Mukava yllätys Prahan reissussa oli se, että täällä oli laaja näyttely Marilyn Monroesta. Sinänsä aika yllättävää, koska Marilynillä ei ollut mitään tekemistä Prahan kanssa. Näyttely oli kuitenkin oikein hyvä ja taitavasti tehty. Siellä kannattaa ilman muuta käydä, jos olette Prahassa tänä kesänä, näyttely on auki 20.9 saakka. Se on kuninkaan linnan alueella vanhoissa ratsastuskouluntiloissa, jotka ovat kunnostettu vaihtuvien näyttelyiden tiloiksi.
Näyttely oli siksikin mielenkiintoinen, että se tavallaan pohti naiskauneuden olemusta. Marilyn oli pääosassa, mutta siellä oli myös muuta taidetta jossa esitettiin saman tyyppistä naiskuvaa, kuin Marilynkin oli. Esillä oli kenkäsuunnittelija Salvatore Ferragamon kauniita kenkiä, sekä kolmisenkymmentä asua, mitkä olivat Marilynillä olleet elokuvissa. Salvatore Ferragamo sanoi Marilynistä, että hän oli Tuhkimo, Venus ja aristokraatti ja se oli minusta loistava kuvaus hänestä. Olen aina ihaillut Marilyniä ja jo äitini keräsi nuoruudessaan Marilynin kuvia. Hän on siis luonnut mielikuvaa naiseudesta kohta lähes satavuotta ja vieläkin hänessä on vetovoimaa, vaikka hän on ollut kuolleena yli viisikymmentävuotta.
Tosin Marilyn tunnettiin aikoinaan, vain länsimaissa, tuskin kukaan tsekki tiesi hänestä viisikymmentäluvulla. Ehkä hän on siksikin sitäkin kiehtovampi täällä, koska hänen edustamansa elämä ja kulttuuri oli Itä-Euroopassa kiellettyä. Minulle näyttely todisti taas sitä mitä olen aina kauneudesta sanonut. Kauneus tulee sisältäpäin ei pelkästään ulkonäöstä. Näyttelyssä oli pyörimässä useissa kohtaa filmejä Marilynin haastatteluista, tai elokuvista. Minä näin niissä ystävällisen, kiltin ja aika haavoittuvan naisen, joka hymyili paljon. Hänestä selvästi oli paljon filmimateriaalia missä hän hymyili ja nauroi vapautuneesti. Ihan toisenlaista, kuin esimerkiksi Marlene Dietrichistä, Greta Garbosta tai Grace Kellystä. Minun mielestäni tuo hymy ja sisäinen säteily teki Marilynistä sen ikimuistettavan kauneuden symbolin mikä hän vielä nykyäänkin on.
Näyttely oli siksikin mielenkiintoinen, että se tavallaan pohti naiskauneuden olemusta. Marilyn oli pääosassa, mutta siellä oli myös muuta taidetta jossa esitettiin saman tyyppistä naiskuvaa, kuin Marilynkin oli. Esillä oli kenkäsuunnittelija Salvatore Ferragamon kauniita kenkiä, sekä kolmisenkymmentä asua, mitkä olivat Marilynillä olleet elokuvissa. Salvatore Ferragamo sanoi Marilynistä, että hän oli Tuhkimo, Venus ja aristokraatti ja se oli minusta loistava kuvaus hänestä. Olen aina ihaillut Marilyniä ja jo äitini keräsi nuoruudessaan Marilynin kuvia. Hän on siis luonnut mielikuvaa naiseudesta kohta lähes satavuotta ja vieläkin hänessä on vetovoimaa, vaikka hän on ollut kuolleena yli viisikymmentävuotta.
Tosin Marilyn tunnettiin aikoinaan, vain länsimaissa, tuskin kukaan tsekki tiesi hänestä viisikymmentäluvulla. Ehkä hän on siksikin sitäkin kiehtovampi täällä, koska hänen edustamansa elämä ja kulttuuri oli Itä-Euroopassa kiellettyä. Minulle näyttely todisti taas sitä mitä olen aina kauneudesta sanonut. Kauneus tulee sisältäpäin ei pelkästään ulkonäöstä. Näyttelyssä oli pyörimässä useissa kohtaa filmejä Marilynin haastatteluista, tai elokuvista. Minä näin niissä ystävällisen, kiltin ja aika haavoittuvan naisen, joka hymyili paljon. Hänestä selvästi oli paljon filmimateriaalia missä hän hymyili ja nauroi vapautuneesti. Ihan toisenlaista, kuin esimerkiksi Marlene Dietrichistä, Greta Garbosta tai Grace Kellystä. Minun mielestäni tuo hymy ja sisäinen säteily teki Marilynistä sen ikimuistettavan kauneuden symbolin mikä hän vielä nykyäänkin on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti