu ja iho alkaa työntämään talia lisää. Parasta olisi pysäyttää tilanne nyt heti, jo yhdellä kasvohoidolla saadaan paljon aikaiseksi. Kun tilanne hoidetaan tarpeeksi ajoissa, niin se ei ehdi vielä pahaksi ja näpyt paranevat nopeammin.

Nyt sii puhelin käteen ja varaamaan aikaa tai laita nyt heti sähköposti, niin vastaan siihen maanantai aamuna ja kerron vapaista ajoista. Sähköpostiosoite on

lauantai 29. lokakuuta 2011

Syksyllä on sutinaa

Nyt jäi muutama päivä blogijutuissa väliin, kun olin sen verran kiireinen töissä. Mitenkähän käy, kun haaveilen, että avaisin vielä uuden blogin mikä kertoisi kissojen asioista. Yrittäjänaisilla on bloggaus kurssi kolmena aamuna marraskuun aikana, vetäjänä on Katleena Kortesuo. Tiedän, että Katleena on niin motivoiva ja innostava opettaja, että varmaan hurahdan aiheeseen entistä enemmän. Kiva, kun sellainen kurssi on tiedossa, kun varaamani Vanajaveden Opiston kirjoittajakurssi peruuntui osanottajien vähyyden vuoksi. Toinen opiston kirjoittajakurssi kyllä toimii, mutta se on vain joka toinen torstai ja nyt minulla olisi intoa paljon enempään.

Se kurssi on oikein hyvä ja tehokas ja ope on erinomainen. Mainitsin jo muistaakseni aiemmin, että hän on läänin kirjallisuuden läänintaiteilija Päivi Haanpää ja on koulutukseltaan äidinkielenopettaja. Opettajasta on niin paljon kiinni, oikeastaan koko kurssin tunnelma on oepttajan harteilla ja siinä Päivi on kyllä onnistunut. Olen myös saanut niin monia uusia ideoita ja varmaan jotain oppinutkin. Häneltä saa myös hyviä vinkkejä mitä kirjoja kirjoittamisaiheesta löytyy.

Suosittelen kyllä kaikille, että kannattaa osallistua erilaisiin tapahtumiin ja kursseille, minä olen saanut niistä paljon virtaa syksyn masentavaan aikaan.

torstai 27. lokakuuta 2011

Uusi tuote couperosaan ja ruusufinniin

Yksi tyypillisin ongelma suomalaisille on couperosaiho ja ruusufinni ihottuma ja lämmön vaihtelut pahentavat niitä. Näin alkutalvesta ongelmat yleensä kärjistyy. Dermalogicalla on ollut jo aiemmin erinomainen couperosavoide Sheer Tint Redness Relieff, mutta nyt sen koostumusta on muutettu entistäkin tehokkaammaksi.

Aurinko on myös ruusufinnille pahasta, joten uusi tuote Redness Relief sisältää 20 aurinkosuojakertoimen. Tätä uutta voidetta voi käyttää koko kasvojen kosteusvoiteena ellei iho ole kovin kuiva. Tehokkain tulos saadaan, kun uusi Redness Relief levitetään paikallisesti puhtaalle iholle ja sitten sen päälle koko kasvoille ihotyypin mukainen kosteusvoide.

Redness Relieff on vihreää väriltään, mutta sulautuu ihoon täysin, vihreä väri kuitenkin neutralisoi punoitusta erinomaisesti. Tuote on myös hyvä miehille, koska se auttaa hillitsemään punakkuutta ja peittää hiukan. Jo aikaisempi tuote oli miesten suosikki, koska tulos oli niin näkyvä ja uutuus on vielä parempi.

Couperosaihon hoidossa kannattaa muistaa, että se on ennalta ehkäisevää hoitoa ruusufinnille, jos couperosa saa pahentua omaan tahtiinsa, siitä puhkeaa ruusufinni. Sekin pitää tiedostaa, että kun kyseessä on vaikea ruusufinni ihottuma tarvitaan myös lääkärin apua ja antibiootteja, ihottumia ei ole koskaan syytä vähätellä.

Redness Relief sk 20, 40 ml 68 €

keskiviikko 26. lokakuuta 2011

Muovikuoret kynsiin

Tämä maailma on mennyt ihan oudoksi, luin eräästä kissablogista jutun, että jenkit ovat keksineet kissojen kynsiin muovikuoret etteivät ne pääse raapimaan. Älyttömin juttu mitä olen kuullut ja ihan eläinrääkkäystä.

Niitä kuoria on kuulemma saatavilla eri väreissä ja glittereillä tai ilman niin sopivat sitten emänän makuun. Jutussa niitä kehuttiin kovasti, ettei sitten tarvitse kissan kynsiä kirurgisesti poistaa. Sekin on minulle ihan käsittämätön juttu, että joissain maissa kissoilta poistetaan tassujen kärkinivelet, jotta kynnet saadaan pois. Suomessa tämä on onneksi laitonta ja se on minusta silkkaa eläinrääkkäystä.

Kuulin tästä kirurgisesta kynsien poistosta vasta muutama vuosi sitten, kun yksi ystävättäreni pelasti Espanjan reissullaan kissan ja toi sen Suomeen. Täällä eläinlääkäri huomasi sen eli kyseessä oli hylätty kotikissa. Siitä seurasi se, että talvella tätä kissaa ei voinut narussakaan ulkoiluttaa, koska se ei pysy pystyssä jäätiköllä. On aivan järjetöntä poistaa kissalta kynnet, koska ne ovat ihan välttämättömät kissalle.

Kenellä on perheessään ollut iäkkäitä kissoja, niin tietää miten kovia liukastelemaan ne on vanhemmiten. Meidän Mörri oli seitsemäntoista kuollessaan ja jo pari vuotta oli sellaista ettei se pystynyt oikein parketilla tai klinkkerilattialla kävelemään. Vanhalla kissalla menee jotenkin hermojen käskytys pieleen ja se ei enää saa kärkiniveliään ja kynsiään tottelemaan. Ja kun kynnet eivät tottele tulee kävelystä tosi epävarmaa. Meillä oli Mörriä varten laitettu matot niin, että se pääsi niitä pitkin kaikkiin haluamiinsa paikkoihin.

Jos ei siedä kissoja kynsineen on todella paljon parempi, ettei sitten yritäkkään ottaa kissaa!

tiistai 25. lokakuuta 2011

Nanolift on tämän hetken paras ryppyhoito

Olemme tehneet nyt vuoden Nanolift-kasvohoitoa ja tulokset ovat erinomaisia. Nanolift on ehdottomasti paras kiinteyttävä ja elvyttävä kasvohoito mitä kosmetologi pystyy tekemään. Olen tekemässä siitä nimiini rekisteröidyn tavaramerkin, koska kokonaisuus on minun kehittämä. Ehkä pitäisi selvittää patentoiminenkin, mutta en ole ehtinyt sitä vielä tekemään. Toisaalta menetelmä on helppo monistaa, jos joku kosmetologi haluaisi kehittää jotain uutta.

Nanolift-laite on amerikkalainen keksintö ja jo itsessään loistava menetelmä. Tämän mikrovirran ansiosta pystytään tekemään kasvolihasjumppa ja imeyttämään hoitoaineita huomattavasti tehokkaammin, kuin käsinhieronnalla. Yksinään tehtynä Nanolift mikrovirta on kyllä tehokas, mutta auttaa ainoastaan lihaksiin ja verenkiertoon ja aineenvaihduntaan, ihon pinta jää hoitamatta. Nyt olen yhdistänyt hoitoon myös ihon pintaa vahvistavan ja siloittavan vaikutuksen, joka on aivan välttämätön meidän ilmastossa. Hoito on monivaikutteinen, yhdistämällä kiinteyttävän kasvolihasjumpan, kosteuttavat vaikutusaineet ja verenkierron ja aineenvaihdunnan elvytyksen hoito on tehokkain mahdollinen. Kaikki on myös suunniteltu juuri suomalaiseen rasittavaan ilmastoon, joka on kaikista rasittavin tekijä ihon kuivumisen ja ohentumisen kannalta.

