maanantai 27. tammikuuta 2014

Holokausti

 Tänään on Vainojen uhrien muistopäivä eli Auschwitzin vapautuspäivä. Neuvostoliiton sotilaat vapauttivat Auschwitzin keskitysleirin 27.1-45 eli ensi vuonna tulee 70-vuotta tästä järkyttävästä tapauksesta.

Olen lähes neljäkymmentävuotta eli koko aikuisen ikäni yrittänyt ymmärtää miten ja miksi holokausti tapahtui. Olen lukenut siitä satoja kirjoja ja katsonut kymmeniä dokumentteja ja elokuvia. Olen sisäistänyt numeroina sen aikajanan miten kansanmurha eteni vuosina 1939-1945. Käsittää en sitä kuitenkaan voi eikä kai kukaan voikaan sille ymmärrystä löytää.

On käsittämätöntä miten meidän aikanamme sivistynyt Eurooppa, eniten Saksa sortui murhaamaan ihmisiä teollisesti. Kysymys ei ollut pelkästään juutalaisista,vaan romaneita murhattiin puolimiljoonaa, Jehovan todistajia, homoseksuaaleja ja toisin ajattelijoita kymmeniä tuhansia. Aina, kun mietin asiaa törmään siihen mitä itse olisin tehnyt vastaavassa tilanteessa. Olisinko lähtenyt mukaan fasistiseen ajatteluun, vai olisinko kuulunut joukkoon joka sulki silmänsä siltä, että juutalaiset katosivat. Miten olisin toiminut, jos itse olisin ollut ajojahdin kohde. Olisinko pyrkinyt pois Euroopasta jo hyvissä ajoin 30-luvun alkupuolella, kun se vielä oli mahdollista, vai olisinko luottanut siihen ettei minulle voi mitään tapahtua? Mitä enemmän olen aiheeseen perehtynyt, sitä enemmän ymmärrän, että koko Eurooppa halusi juutalaisista eroon. Kansanmurha oli helppo tehdä, koska kaikki sitä halusivat, myös suomalaiset ja yhdysvaltalaiset. Me kaikki olemme syyllisiä.

Erimaalaisten historioitsijoiden väitöskirjojen mukaan Hitlerillä ei ollut alunperin suunnitelmissa tappaa juutalaisia, vaan se alkoi muotoutumaan vasta 30-luvun lopussa. Tavallaan saksalaisten järjestelmällinen byrokratia johti siihen. Mikään ei yhdistä ihmisiä niin hyvin, kuin yhteinen vihan kohde. Hitler ja fasistit uskoivat todella juutalaisten yrittävät maailman vallankumousta ja heitä oli helppo syyttää. Juutalaiset sai syyn Saksan häviöstä ensimmäisessä maailmansodassa ja heitä syytettiin 30-luvun talouslamasta. Natsipuolueen otteiden kovetessa monet juutalaiset pyrkivät pois Saksasta 1930-luvun puolenvälin jälkeen. Mikään maa ei vaan heitä suostunut ottamaan. Tässä on jo merkkipaalu mikä tekee muutkin, kuin Saksan syylliseksi kansanmurhaan. Kukaan ei halunut juutalaisia omaan maahansa. Palestiina oli Englannin siirtomaana ja sinne rajat oli tiukasti suljettu. Ainakin yli miljoona henkeä olisi säästetty, jos kaikki pois pyrkivät olisi saaneet uuden kotimaan. Tietysti osa pois muuttaneista päätyikin niihin maihin, jotka Saksa myöhemmin valloitti ja he joutuivat keskitysleireille viivästyneesti.

Svetsi vaati saksalaisia leimaamaan jokaisen juutalaisen passiin ison J-kirjaimen etteivät he vaan vahingossa olisi sekoittuneet muuhun kansaan. Siis tämäkin juutalaisten leimaaminen oli lähtöisin muilta, kuin natseilta. Kaikissa Saksan miehittämissä maissa oma kansa auttoi paljon juutalaisten murhaamisessa. Erityisesti Balttian maat Latvia ja Liettua murhasi itse lähes puolet oman maansa juutalaisista. Natsien työ oli siis hyvin helppoa, koska he saivat niin paljon apua paikallisväestöltä. Tässäkin on taustalla monia syitä, osa miehitettyjen maiden yhteistyöväestä halusi ihan puhtaasti taloudellisia etuja. He halusivat juutalaisten asunnot, omaisuuden, tai työn. Monissa Euroopan yliopistoissa suurin osa professoreista oli juutalaisia. Heidän työkieltoaan ei juuri kukaan kritisoinut, koska heidän virkansa oli hyvin haluttuja. Moni kansanmurhaan suuresti vaikuttanut natsi, esimerkiksi Adolf Eichman teki työnsä hyvin, vaan suuren kunnianhimonsa takia. Eichman halusi menestyä työssään ja koska hän uskoi siihen, että juutalaiset tulee tuhota hän teki sen huolellisesti.

Sodan jälkeen vielä seitsemänkymmentäluvullakin, kun itse aloin holokaustiin perehtyä ei puhuttu mitään tästä miehitettyjen maiden yhteistyöstä natsien kanssa. Se vaiettiin vuosikymmeniksi ja nostettiin esiin vastarintaliikkeet, niin kuin Ranskassakin tehtiin. Kukaan ei aluksi halunut muistaa, että ranskalaiset lähettivät ihan omatoimisesti, jopa lapsia keskitysleireille. Kaikki miehitetyt maat toimivat lähes samoin eli auttoivat saksalaisia keräämään juutalaisia. Saksan liittolaisista Romania oli ihan erityisen tehokas juutalaisten ja romanien tuhoamisessa, jopa natsit kauhistelivat Romanian julmia toimia. Sekä miehitetyissä maissa, että liittolaismaissa pahin murhaaminen kohdistui maihin pakoilaisina tulleisiin juutalaisiin, oman maan kansalaiset tuhottiin hiukan hitaammin. Sama tapahtui myös Suomessa. Suomi luovutti kahdeksan juutalaista pakolaista saksalaisille ja yli neljäkymmentä juutalaista sotavankia. Oman maan kansalaisia Suomi ei suostunut luovuttamaan. Unkarikaan ei luovuttanut omia juutalaisiaan ja heidät tuhottiinkin vasta sodan viimeisessä vaiheessa, kun Saksa miehitti Unkarin. Sitävastoin Norja luovutti noin 4000 juutalaista kansalaistaan, kun taas Tanska auttoi omat juutalaisensa pakoon Ruotsin puolelle, yhteensä noin 7000 henkeä.

Saksan omalla alueella ja Sakasan miehittämällä alueella toimi kymmeniä keskitysleirejä, jotka oli jaettu kahteen tehtävään oli tuhoamisleirejä ja kokoamisleirejä. Tunnetuin keskitysleiri oli Auschwitz, joka oli kokoamisleiri ja sen kyljessä ollut Birkenau oli tuhoamisleiri. Puolan aluella oli monia tuhoamisleirejä, jotka toimivat, vaan muutaman vuoden ja natsit itse ehtivät ne purkaa ja maisemoida ennalleen. Treblinka oli yksi pahimmista, jossa murhattiin kaikki Varsovan juutalaiset eli useita satoja tuhansia ihmisiä. Ainoastaan neljäkymmentä vankia selvisi kertomaan Treblinkasta jälkipolville.Sosibor oli toinen Puolassa sijaitseva lyhytaikainen keskitysleiri, jossa kaasutettiin 150,000 uhria ja ainoastaan 2 selviytyi elävänä. Siihen tahtiin, kun liittoutuneet etenivät keskitysleirejä vapautettiin ja jäljellä olevat juutalaiset palailivat kotiseudulleen. On aivan järkyttävää, että siitä huolimatta juutalaisten vihaaminen jatkui. Eräässä puolalaisessa kylässä tapahtui tuhannen juutalaisen murha vielä sodan jälkeenkin syksyllä 1945. Vielä kaiken kestämänsä jälkeen eivät juutalaiset olleet tervetulleita kotipaikoilleen.
En missään tapauksessa puolustele natseja, hehän tuon kaiken laittoivat alulle ja organisoivat, mutta erittäin mielellään kansanmurhassa oli mukana moni muukin.

Lopuksi käytän sanoja, jotka eräs yhdysvaltalainen rabbi lausui pitäessään hartautta vapautetulla keskitysleirillä. Jos taivaankansi olisi paperia ja kaikki puut muuttuisivat kyniksi ja kaikki vesi olisi mustetta ei materiaali riittäisi kirjoittamaan ylös sitä surua ja tuskaa mitä juutalaiset toisessa maailmasodassa kokivat.

4 kommenttia:

  1. Anonyymi19:12

    Asiani ei koske tätä juttua, vaikka kirjoititkin taas hyvin ja tärkeästä asiasta. Arvostan kovasti sitä, että jaksat kiinnostua vielä näistäkin asioista.
    Näin, että olet Tavastian opeseminaarissa puhumassa bloggaamisesta. En valitettavasti pääse sinne, vaikka kovasti haluaisin kuulla puheenvuorosi. Mietimme työkavereiden kanssa miten paljon yleensä blogeihin tulee asiattomia kommentteja. Voitko kertoa miten paljon sinä poistat kommentteja epäasiallisuuden takia? Työllistääkö se sinua merkittävästi?
    Jaana K.

    VastaaPoista
  2. Olen kyllä tulossa Tavastian Ammattikoululle seminaariin 12.2 ja aiheeni on Yrittäjä blogittaa.
    Voin ilokseni vastata etten ole poistanut yhtäkään kommenttia tämän yli kolmen vuoden aikana. Ihan pari kertaa olen edes miettinyt poistamista. Se oli itsellenikin suuri yllätys. Moni tuttu pelotteli minua uhkakuvilla, että blogi on täynnä törkeitä kommentteja ja koko blogista olisi vaan haittaa. Näin ei todellakaan ole ollut.
    Olen myös tosi hämmästynyt miten paljon saan kiittäviä kommentteja, en olisi ikinä osannut aavistaa miten ystävällisiä ja kivoja lukijat ovat. Tietysti tiedän, että omat asiakkaani osaavat kiittää ja kannustaa, mutta kommentoijina on paljon muitakin, kuin omia asiakkaitani. Kukaan ei voi kyllä sanoa, että suomalainen ei osaa antaa positiivista palautetta. Blogin tärkein ominaisuus on juuri tämä vastavuoroisuus ja olen kiitollinen jokaisesta kommentista. Laittakaa vaan kysymyksiä, kritiikkiä ja mielipiteitä, kaikki on tervetullutta. Toistaiseksi olen vielä ehtinyt vastata jokaiseen kysymykseen täällä blogissa.

    Inkeri

    VastaaPoista
  3. Anonyymi21:09

    Käytkö usein puhumassa bloggauksesta? Millaisille kohderyhmille ja mitä luentosi maksaa?

    Hillevi

    VastaaPoista
  4. Käyn pari kertaa vuodessa puhumassa yrittäjyydestä kiinnostuneelle porukalle, joko yrittämisestä, tai nykyään bloggaamisesta. Toistaiseksi en ole ottanut mitään maksua, koska se on ihan kivaa. Tietysti, jos se alkaa olemaan jo työtä teettävää sitten joudun miettimään sen hinnoittelua.

    Inkeri

    VastaaPoista