keskiviikko 16. lokakuuta 2013

Ruokaterrorismia

Harvemmin olen kertonut itsestäni sitä puolta, että olen myös osa-aikainen maatalousyrittäjä ja maksan myös Myel:iä. Tällä hetkellä vastaan noin kolmenkymmenenhehtaarin viljelyksistä, joista omaani on kymmenen hehtaaria ja loppu on vanhempieni. Tiedän siis aika tavalla maataloudesta ja ruuan tuottamisesta. Me viljelemme tällä hetkellä viljaa, lähinnä kauraa.

Ärsyynnyn välillä näistä ruokakeskusteluista, kun siihen liittyy niin monenlaisia ääri-ilmiöitä. Itse olen ruokani suhteen kaikki ruokainen ja monen mielestä syön kauhistuttavan epäterveellisesti. Saatan aloittaa aamuni kokiksella, jos siltä tuntuu ja herkuttelen silloin, kun herkkuja on saatavilla. Kahvia en juo ollenkaan, koska olen inhonnut sen hajua ja makua lapsesta saakka. Samanlainen on suhteeni maitoon, inhoan sitäkin paljaaltaan, mutta ruuassa se menee. Yritän olla tekemättä numeroa omista makutottumuksistani, jokainen hoitakoon omat oikkunsa. Ärsyyntymiseni johtuu usein miten siitä, että kun isompi porukka menee syömään aina joku alkaa luennoimaan terveellisestä ruuasta. Yleensä nämä kasvissyöjät ja terveysruuan vaalijat terrorisoivat muuta porukkaan kiillottamalla omaa sädekehäänsä terveyden apostoleina.

Varsinkin nuo luomuruokajutut harmittaa, kun en todellakaan joka kohdassa usko luomuun, tai sen paremmuuteen. Viime viikonloppuna olin syömässä naisporukassa, joista muutama oli kasvissyöjä. He ylläpitivät pöytäkeskustelua ruuan terveysvaikutteista sillä tasolla, että meinasi mennä syömisen ilo. Tarjoilijaa pommitettiin koko ajan ja omasta ruokavaliosta tehtiin todella suuri numero. Sitten porukka halusikin ruuan kanssa punaviiniä ja sitä olisi pitänyt löytyä luomuna. Joku kehui jotain kalifornialaista luomupunaviiniä aivan ihanaksi. Minulta melkein meni ruoka väärään kurkkuun, kun maalaisjärkeni tyrmää kalifornialaisen luomupunaviinin terveellisyyden täysin. Minkälaisia luomurypäleitä viljellään alueella, jossa pikkukaupungitkin oavat aamuisin savusumun peitossa. Kaliforniassa ovat autoilun tuomat ilma saasteet pahimpia, kuin missään päin Eurooppaa. Sitten, kun rypäleissä ei ole käytetty kasvinsuojeluaineita, niin hometta on varmaan suuret määrät. Loogista on, että juuri ne huonolaatuiset rypäleet käytetään viinin raaka-aineena, koska ne ei mene muuten kaupaksi. En myöskään ymmärrä miten alkoholi kuuluu terveelliseen ruokavalioon ja mitä merkitystä sillä on onko se luomua, vai ei. Alkoholi on joka tapauksessa suuri maksamyrkky.

Ihon kannalta ruokavaliolla on hyvin vähäinen merkitys. Ihon takia ei kannata kasvissyöjäksi ryhtyä, koska sillä ei ole mitään näkyvää vaikutusta. Jos ihonhoito on muuten pielessä ruoka ei korjaa ihon ongelmia.


4 kommenttia:

  1. Heii, sellainen juttu vaan että olen itse ollut kasvissyöjä jo kauan enkä usein voi sietää muita kasvissyöjiä! Minusta ruokavalio on jokaisen oma asia enkä kerta kaikkiaan jaksa kuunnella sitä paatosta jota moni vegeihminen harrastaa. Pari vuotta sitten kun vielä söin kalaa ja äyriäisiä sain vihaisia kommentteja toiselta kasvissyöjältä jonka mielestä en ollut "oikea" kasvissyöjä kun ruokavaliooni kerran kuuluivat myös kala ja äyriäiset, Siis mitä? Mikä on oikea tai väärä kasvissyöjä? Tämä on vähän sama asia kuin uskonto... Jokainen saa mielestäni uskoa mihin haluaa, mutta pidetään ne uskomukset itsellämme eikä lähdetä käännyttämään muita ihmisiä.