Missään muualla maailmassa ei ilmasto rasita ihoa niin paljoa, kuin Suomessa. Eikä missään muualla maailmassa ole intressejä suunnitella meidän olosuhteita varten hoitoja. Olen jo parikymmentävuotta sitten ymmärtänyt, ettei meillä voi hoitaa ihoa samoilla ohjeilla, kuin Keski-Euroopassa. Olen todella tyytyväinen, että olen pystynyt kehittämään menetelmän joka on meidän olosuhteisiin tarkoitettu ja ilmiselvästi myös toimii.

maanantai 24. lokakuuta 2011

Hyväksy itsesi

Tämän syksyn aikana olen jostain syystä ollut usein keskusteluissa joidenka aihe on luovuus, kirjoittaminen tai taiteet yleensä. Nämä blogiasiat ovat hyvin akuutteja yrittäjien puheenaiheita. Kaikki nettimarkkinointia ymmärtävät kehoittavat kirjoittamaan yrityksen blogia ja käyttämään Facebook sivuja. Suurin osa tuntemistani yrittäjistä sanoo, että ei ikinä. He eivät mitenkään osaa kirjoittaa ja laittaa jotain kirjoituksiaan nettiin kaikkien nähtäviksi.

Viime viikolla olin yhdessä koulutuspäivässä ja keskustelin taas parin yrittäjän kanssa blogin kirjoittamisesta, kun saman koulutuksen edellisessä kurssipäivässä kuukausi sitten oli siihen kehoitettu. Silloin tuli vastaan taas uusi este, kukaan ei ollut avannut blogia, koska heillä ei ollut aikaa tehdä sitä hyvin. He halusivat tehdä blogistaan todella hyvän, niin täydellisen, kuin mahdollista. Koska he kokivat etteivät pysty tähän, niin he eivät aloittaneet ollenkaan. Surullista.

Ihmiselle itselle on todella raskasta, kun omaa hyvin pedantin luonteen. Hienoa on, kun ihminen yrittää parastaan, mutta jos se on este tekemiselle ettei olisikaan täydellinen, niin silloin luonteenpiirre on kahlitseva. Näen tätä työssäni usein, koska se on luonteenpiirre joka näkyy ihossa. Ehkä se on jotenkin luonnon tapa kouluttaa ihmistä, kun ihminen ei pysty hallitsemaan ihonsa oirehtimista, niin hänen pakko hyväksyä oma epätäydellisyytensä. Ihon oirehtiminen näkyvästi on kamala rangaistus ihmiselle, joka haluaa, että kaikki on kunnossa. Siitä tulee kierre, kun iho oirehtiin ihminen hermostuu ja iho oikuttelee aina vaan enemmän.

Tämä on hyvin yleistä nuoremmille naisille, sanoisin, että alle nelikymppisille. Varmaan iän mukana ihminen alkaa sietämään omaa epätäydellisyyttään. Joskus haluaisin sanoa asiakkaalle, että ole armollisempi itsellesi, ethän koskaan vaatisi toiseltakaan niin paljon, kuin itseltäsi. Nämä ihmiset kärsivät varmaan sisäisesti tästä luonteen ominaisuudesta, mille he eivät itse voi mitään se on syntynyt jo lapsuudessa, niin kuin kaikki muutkin ihmisen luonteenpiirteet. Sitten vasta, kun itse keksii omaavansa tällaisen ominaisuuden hän voi siitä oppia pois. Ihminen on aika taitava itsensä kasvattaja, mutta se vaatii aikaa, eikä kannata olla liian kova itselleen.

sunnuntai 23. lokakuuta 2011

Pimeä vuodenaika masentaa

Nyt, kun päivät alkaa vaan pimetä ja ilma kylmetä tuntuu masennus väijyvän nurkantakana. En ole mitenkään herkkä masentumaan, mutta vanhemmiten huomaan, että nämä loppuvuoden kuukaudet pelottaa ja ahdistaa. Töissä en tunne koskaan masennusta, siellä on aina touhua ja menoa, että negatiiviset ajatukset pyyhkiytyy pois ja se on suuri asia hyvinvoinnille.

Aamuisin töihin lähtiessä tuntuu kaikista kurjimmalta, kun on pimeä ja synkkä aamu. Tähän aikaan vuodesta masennus on puheenaiheena ainakin joka toisen asiakkaan kanssa. Suurin osa sanoo tuntemuksen liittyvän ikään, asiasta eniten puhuu 45-65 vuotiaat asiakkaat. Varmaan siinä on yhteys estrogeenin vähenemiseen, koska harvemmin yli seitsemänkymppiset asiakkaani puhuu juuri pimeyteen liittyvästä alakulosta.

Masennusta estämään pitää kerätä kaikki mahdolliset kivat pikkuasiat, ettei se pääse puhkeaman pahaksi. Puhun, nyt lievästä alakulosta en mistään sairaanloisesta masennuksesta, joka vaatii lääkärin hoitoa. Kasvohoito on ilman muuta sellainen, jo monen asiakkaan kanssa hoitojen määrää on lisätty loka-marraskuussa. Se voi olla, vaikka kolmenvartin kasvohieronta, jonka hinta on 62€. Niitä voi tehdä, vaikka viikon tai kahden viikon välein. Itse haluan käydä Marilla hoidossa nyt paljon useammin, kuin kesällä.

Sitten yritän lisätä kaikkea osallistumista erilaisiin tapahtumiin, mennä teatteriin tai konserttiin. Joku viikonloppu retki toiseen kaupunkiin ystävien tai puolison kanssa on kivaa vaihtelua. Välillä ei millään jaksaisi lauantai-iltana lähteä johonkin teatteriin, tai kyläilemään, mutta sitten kun on lähtenyt tulee tosi hyvä mieli. Omalla kohdallani osallistumisen lisääminen ja pienten elämysten haku, vaikka kylpylässä käynti pitää mielen korkealla.

lauantai 22. lokakuuta 2011

Keskustelu purkaa ahdistusta

Keskustelen hyvin usein asiakkaiden kanssa todella syvällisiä asioita ja minusta se on työni suuri hyvä puoli. Tietysti moni asiakkani on tuttu jo 80-luvulta asti, niin on ehditty puida monet presidentin vaalit ja missikisat.

Usein keskustelu kääntyy hyvinkin vakaviin asioihin, jos asiakkaallani on hankala elämäntilanne, niin siitä jutteleminen on tervehdyttävää. En missään nimessä ala terapoimaan ketään, koska se on vaarallista, mutta voin olla kuulijana, koska sekin helpottaa. Moneen kertaan olen kuullut, kun asiakasta nolostuttaa, että tuli vaivattua minua omilla asioilla, tai itkettyä. Sellaisesta ei koskaan tarvitse eikä kannata nolostua. Kaikki asiat mitä minulle hoidon yhteydessä puhutaan pysyy takuuvarmasti, vain minun tietonani. Olen äärinmäisen tarkka vaitiolovelvoitteesta.

Minua ei myöskään mitenkään rasita tai kyllästytä toisten huolet. Olen kiinnostunut ihmisestä ja ihmisten tavasta toimia ja siksi minusta on mielenkiintoista ja erittäin opettavaista keskustella sellaisista asioista. Senkin jo elämänkokemuksellani tiedän, että ihmisen elämässä on aikoja, kun itkettää ja tarvitsee toisen ihmisen tukea. Jos vaan voin helpottaa oloa kuuntelemalla, se sopii minulle erittäin hyvin. Kasvohoidossa, kun on hyvin rentoutunut niin on otollinen tilanne tuoda esiin ahdistustaan ja sitä ei tarvitse koskaan hävetä. Minkään negatiivisen uteliaisuuden takia en ole keskustelussa mukana, vaan ihan inhimillisen myötätunnon vuoksi. Enkä halua mitenkään penkoa kenenkään elämää, tai jakaa neuvoja, siihen en omaa taitoja.

Haluan tällä kirjoituksella sanoa, ettei tarvitse kantaa huonoa omaatuntoa, jos on näyttänyt todellisia tunteitaan. Minua se ei haittaa mitenkään ja kaikki pysyy luottamuksellisena.

perjantai 21. lokakuuta 2011

Harmille tuli harmia

Moneen kertaan olen jutellut asiakkaiden kanssa miten hyvä juttu on ,kun Hattulassa on eläinsairaala joka on auki ympäri vuorokauden. Nyt sitten sekin paikka tuli kokeiltua ja kiitollisuus on suuri, kun löytyi apua.

Aina, kun sattuu jotain ongelmaa meidän kissojen kanssa tuntuu, että on viikonloppu tai aamuyö. Niin nytkin, sunnuntaina jouduimme illalla lähtemään äitini Harmi-kissaa kuskaamaan eläinlääkärille. Harmi on kaksikymmentävuotta vanha herrasmies ja hänen toinen silmänsä on ollut sokea jo pari vuotta. Siihen tuli kaihi parisen vuotta sitten ja pikkuhiljaa siitä tuli vaan musta pallo, joka ei kuitenkaan Harmia mitenkään häirinnyt. Sovimme aikoinaan Tervakosken Helmi eläinlääkäriaseman lääkärin kanssa ettei sille tehdä mitään, kun se ei mitenkään vaivannut ja emme haluneet vanhaa kissaa rasittaa nukutuksella. Harmi pärjäsi yhdellä silmällä ihan hyvin, mitään muutosta ei huomattu.

Sitten sunnuntai iltana, kun Harmi tuli sisään silmä oli ihan veristä massaa ja se oli tosi pahan näköinen. Myönnän, että sen katsominenkin teki jo pahaa, kun näytti, että kaikki töhkät valuu sieltä uloa. Onneksi kissa itse oli rauhallinen, ihan kuin se ei olisi ollut kipeä ollenkaan. Eipä siinä sitten muuta, kun Harmi kantokoppaan ja suunnattiin Hattulan Vethausiin.

Onneksi hätä ei ollutkaan niin suuri, kun alunperin näytti, lääkäri sanoi, että ilmeisesti Harmi ei tunne mitään kipua siinä ja pärjää kipulääkkeen ja antibiootin avulla yön yli ja maanantaina leikataan. Otimme taas kissan kainaloon ja palasimme kotiin ja täytyy ihan ihmetellä miten rauhallisesti Harmi-herra käyttäytyi ei edes autossa itkenyt, tai oksentanut. Toisaalta Harmi oli ainoa joka pysyi rauhallisena koko porukasta meidän talon ihmiset olemme niin sitoutuneita kissoihimme, että pienikin ongelma niillä aiheuttaa suuren surun.

Nyt Harmi on leikattu ja toipunutkin pari päivää ja kaikki meni hyvin. Parikymppinen katti todettiin erittäin hyvä kuntoiseksi, lihakset on vahvat ja sydän vahva ja totta onkin ettei Harmista näe vielä päältäpäin miten iäkäs hän on. Toista on jo äitini 21v. Räppä joka on jo aivan selvästi laihtunut ja karva on epäsiisti ja harmaankirjava, tosin hänkin on vielä pirteä ja näkö ja kuulo toimii hyvin.

Eläinten omistajille on suuri helpotus, kun tälläkin alueella on eläinlääkärin apua saatavilla mihin vuorokauden aikaan tahansa ja myös pyhäpäivinä.

torstai 20. lokakuuta 2011

Mummot kasvohoitoon

Minulla oli taas aivan ihana kokemus iäkkään asiakkaani kanssa, joka oli iältään lähempänä yhdeksääkymmentä ja ei ollut pitkän sairastamisen takia käynnyt aikoihin kasvohoidossa. Hän ilostui ja virkistyi silminnähden ja innostui taas, että voisi käydä säännöllisesti. Toivoisin todella, että vanhuksia huomioitaisiin näin, hänkään ei olisi päässyt tulemaan ilman saattajaa.

Sellainen ikäihminen, joka on tottunut käymään kosmetologilla, niin kokee suurta nautintoa hoidossa. Silloin sanoisin, että hoidon henkinen vaikutus on suurempi, kuin ihonhoidon merkitys. Vanhus, joka ei enää jaksa oikein missään käydä, teatteri on liian rasittavaa ja kyläilykin vie voimat, niin jaksaa kuitenkin olla kasvohoidossa. Varsinkin, kun on tuttu kauneushoitola ja tuttu kosmetologi ettei sitä tarvitse jännittää, niin hoitoon tuleminen on luonnikasta. Hoidossa voi olla pitkänään ja ottaa, vaikka torkutkin. Toisaalta taas vanhus, joka ei ole koskaan nuorempanakaan käynyt kosmetologilla ei yleensä koe kasvohoitoa, niin myönteisenä. Uuteen asiaan tutustuminen on hyvin suuri rasitus ja vaikka perhe tarkoittaa hyvää varatessaan aikaa kannattaa kuulla vanhuksen omaa mielipidettä.

Vanhukselle on myös tarpeellista saada kosketusta, jos on paljon ollut sairaalassa ja ruumista rääkätty tutkimuksissa on tervehdyttävää kokea hyvää tekevää kosketusta. Ikääntynyt iho kaipaa myös kosteutta ja iho on epämiellyttävän tuntuinen, kun se on kuivan kiristävä. Monet vanhukset pahoittelevat, kun ovat niin huonossa kunnossa, että joudun heitä paljon auttamaan, taluttamaan ja tukemaan. Siitä ei kannata välittää, tottakai me autamme ja olemme siihen jo harjaantuneita, koska asiakkaat tarvitsevat monenlaista apua.

Suosittelen lämpimästi, että ikäihmiselle on ihana virkistys tulla kasvohoitoon.

keskiviikko 19. lokakuuta 2011

Youngblood luomivärit

Youngbloodin opaalihohdeluomiväreihin on tullut uusia sävyjä. En voi liikaa kehua näitä opaalihohde väripigmentin sisältäviä luomivärejä, ne ovat niin helppoja ja luonnollisia aikuisen naisen meikkejä.

Opaalihohde väripigmentti ei ole mikään helmiäiskimallus vaan pigmentti joka vaihtaa väriä valon määrän mukaan. Riippuu siitä mistä suunnalta katsoo ja miten valo luomille osuu, niin luomiväri näyttää erilaiselta. Ei kirjavalta, vaan hienostuneen elävältä. Nuo opaalihohdeluomivärit ovat myös tuotteita, jotka myyvät itse itseään. Siitähän aina tietää, että asiakas on samaa mieltä, kuin minäkin, että hän ostaa saman tuotteen uudestaan.

Uusin värisävy on vihreän sävyinen, harvoin löytyy hyviä vihreitä luomivärejä, mutta tämä on niin neutraalin tyylikäs, että siihen on helppo ihastua. Jos et ole aikoihin käyttänyt luomiväriä, niin suosittelen kokeilemaan Youngbloodin opaalihohdeluomivärejä, ne ovat helppoja käyttää ja aina luotettavan tyylikkäitä. Niiden kanssa meikki ei koskaan lyö yli tai ole liian monimutkainen laitettava. Yksi sipaisu luomiväristä ja sillä selvä.

tiistai 18. lokakuuta 2011

Verkkokauppaan ostoksille

olen kirjoittanut tätä blogia melkein vuoden ja nyt vasta tajuan kertoa, että yritykselläni on myös verkkokauppa. En näköjään osaa ollenkaan markkinoida, kuvittelin, että se tiedetään muutenkin. Nyt kuitenkin moni asiakas on herätellyt minua ja kertonut ettei tiennyt verkkokaupasta. Nyt siis osoitteeseen www.kauneushoitola.mycashflow.fi

Olen ollut nyt yhden kerran vasta internet-markkinoinnin kurssilla, mutta kun opin paremmin käyttämään kaikkia verkkokauppani hienouksia laitan teille lukijani ihan omia tarjouksia. Tällä hetkellä kaupassa on samat tarjoukset, kuin hoitolassakin ja niin aina tulee olemaankin. Hoitolan asiakkaat ovat tasa-arvoisia verkkokauppa-asiakkaiden kanssa. Jos laitan tänne blogiin jonkun tarjouksen sen aina voi ostaa sekä verkkokaupasta, että hoitolasta.