    Mutta täytyy kyllä sanoa että olet kyllä melkoisen aikaansaava nainen jos ehdit vuorokaudessa pyörittää omaa yritystä, harrastaa sotahistoriaa, kirjoittaa blogia, hoivata kissoja ja vielä viljelläkin!

    VastaaPoista
  2. Ehkä vedin liian yleistävän johtopäätöksen, että kaikki ruokavalioihmiset tyrkyttävät tapojaan toisillekin. Eihän se tietenkään näin ole, monelle kasvisruokavalio on elämäntapa eikä siitä tehdä numeroa. Siinä olet oikeassa, että se on vähän kuin uskonto, jokaisen pitäisi antaa rauhassa olla sitä mitä on.
    Tuohon aikaasaamiseen pitää kyllä sanoa, että se taitaa olla harhaa. Olen perusluonteeltani patalaiska. Maatalouden työt tekee vielä iäkkäät vanhempani, joille se on elämäntapa. Itse en osaa, kuin kyntää ja äestää. EU-koulutuksissa kuitenkin joudun käymään ja ihmettelen aina sitä, että maatalous on ainoa ammatti missä pakotetaan ihmiset koulutukseen. Nuo ympäristökoulutukset tekisi tosi hyvää ihan kaikille.

    Inkeri

    VastaaPoista
  3. Anonyymi19:54

    Niin hyvin kirjoitit taas, Inkeri. Enää ei syödä ruokaa, vaan noudatetaan ruokavaliota. Ruoasta on tullut keino erottautua, ja kynttilää ei todellakaan jätetä vakan alle.

    Minustakaan ei ole fiksua tehdä mieletöntä numeroa syömisistään ja esittää vaahtosuisia vaatimuksia kaikkialla. Sen tietenkin ymmärtää, että ruoka-aineisiin liittyvien sairauksien tai allergioiden vaivaama pitää itsestään näiltä osin huolta.

    Ja jotkut inhoavat kahvia tai rakastavat sitä - muita ei tarvitse käännyttää mutta eihän julistaminen tällaisiin mieltymyksiin liitykään. Itse olen oikea kahvikissa:)

    Ja kissoista puheen ollen: toivottavasti Kultsun antiobioottikuuri eteneee hyvin. Tiedän mainiosti, millaista tsemppiä vaatii kissan lääkintä. Keväällä 17-vuotiasta kissaveljeksistäni toisella ei ole ollut ainuttakaan lääkekuuria, toisella kolme.

    Ja tälle kolmesti lääkitylle ei mikä tahansa antibiootti sovikaan, kun hän hylkii niitä. Yhdestä hän tuli vaahtosuiseksi: oli siinä ihmetystä kun kissan suu vaahtosi ja kuohui loputtomasti. Antibiootti oli niin pahanmakuista. Lääkäri tunsi kyllä tämän harvinaisen sivuoireen.

    Itsensä tuntee oikein voittajaksi, kun otuksen lääkekuuri on ohi. Kissaotus kun ei kai yleensä välitä minkäänlaisista turvallisen ja pysyvän järjestyksen poikkeamista. Kaiken on oltava tänään niin kuin on aina ollut:)

    Leena

    VastaaPoista
  4. Tuohan kuulostaa mielenkiintoiselta, että sinunkin kissalla on ollut tuota suun vaahtoamista antibiootin yhteydessä. Törmäsin asiaan viitisen vuotta sitten, kun Väiski ( on jo kissojen taivaassa) oli pitkällä antibioottikuurilla. Silloin laitoin antibiootin injektiona niskaan ja sen piikin jälkeen meni vartti ja Väiskin suusta alkoi valua kuohua ja vaahtoa ja se itse oli ihan paniikissa. Ensin luulin sen saavan jonkun kohtauksen, mutta se kesti tunnin verran joka pistoksen jälkeen. Eläinlääkäri ei silloin ollut asiasta tietoinen ja itse vaadin, että lääke pitää vaihtaa. Tämä oli taas hyväksi opiksi vastaisen varalle, että sellaista voi sattua antibioottien kanssa. Se vaahtoaminen oli aika outoa, kun sitä tuli todella paljon. Väiski oli aina tunnin verran sylissäni ja pyyhin suuta ihan jatkuvasti.

    Kultsun antibioottikuuri onneksi loppui ja poika mennä viipottaa taas ihan terveenä ja virkeänä.

    Inkeri

    VastaaPoista