Haluan palvella erittäin hyvin myös verkkokaupan asiakkaita ja vakuutan ettei mikään muu verkkokauppa anna sellaista määrää näytteitä pakettiin pyytämättä mukaan, kun me annamme. Olemme pieni yritys emmekä koskaan tule palvelemaankaan massoja, mutta haluamme, että meidän verkkokauppassa on samanlaisia hyviä, tuttuja vakioasiakkaita niin kuin hoitolassakin on. Näitä vakio asiakkaita on jo paljon ja olemme niistä kiitollisia. Koska emme tee kauppaa massoille meille jää hyvin nimet mieleen kuka on meiltä tilannut ja hän saa aina ilman muuta etua vakioasiakkuudestaan.

maanantai 17. lokakuuta 2011

Erikoisia johtopäätöksiä

Olin hyvin huvittunut perjantaina, kun minulle soitti aika erikoinen kauppias. Nykyään kaupankäynti on niin vilkastunut, että vähintään kerran viikossa joku maahantuoja soittaa ja tarjoaa omia tuotteitaan.

Tämä kauppias vaikutti ensin aika valistuneelta, kun hän kertoi tutustuneensa meidän nettisivuihin ja muutenkin hoitolaamme varmistuakseen, että olemme tarpeeksi hyviä myymään hänne tuotteitaan. Kuuntelin vähän ihmeissäni, että mitähän niin vallan hienoa hän kauppaa. Loppujen lopuksi selvisi, että hän myi intiimivärejä. Hänestä olisi ollut loistava businessidea, jos olisin tarjonnut asiakkailleni värejä joilla voi värjätä sekä hiukset, että häpykarvat. No, tietenkin tiedän, että näitä värejä on olemassa, mutta olen pitänyt niitä enemmän kampaajien alana ja oikestaan en ole edes koskaan ajatellut asiaa.

Ihmettelen syvästi mistä hän teki johtopäätöksen, että juuri meidän hoitolamme haluaisi myydä intiimivärejä ja, että meillä olisi asiakkaita jotka niitä haluaa ostaa. Luulisin, että asiakkaat pitäisivät minua hulluna, jos kasvohoidon aikana esittelisin sähkönsinistä intiimivärjäystä. Käsitys oli minusta ihan absurdi.

Toinen hauska johtopäätös, mitä usein ihmettelen oli pari vuotta sitten kampaajallani. Hän oli nuori tyttö ja kävin hänellä muutamia kertoja, kun hän oli sopivan matkan päässä. Joka kerta hän kertoi missä kaljakuppilassa on ensi viikonloppuna halvin kaljatuoppi. Kertaakaan en päässyt ulos, etteikö hän olisi antanut neuvoja kanattaako minun mennä Pikku Eeroon vai Jukolan Jussiin. Mietin jo, että näytänköhän siltä, että vietän aikaani keskaria lipitellen. Neuvoja oli aika tylsä kuunnella, kun minulla ei ole mitään käsitystä missä nämä kyseiset kapakat on, enkä tiedä keskioluttuopin hintaa.

Tämäm kampaajatytön kohdalla ajattelin, että asiakaspalvelu on sillä tavoin vaativa laji, että pitäisi pystyä pitämään keskustelu sillä tasolla mitä asiakas ymmärtää. Hänelle oli kiva miettiä mihin menee viikonloppuna, mutta minä keski-ikäinen täti-ihminen en yhtään perusta viikonlopuista enkä innostu kaljakuppilavalinnoista.

sunnuntai 16. lokakuuta 2011

Tärkein hetki kasvohoidolle

Jos pitää valita mikä on tarpeellisin ajankohta hoitaa ihoa, niin se on ilman muuta nyt. Kohta alkaa sisälämmitys ja sisäilman kosteus laskee todella nopeasti. Iho kuivuu samaan tahtiin, koska se pyrkii pitämään ihonpinnan joustavana ja vapauttaa kosteutta syvemmältä koko ajan. Yleensä ihan jo parissa viikossa iho kuivuu todella pahasti.

Ennalta ehkäisevä hoito on iholle aina parasta, nyt voidaan etukäteen tankata ihoon kosteutta. Silloin iho sietää kuivumisreaktion hyvin ja kotihoitotuotteet tehoavat paremmin. Jos kasvohoitoa ei ole vielä kertaakaan tehty kesän jäljiltä, niin ihon pinnassa on jo todella vahva kerros kuollutta solukkoa. Silloin kaikki vaikuttavat aineet imeytyvät vaan siihen kerrokseen, eivätkä pääse vaikuttamaan elävään solukkoon.

Nyt on myös se hetki, kun kannattaa ottaa käyttöön kaikki mahdolliset tehoaineet. Ne asiakkaat jotka ovat kevään aikana ottaneet Nanolift hoitosarjan voisivat nyt käyttää uudestaan kotona Power rich hoitovoidepakkauksen. Olen huomannut, että Power Rich voide on erinomainen ihon elvyttäjä ja todella helppo käyttää, kun siinä on voide ja tehotiiviste samassa. Tarvitaan siis vain yksi voide yöksi ja päiväksi ja Power Rich käy myös silmienympärille. Power rich on 50ml pakkaus ja sen hinta on 225€, mutta jokainen tippa on hintansa väärtti. Päivää kohti tuotteen hinta on n.2,2€ ei siis ollenkaan paha.

perjantai 14. lokakuuta 2011

Youngblood ja hyväntekeväisyys

Youngbloodilta tuli aivan ihana huulikiille ja Essieltä kynsilakka, jotka kumpikin osallistuu roosanauhakampanjaan. Siis tuotteista menee osa rintasyöpätutkimuksen rahoittamiseen.

Huulikiille on opaalihohteinen, läpikuultava roosa, väri sopii erittäin hyvin suomalaiselle. Youngbloodin huulikiilteethän ovat erittäin rasvaisia ja siksi hyviä talvella ihan huulihoiteinakin.

Essien kynsilakka on taas ihan mattapintainen, joka on suurinta muotia tänä talvena. Väri on myös vaalea pinkki ja sopii hyvin yhteen huulikiillevärin kanssa. Kumpikin ovat väriltään niin hillittyjä, että sopivat hyvin arkiseen meikkiin aikuiselle naiselle.

torstai 13. lokakuuta 2011

Ammattilaisen ihonhoitoneuvot

Kerroinkin jo, että käyn aina silloin tällöin seuraamassa mitä Suomi24 keskustelu sivuilla kirjoitellaan ihonhoidosta. Huomasinkin, että joku oli ystävällisesti suositellut tätä blogia ja kehui järkeviä neuvoja, kiitos vaan hänelle. Sitten siihen oli tullut muutama kommentti, että tässä blogissa, vain mainostetaan yhtä kosmetiikkasarjaa, että parempia on ne kauneusblogit missä maallikko testailee useita kosmeettisia aineita.

Olin aika hämmästynyt tästä ajatusmaailmasta, että mieluummin uskottaisiin maallikkoa, kuin ammattilaista. Ihan jo kosmetologien kesken hyvän ammattitaidon erottaa huonosta siinä, että hyvä pitäytyy vain yhdessä kosmetiikkasarjassa. Ja hyvä kosmetologi käyttää aina, vain ammattilaisille tarkoitettuja tuotteita. Ei kannata käyttää sellaisen kosmetologin palveluita, joka käyttää tunnettuja kemikalioissa tai taxfreessä myytäviä hoitoaineita. Silloin hoitojen teho ei vastaa sitä mitä kosmetologilta odotetaan. Ainoastaan ammattilaiselle suunniteltu kosmetiikka täyttää hoidoissa tarvittavat kriteerit.

Itse olen valinnut Dermalogica ja Youngblood sarjat siksi, että ne ovat parasta kosmetiikkaa mitä tällä hetkellä Suomessa on saatavilla. Olen aivan vapaa vaihtamaan edustamaani kosmetiikka sarjaa ihan milloin tahansa, mutta ei ole mitään syytä vaihtaa, koska parempaa ei toistaiseksi löydy. Kerron myös ihonhoito-ohjeeni vankalla kokemuksella, tiedän tasan tarkkaan miten mikäkin tuote käyttäytyy ja asiakas voi luottaa neuvoihini. En ole lukenut niitä purkin kyljestä, vaan nähnyt vaikutuksen useaan kertaan vuosien varrella.

Nämä maallikkojen pitämät kauneusblogit ovat ihan hauskaa hupia, mutta miksikään oikeiksi neuvojiksi niistä ei ole. Kauhistelen myös sitä, että miten jonkun iho sietää, että tuotteita vaihdetaan parin viikon välein. Siinä on kyllä iho niin epätasapainossa, ettei sillä hetkellä käytössä olevasta tuotteesta pysty tekemään mitään johtopäätöksiä, koska ei enää tiedä mille iho reagoi. Onneksi tuotteet ovat usein marketeista ostettuja joissa ei ole paljoakaan tehoaineita. Mistään kosmetiikasta on myös vaikea saada kunnollista tulosta, jos käytetään monen sarjan tuotteita keskenään ja vain muutamia viikkoja.

keskiviikko 12. lokakuuta 2011

Lemmikkileipuri

Luin tiistain Hämeen Sanomista aivan loistavan liikeidea, lemmikkileipurin täytekakut. Kissaihmisenä juttu kolahti heti, olen itsekin halunnut antaa lemmikeilleni jotain extraa, kun niillä on synttärit tai jouluna ja muina juhlapyhinä. Entisille kissoilleni annoin aina katkarapuja juhlapäivinä ja se oli kiva ohjelmanumero. Joulupöydässä iäkkäät mummot ja papat olivat innoissaan, kun seurasivat mitä ne kissat nyt tekee, kun tuollaista herkkua saavat. Ne kissat ovat jo taivaassa ja tämä nuorempi polvi ei ymmärrä katkiksista yhtikäs mitään.

Uskon, että meitä lemmikkeihinsä hurahtaneita ihmisiä on sen verran, että varmasti firma kannattaa. Yrittäjänä olen tosi iloinen, kun kuulen uudesta luovasta ideasta. Kyllä maailmaan yrittäjiä mahtuu kunhan vaan keksii idean mitä ei ole toisilla. Lehtijutussa kerrottiin, että leipuri on Kalle Kolunen nimeltään ja firma on Jokioisilla. Heidän nettisivuiltaa löytyi pitkä riki kauppoja myös Hämeenlinnasta, joista kakkuja saa ostaa.

Kakut olivat ihan pienen kermakakun näköisiä ja sisällä on kalaa, tai lihaa ja maksaa. Koirat ovat ilmeisesti kaikkiruokaisempia, kuin kissat. Meidän katit ovat aika ronkeleita, mutta uskon, että nuo kakut kyllä katoaa suuhun. Kerron miten kävi, kun sellaisen kakun ostan.

Tässä heidän nettisivujen osoite: www.lemmikkileipurit.fi

tiistai 11. lokakuuta 2011

Hiirihelvetti

Joku on varmaan voinnut luulla, että pikkupojat Jösse ja Valtsu eivät olisi hiirikissoja , kun ulkoilevat vaan ulkoiluhuvilassaan. Se on ihan väärä luulo, kauhuksemme olemme todenneet, että pojat saa hiiriä kyllä huvilastaankin.

Poikien ulkoiluhuvila on noin 30neliötä ja he pääsevät menemään itse edestakaisin tuuletusikkunan kautta. Tänä syksynä on ilmennyt tosi suuri ongelma, joka on pojista kivaa, mutta meille aika riesa. Pojat ovat alkaneet saamaan pikkuhiiriä sieltä häkistään. Sitten ne ylpeinä juoksevat ikkunastaan sisälle ja pudottavat puolikuolleen hiirulaisen olohuoneen lattialle. Se on ihan kamala tilanne, kyllä minuun ja avomieheeni tulee vauhtia.

Yleensähän kissat eivät heti tapa saalistaan, vaan hiiri jatkaa juoksemistaan heti, kun se poikien suusta putoaa. Sitten me aletaan harjan ja rikkalapion kanssa metsästämään sitä kiinni. Yleensä siinä kohtaa havahtuu Herttakin ja meillä juoksee koko perhe sinne tänne säntäillen hiirulaisen perässä ja pikkupojilla on hirmu hauskaa. Viikonloppuna ne saivat kaksikin hiirtä illassa ja me olimme ihan hukassa. Aina saimme onneksi sen metsästettyä ja heitettyä rikkalapiolla ulos. Onneksi hoksasimme, että päivän valossa pojat eivät hiiriä tuo eli ne varman alkaa liikkua vasta pimeällä. Nyt pojat saavat tulla sisälle heti, kun alkaa ilta hiukankin  hämärtyä, koska haluamme kaikin keinoin välttää tämän hiirihelvetin.

Outoa on se, että pojat ovat käyttäneet ulkoiluhäkkiään jo neljä vuotta ja tämä ongelma ilmeni ensimmäisen kerran viime syksynä. Silloin se tapahtui, vain pari kertaa, mutta nyt on kuulemma niin hyvä hiiri vuosi, että niitä selvästi riittää poikienkin ulottuville enemmän. Ihmeelliset ovat nuo kissan vaistot, kun ajattelin etteivät ne sisäkissoina ymmärrä hiiristä mitään. Erikoista on myös se, että kun ne ovat veljekset ja tekevät aina kaiken yhdessä, niin hiirikin on yhteinen. Yleensähän kissa ei päästä toista apajalleen, mutta Jösse ja Valtsu vuoronperään kanniskelee rotkaletta ilman mitään riitaa.

Nimettömien korttien lähettäjä löytyi

Luitte varmaan alkusyksystä, kun olin hyvin huolissani saatuani nimettömiä postikortteja firmaani. Postikortteja tuli keskikesällä ja ne kaikki viitasivat Hämeen Sanomissa kirjoittamaani blogiin.

Puhuin asiasta useimman tuttavani kanssa ja itse hoksasin, että eräs nimimerkki joka kommentoi blogiani käyttää ihan samoja sanoja. Seurattuani asiaa pidempään olin aivan varma, että kortit tuli tuolta kommentoijalta, koska jutut oli välillä sanasta sanaan samoja, kuin korteissakin luki. Sitten sain pariltakin tuttavaltani kuulla, että he tietävät kuka tuo henkilö on.

Selvisi, että kyseessä oli iäkäs rouva, joka ilmeisesti oli demetoitunut ja alkanut lähetellä kortteja vähän joka paikkaan. Hyvä, kun asia selvisi näin ja suhtaudun niihin ihan ymmärryksellä. Koskaan ei tiedä mitä vanhuus minulle itselle tekee ja se on anteeksi annettavaa. Ihan hienoa, että rouva on niin valveutunut, että pystyy käyttämään nettiä mikä on harvinaista ikäihmisellä.

Myönnän, että pelästyin kortteja aika tavalla ja oli suuri helpotus, kun asia selvisi. Aina, kun hain autoani iltapimeässä hoitolan takapihalta, niin mieleeni tuli kortit.

maanantai 10. lokakuuta 2011

Mukamaskosmetologi

Melkein aloin itkemään raivosta, kun luin Suomi24 keskustelupalstaa ihonhoidosta. Käyn aina välillä katsomassa mistä kuluttajat keskustelee. Nyt siellä oli kysymys otsikolla saako kerrostalossa pitää kauneushoitolaa.

Juttu oli ihan lapsellinen ja kysyjällä ei ollut aavistustakaan yrittäjyydestä. Eli hänellä ei ollut kosmetologikoulutusta koska kosmetologin koulutukseen kuuluu 10 opintoviikkoa liiketaloutta. Kosmetologin tutkinnossa tehdään aina liiketoimintasuunnitelma. Tämä oli vain yksi tapaus niistä sadoista kauneushoitoloista joita Suomen maassa on, eikä omistajalla ole hajuakaan kosmetologin työstä.

Alamme on nykyää talouselämän kiristymisen myötä käynnyt ihan villiksi. Hämeenlinnassa ei vielä kymmenenvuotta sitten ollut montaakaan hoitolaa jonka tekijä ei ollut kosmetologi, yleensä ne oli pieniä sivutöitä. Nykyään Hämeenlinnassa on jo useampi kauneushoitola, jonka omistaja tekee täysipäiväistä työtä kosmetologina ilman minkäänlaista koulutusta. Huvittavinta tässä on se, että he ovat kaikki käyneet muutaman kerran minulla kasvohoidossa ja kai kokeneet sen niin helpoksi hommaksi, että pistivät itse hoitolan pystyyn.

Yleensä näiden hoitoloiden elinikä on noin puolitoistavuotta. Asiakas tulee kerran, muttei enää toisten ja mitä pienenpi kaupunki sitä nopeammin juoru kulkee. Tämä on ihan valtava ongelma ammattikunnassamme, se vie maineen koko ammatilta. Ensiksi meillä on jo kosmetologikouluja jotka ovat yksityisä ja toimivat businesspohjalta. Sieltä valmistuneilta kosmetologeilta on aika onneton ammattitaito, itse en koskaan enää ota työhön ketään joka ei olisi valmistunut ammattikoulusta.

Sitten, kun työelämään tulee mukaan nämä mukamaskosmetologit joilla ei ole mitään koulutusta, asiakkaalla on noin 50% mahdollisuus saada huono hoito. Asiakas kun saa tarpeeksi monessa paikassa huonon hoidon ei sitten enää viitsi mennä kauneushoitolaan. Tämä on todella suuri rasite ammattikunnallemme ja sitten on vielä tämä harmaa talous joka vie todella paljon työn tasoa alaspäin. Kosmetologiyrittäjä joutuu siis kilpailemaan todella epäterveessä talouselämässä.

sunnuntai 9. lokakuuta 2011

Kymmenen kissaa

Pitään taas välillä kertoa kissoista, ettei elämän totuus ihan unohtuisi. Meillä on tällä hetkellä kymmenen kissaa. Vanhemmillani talon toisessa päässä on kuusi kissaa, joista kaksi on vanhusta, yksi on parhaassa iässä ja kolme ovat vielä vauvoja. Meillä on kolme kissaa, jotka ovat noin neljä vuotiaita ja nyt meillä on hoitokissana Pamela.

Pamela on noin kolmevuotias ja ollut paljon meillä hoidossa. Pamela on hyvän ystävämme kissa, joka on yksin asuva poikamies. Kävimme aikanaan yhdessä hakemassa Pamelan Kattilasta ja sovimme silloin, että aina, kun hoitopaikkaa tarvitaan Pamela on tervetullut meille. Eläinten kanssa hoitojärjestelyt ovat aina hankalia, eikä tämäkään ystävämme olisi voinut kissaa ottaa, ellei hoito olisi järjestynyt. Hän on paljon matkoilla, ollut muutamaan otteeseen kuukaudenkin pois. Järjestely on toiminut erittäin hyvin, meillehän on ihan sama vaiva hoidammeko kolme kissaa vai neljä.

Onneksi kaikki kissamme on erittäin sopeutuvaisia ja pärjäävät keskenään. Pampsu on ollut meillä niin paljon, että hänellä on ihan omat vakiopaikkansakin. Heti hän osaa mennä ruokakupille, vessaan ja ulkoiluhuvilaa hän rakastaa. Yleensä pari päivää vähän sihistään ja puhistaan ja sitten ollaankin jo kavereita. Se on hassua, että meidän kissojen pitää jokaisen käydä nukkumassa Pampsun kuljetuskopassa vuoron perään. Pari ensimmäistä päivää kuljetuskoppa on jatkuvasti meidän karvatassujen lepopaikkana.

Onneksi meillä on vanhempani aina hoitoapuna, kun me lähdemme matkoille. Itse en voisi kuvitella, että veisin kissani johonkin eläinten hoitokotiin. Varmaan koirilla se ratkaisu toimiin hyvin, mutta kissa stressaantuu. Tietysti kissa pärjää myös yksin kotona, jos joku käy vähintään kerran vuorokaudessa ruokkimassa ja vessan putsaamassa. Pitkäksi aikaa sekään ei ole hyvä vaihtoehto, alle viikon verran silläkin tavalla pärjää. Siitäkin on aina vaivaa sille , joka käy kissaa ruokkimassa.

Kun me olemme poissa, vanhempani käy päivätorkuilla meillä ja lukemassa lehtiä että ovat kattiemme seurana. Jos Pampsu on silloin hoidossa sekin menee siinä samalla. Itse en pystyisi yhtään rentoutumaan ellen tietäisi kissojemme hoidon olevan varmoissa käsissä. Tosin nytkin laitan äitini kanssa monta tekstaria päivässä ja kysyn miten pojilla ja Hertalla menee. Nämä karvakorvat ovat kyllä elämämme suola, nytkin Valtsu hyrrää kainalossani, kun minä kirjoitan.

lauantai 8. lokakuuta 2011

Lukemisen ilo

Aika monen asiakkaan kanssa nykyään keskustelen kirjoista, kiva huomata, että asiakkaikseni on ajautunut samanlaisia kirjahulluja, kun itsekin olen. Minähän aloitin Vanajaveden opiston kirjoittamiskurssin viime viikolla ja siltä varmaan tulen aina saamaan kirjavinkkejä.

Viimeksi jäi päällimmäiseksi mieleen kirjailija Natalien Goldberg, joka on ilmeisesti tehnyt ihan oppikirjoja kirjoittamisesta. Ne ajattelin seuraavaksi etsiä käsiini. Nyt itse luen Seraffim Seppälän kirjaa Armenian kansanmurhasta ja haluan etsiä myös muut hänen kirjansa. Siinä vasta mielenkiintoinen persoona, hän on Valamon luostarin munkki ja professori Itä-Suomen yliopistossa. Hän on kaikista eniten Suomessa tutkinnut Armeniaa ja varsinkin tätä kansanmurhaa.
Minä kirjoitinkin siitä Armenian kansanmurhasta blogiini Hämeen Sanomiin, jos joku on kiinnostunut niin tässä linkki sinne
Blogeja olen alkanut lukea iltalukemisena muutenkin. Minulla on pieni, kevyt läppäri niin sitä on hyvä käyttää sängyssäkin. Olen ihan jäänyt koukkuun tuohon narssismista kertovaan blogiin ja toinen tämän hetken suosikki blogini on Jukka Kemppisen blogi tässä sen osoite . Jukka Kemppinen on kyllä sellainen älykkö ettei voi, kuin kunnioittaa hänen oivalluksiaan ja suurta tieto määrää.

perjantai 7. lokakuuta 2011

Minä en osaa kirjoittaa

Minä en ole koskaan ollut mikään turhan vaatimaton ihminen, niin kuin ystäväni varmaan ovat huomanneet. Nyt kuitenkin alan tuntea jo punastumista, kun olen niin paljon saanut kehuja blogeistani.

Nykyään mitä kummallisimmissa yhteyksissä, saan palautetta jutuistani. Tässä Purkkiarmeijan komentaja blogissa on noin sata lukijaa päivässä nykyään. Kaiken kaikkiaan lukijoita on ollut lähes kahdeksantuhatta. Nyt osasin laittaa jo laskurinkin näkyville, tuhon sivun alareunaan, että lukijatkin voivat sitä seurata.Kuitenkin nämä lukumäärät ovat ihan naurettavan vaatimattomia verrattuna joihinkin huippublogeihin. Itse luen usein Jukka Kemppisen blogia, jossa laskuri näyttää melkein kahta ja puoltamiljoonaa lukijaa. Toinen lempiblogini on Narsismin riivaama osoitteessa: siinä olevan laskurin mukaan kävijöitä on yli kaksituhatta ja sen ollut reilun viikon vasta auki. Tuon Jukka Kemppisen blogin osoite on


Kuulen myös usein, että ihmiset sanovat, etteivät he osaa kirjoittaa. Se on vain luuloa, olen aivan varma, että kaikki osaavat. Suurimmalla osalla vaan itse kritiikki on niin tiukka, ettei halua kirjoittaa julkisesti, jos tekeekin jonkun virheen. Suosittelen lämpimästi kirjoittamista kaikille, kirjoittakaa vaikka päiväkirjaa ihan itsellenne. Minä olen lähes koko ikäni kirjoittanut päiväkirjaa. Nuorena, kun erosin avoliitostani, niin äitini toi minulle lahjaksi päiväkirjan ja neuvon vuodata siihen tuskasi. Niin sitten olen tehnytkin, eikä parempaa apua voisi olla.

Tämä bloggaaminen antaa minulle todella paljon, on paljon kivempaa kirjoittaa omaa blogia, kuin lukea muiden. Tosin löysin taas pari niin ihanaa kissablogia, että niiden lukeminen tuottaa todella hyvää mieltä. Laitan myöhemmin niiden osoitteet tuohon blogilistalleni. Minähän teen myös paljon kirjoitusvirheitä ja aiheetkin voi olla välillä ihan hölmöjä, mutta mitäs sitten. Ei kai kukaan ole koskaan kuvitellutkaan minun olevan täydellinen, virheet kuuluu elämään ja ellei koskaan uskalla tehdä virheitä, ei koskaan mitään opikkaan.

keskiviikko 5. lokakuuta 2011

Kissakoti Kattilan syysmyyjäiset 9.10.2011

Niin, kuin lukijani vanhastaan jo tietävät yritän mahdollisimman paljon auttaa Kissakoti Kattilaa. Omaa aikaani en enää pysty antamaan Kattilan töihin, koska oma firmani vie niin paljon aikaa. Autan siis sillä tavoin, kun minulle on mahdollista. Yritän antaa arpavoittoja ja vien asiakkaiden tuomia kirppistavaroita sinne.

Mukavin juttu minulle itselleni on tehdä näitä postikortteja myyntiin. Se on niin mukavaa näpertelyä, että se rentouttaa kivasti työpäivän päätteeksi. Se on myös mukavaa koko perheen askartelua, koska kissat aina nököttelee sylissäni ja mieheni kanssa voimme samalla katsoa vaikka elokuvaa. Nyt pitääkin alkaa taas ahkeraksi, koska joulu lähestyy ihan tuota pikaa. Yrittäjänaisilla on jäsenilta ajankäytöstä 31.10 ja ajattelin ottaa joulukortteja jo sinne myyntiin. Kaikki korteista kerätty raha tilitetään suoraan Kattilalle, kortteja myydään meillä hoitolassa, Kattilan myyjäisissä ja moni Kattilan kannattaja on niitä myynyt.

Olen tässä syksyn mittaan katsellut usein kissablogeja ja joitakin olen tuohon blogilistaani merkannutkin. Ne on tosi rentouttavaa lukemista, jos jostain syystä yöllä valvoo, niin ne on kaikkein mukavinta luettavaa yön pimeinä tunteina, niistä tulee hyvä, iloinen mieli. Itseäni vähän kutkuttaa aloittaa vielä kolmas blogi, joka olisi kissa-aiheinen. Siinä pitäisi sitten olla myös valokuvia, mutta enköhän tuonkin oppisi. Luulen, että kun aikani kypsyttelen kosiskelen teitä vielä senkin blogin lukijoiksi. Toisaalta sitten firman blogissa ei olisi kissajuttuja ja siitä tulisi entistä asiallisempi. Katsotaan nyt mitä tapahtuu, kerron sitten, jos sellainenkin blogi aukeaa.

Muistakaa siis mennä ensi sunnuntaina Kissakoti Kattilan myyjäisiin osoitteeseen Vanajantie 10, siellä on ostettavissa leivonnaisia ja kivoja kissa-aiheisia käsitöitä. Arpaostoksillakin kartutatte kissojen kassaa.
Kattilan oman blogin osoite on kissakotikattila.blogspot.com

tiistai 4. lokakuuta 2011

Ihanat naiset Vanajanlinnassa

Yrittäjänaisten juhlasta on vielä vähän kerrottava, kun minä niin viihdyn tuossa porukassa. Naiselliseen tapaan on kiva myös katsella millaisia juhlavaatteita toisilla naisilla on ja vaikka tämä ei mikään muotiblogi olekkaan, niin kerron vähän juhlapuvuistamme.

Olen vuosien varrella kuullut useampaan otteeseen, että kun joku luennoitsija tulee esimerkiksi Yrittäjänaisten Keskusliiton kokoukseen puhumaan, hän kehuu miten kaunista naisporukkaa me olemme. Tottakai kaikki haluaa pukeutua parhaimpiinsa, kun siihen on harvoin arkielämässä mahdollisuus. En minäkään paljon muulloin ole iltapukuja tarvinnut, kuin näissä yrittäjänaisten juhlissa.

Oman pukuni olin hankkinut Hämeenlinnasta Finezzasta ja olin siihen oikein tyytyväinen. Se oli harvinaisen mukava päällä ja vaikka siitä oli vain pienet naruolkaimet en kokenut itseäni vaivaituneeksi, että puku olisi liian paljastava. Minullahan on aina ollut käsivarsikompleksi, jokaisellahan on joku kohta mistä vartalossaan ei pidä. Minä olen aina hävennyt paksuja käsivarsia, enkä ole koskaan pitänyt hihattomia vaatteita. Ystävieni mielestä olen ihan naurettava, mutta saanhan minä kompleksini pitää. Nyt kuitenkin uskaltauduin hihattomassa puvussa liikeelle ja vaikka minulla olisi ollut huivikin mukana, niin olinkin mieluummin ilman sitä.

Kuuselan Maaritin kauniin puvun mainitsinkin jo, mutta oli siellä muitakin ihania asuja. Siro alusasuliikkeen omistaja Anne Kallio-Lehtimäki on aina kauniisti pukeutunut ja hänellä on erinomainen maku. Nytkin hänellä oli näyttävä pitkä musta puku, joka näytti ohuelta nahalta. Yläosassa oli mustaa pitsiä ja nahkaa ja puku oli erittäin näyttävä. Myös yhdistyksen puheenjohtaja Tiina Vehkakoski-Helen oli pukeutunut tyylikkääseen mustaan. Puvun yläosassa oli kauniita hiukan kimaltavia isoja ruusukkeita ja se teki vaatteesta naisellisen peroonallisen. Hänen tyttärensä Tia oli niin söpön sievä, kun teini-ikäinen tyttö vain voi olla. Hänen kaunis vaalea tukkansa tekee Tiasta oikein Suomineidon perikuvan.

Illan juontaja Minna Seppälä oli Kleopatramaisen upea, Minna on aivan kaunistunut ikääntyessään, vaikka eihän sitä ikää Minnalla vielä ole edes neljääkymppiä. Silmälasimarketin omistaja Marja-Leena Valkonen on myös aina ilo silmälle, vaatealan entisenä ammattilaisena hän osaa aina hakea oman tyylisiään vaatteita. Tiedän, että hän itse sanoo itseään värivammaiseksi koska yleensä käyttää mustaa ja valkoista. Nyt hän oli poikennut tavoistaan ja puku oli upean, lämpimän kirkkaan punainen. Puvussa oli jotain viehättävän tyttömäistä, hyvässä mielessä, yläosa oli olkaimeton, sileän yksinkertainen ja helma leveni hauskan kuohkeille rimpsuille.

Nythän minä herkesin ihan muotitoimittajaksi tai juorutoimittajaksi, mutta toisaalta haluan nostaa esille myös muita yrittäjänaisia. Täytyyhän elämässä myös joskus olla Mika Waltarin sanoin kaunista turhuutta.

maanantai 3. lokakuuta 2011

Vuokko Rehn on poissa

Sain vasta Yrittäjänaisten juhlassa kuulla, että Keskusliiton entinen puheenjohtaja Vuokko Rehn on kuollut ja hautajaiset oli juuri juhlapäivänämme 1.10-11.

Vuokko oli Mikkelistä ja hän oli todella paljon tukenani, kun minut hyvin nuorena valittiin Yrittäjänaisten Keskusliiton hallitukseen. Perin häneltä Keskusliiton varapuheenjohtajuuden,kun hän lähti kansanedustajaksi 1990-luvun alkuvuosina. Olin yleensä aina Vuokon huonekaverina, kun yövyimme kokouksien takia hotellissa. Hänen kauttaa sain tietoa valtakunnan politiikasta, koska hänen poikansa Olli Rehn oli jo silloin eduskunnassa. Vuokko oli varsinaiselta ammatiltaan englanninopettaja, mutta hän oli jäänyt perheen autokauppaan työhön. Ehkä siksi, kun hän oli tehnyt nuorten kanssa työtä hän osasi neuvoa minuakin monessa kohtaa.

Vuokko Rehnin myötä opin myös ymmärtämään, että oman lapsen menetys on kamalinta mitä ihminen voi kokea. Rehnien tytärhän oli parikymppisenä kuollut auto-onnettomuudessa. Asiasta oli jo useita vuosia aikaa, mutta siltikin se oli Vuokolla aina mielessä. Jälkeenpäin vasta olen myös ymmärtänyt, että ehkä minussa oli jotain samaa, kuin tuossa tyttäressä, tai ainakin olin saman ikäinen. Vuokko suhtautui minuun niin äidillisen lämpimästi, olinhan täysin maalaistyttö, enkä ilman hänen neuvojaan olisi osannut käyttäytyä illallisilla oikein, enkä pukeutua tilanteeseen sopivasti.

Olen myös siitä tyytyväinen, että kun näin hänet viimeksi Yrittäjänaisten Keskusliiton 60-vuotisjuhlassa 2007 kävin kiittämässä häntä menneestä. Olin usein ajatellut, että Vuokko on elämässäni sellainen ihminen jota haluan kiittää ja onneksi siihen tuli tilaisuus. Ja käytin sen tilaisuuden hyväkseni, koska aina ei tule sanoneeksi tarpeeksi hyviä asioita ihmiselle suoraan, vaan harmittelee sitä sitten toisen kuoleman jälkeen. Nyt olisin katunut tosi paljon, ellen olisi esittänyt kiitoksiani silloin, kun siihen vielä oli mahdollisuus.

Lämmin osanotto Olli Rehnille äidin poismenon johdosta.

sunnuntai 2. lokakuuta 2011

Yrittäjänaiset Vanajanlinnassa

Eilen oli tämä suuri juhlapäivä, josta olen ollut täpinöissäni jo monta viikkoa. Hämeenlinnan Seudun Yrittäjänaiset ry täytti eilen 25-vuotta Vanajanlinnassa.

Juhlat oli erittäin onnistuneet, niistä jäi tosi hyvä mieli. Nyt on ainakin muisteltavaa, kun yhdistys täyttää 50-vuotta 2036, ajattelin niihin juhliin osallistua, enhän ole vasta, kuin 75 silloin. Kerrotaan nyt kuitenkin ensin näistä juhlista.

Juhlan teema oli 80-luku ja puolet väestä oli pukeutuneet teeman henkeen. Oli ihan kiva katsoa ja muistella, että tuollainen vaatehan minullakin oli parikymmentävuotta sitten. Ruoka oli myös 80-lukulaista ja siten hyvin erilaista, kuin nykypäivänä. Ruoka oli erittäin hyvää, mutta ehkei Vanajanlinnan keittiö oikein päässyt oikeuksiinsa metsästäjänleikkeessä ja kiinankaalisalaatissa. Onneksi yhdistystämme ei perustettu ruokapulan aikaan, niin kuin Yrittäjänaisten Keskusliitto. Vuonna 1947 ruoka ei ollut kovin kummoista ja Keskusliiton vuosijuhlassa syötiin aikanaan luusoppaa.

Illan kohokohta oli Hämeenlinnan Seudun Vuoden Yrittäjänaisen valinta ensimmäistä kertaa. Olin siitä hyvin ilahtunut, koska asiasta oli jo monien vuosien ajan keskusteltu ja aika oli sille kypsä. Ilahtunut olin siitäkin, että palkinnon sai ystäväni Maarit Kuusela Hämeenlinnan Mk-tilistä eli tilitoimistoyrittäjä. Kerron myöhemmin viikolla vielä lisää Maaritin valinnasta ja hänen kokemuksestaan tämän hetken yrittäjäilmapiiristä. Kerron myös vielä hänen ihanasta puvustaan, selvitän vaan ensin kuka sen tekijä taas olikaan. Puku oli yksi kauneimpia mitä koskaan olen nähnyt, hieno yksityiskohta oli helmaan maalattu kukka.

Juhlassa jaettiin myös ansiomerkkejä joita sai pronssisena Marja-Leena Valkonen ja Minna Seppälä ja hopeisena Raili Viljanen. Minna Seppälä myös juonsi illan ja hän teki sen omalla persoonallisella tyylillään. Voin lämpimästi suositella, että jos joku tarvitsee hyvää juontajaa kannattaa kysyä Minnaa. Lopuksi tanssittiin, soittamassa oli Mustat Enkelit ja vanhat Popedan ja Juicen biisit kolahtaa aina. Yrittäjänaisten juhlissa aina mukavin kohokohta on se, että me tanssimme porukassa keskenämme. Tietysti on ollut pakoansanelemaa, jos on halunnut tanssia, koska noita kavaljeereja on aika vähäisesti meidän pirskeissä.

lauantai 1. lokakuuta 2011

Kauneushoitola Hämeenlinna

Kauneushoitola Hämeenlinna, Kosmetologi Hämeenlinna, Kasvohoito Hämeenlinna, Paras kauneushoitola Hämeenlinna. Näitä sanoja on taottu moneen kertaa viime päivinä. Olen siellä Internet-markkinoinnin kurssilla ja siinä on niin paljon mielenkiintoista omaksuttavaa, että on pakko pyöriä verkossa vapaa-aikana.

Nuo ensin mainitut on hakusanoja joilla olen etsinyt miten meidän hoitola löytyy googlesta. Paljon on vielä tehtävää, mutta onneksi tuo koulutus edes neuvoo miten kaikki pitäisi tehdä. Pidän tätä verkkomainonnan maailmaa todella mielenkiintoisena ja olen erittäin motivoitunut oppimaan siitä lisää.

Verkkomarkkinoinnilla tuskin saadaan lisää asiakkaita hoitolaan, eikä se ole tarkoituskaan. Hoitolassa meillä on ihan hyvä asiakas määrä, vaikka tietysti otamme aina mielellämme lisää. Tuo verkkokauppa on se mikä tarvitsee markkinointia. Tiedän, että meillä on oikein hyvä tasoinen verkkokauppa ja tuotteet Dermalogica ja Youngblood ovat kosmetiikkamaailman parhaita. Meillä on myös nuo tarjoustuotteet niin hyvässä alennuksessa ettei samaan hintaan myy kukaan muu Suomessa. Mutta kun kauppaamme ei niin vaan löydetäkkään netistä. Eihän se mitään, vaikka kauppa olisi kaikinpuolin hieno ja hyvä, mutta jos kukaan ei sitä löydä, niin sen arvo on aika vähäinen.

Onhan siellä jo omia vakio asiakkaita monelta pieneltä paikkakunnalta, mutta paljon lisääkin saisi tulla. Tarkoitus on ollut myös, että laitan tähän blogiin ja Facebookiin aina välillä tarjouskoodeja mitä voi hyödyntää verkkokaupassa tai hoitolassamme. Sitä on kuitenkin vielä harjoiteltava, että osaan sen sitten oikein tehdä. Ettei ala tekniikka tökkimään, niin kuin VR:n verkkokaupassa.