Madridissa törmää Hemingwayhin
Madridissa on hyödynnetty ihan huvittavan tehokkaasti se, että nobelkirjailija ja sotakirjeenvaihtaja Ernest Hemingway asui siellä sisällissodan aikana. Mies on ollut kuolleena jo yli puolivuosisataa ja sisällissodasta on lähes kahdeksankymmentävuotta. Siitä huolimatta jokaisessa turistioppaassa on osoitteita kapakoihin joissa Hemingway kävi naukkailemassa viskiä. Törmäsin niin monessa kohdassa Hemingwayhin, että mielenkiintoni häntä kohtaan heräsi.
Minulla oli "Hemingwaykausi" joskus alle kolmekymppisenä ja luin silloin hänen kirjansa ja katsoin niistä tehdyt elokuvat. Suhtauduin hänen teoksiinsa ja elämäänsä silloin täysin erilailla, kuin nyt hiukan enemmän elämää nähneenä. Silloin ihailin häntä rohkeana seikkailijana, joka uskalsi lähteä rintamalle ja osasi vielä kirjoittaa näkemästään suurenmoisesti. Nyt näen asian aivan toisin. Surullista, että nobelkirjailijasta jää muistiin vaan kapakoita joissa hän on juopotellut. Ilmeisesti kyseessä oli pahasti alkoholisoitunut mielenterveysongelmainen tyyppi, joka vaihtoi naista, kuin paitaa.
Hemingwayn lapsuus oli jo ihan outo, joten ei ole ihme, että hän oli traumaattinen. Hänen isänsä oli lääkäri, joka teki itsemurhan, kun Hemingway oli hiukan yli parikymppinen. Äiti oli hyvin erikoinen persoona ja hän puki poikansa Ernestin tytöksi hänen lapsuusvuosinaan. Ainoastaan käydessään isoisänsä luona Ernest sai olla pojan vaatteissa ja leikkiä poikien leikkejä. Voiko enää kummallisempaa lapsuutta olla?
Heti täysi-ikäiseksi tullessaan Hemingway lähti Punaisen Ristin mukana Ranskaan ja ensimmäisen maailmansodan rintamalle. Hän haavoittui sodassa ja kirjoitti kokemuksistaan kirjan Jäähyväiset aseille. Ensimmäistä kertaa hän meni naimisiin jo parikymppisenä ja sen jälkeen hän ehtikin avioon vielä kolme kertaa ja rakastajattaria oli lukuisia. Nyt pitäisin häntä hyvin onnettomana ihmisenä. Hän teki itsemurhan 62-vuotiaana ollessaan pahasti alkoholisoitunut ja masentunut. Itsemurhatapakin osoitti suurta itseinhoa, koska hän ampui haulikolla suoraan kasvoihinsa.
Kirjoitan lisää hänestä kunhan luen edes osan kirjoista uudestaan. Madridin matka täytti unelmani nähdä Picasson Guernica taulu. Sain kuitenkin idean seuraavaan unelmaan ja se on päästä Hemingwayn kotimuseoon Key Westiin Amerikassa. Hemingwayhan rakasti kissoja, niin kuin minäkin ja hänellä oli kuusivarpaisia laivakissoja. Noiden kissojen jälkeläiset elää vielä museossa ja niitä hoidetaan siellä. Pitää säästää muutama vuosi ja yrittää toteuttaa sekin unelma.
Madridissa on hyödynnetty ihan huvittavan tehokkaasti se, että nobelkirjailija ja sotakirjeenvaihtaja Ernest Hemingway asui siellä sisällissodan aikana. Mies on ollut kuolleena jo yli puolivuosisataa ja sisällissodasta on lähes kahdeksankymmentävuotta. Siitä huolimatta jokaisessa turistioppaassa on osoitteita kapakoihin joissa Hemingway kävi naukkailemassa viskiä. Törmäsin niin monessa kohdassa Hemingwayhin, että mielenkiintoni häntä kohtaan heräsi.
Minulla oli "Hemingwaykausi" joskus alle kolmekymppisenä ja luin silloin hänen kirjansa ja katsoin niistä tehdyt elokuvat. Suhtauduin hänen teoksiinsa ja elämäänsä silloin täysin erilailla, kuin nyt hiukan enemmän elämää nähneenä. Silloin ihailin häntä rohkeana seikkailijana, joka uskalsi lähteä rintamalle ja osasi vielä kirjoittaa näkemästään suurenmoisesti. Nyt näen asian aivan toisin. Surullista, että nobelkirjailijasta jää muistiin vaan kapakoita joissa hän on juopotellut. Ilmeisesti kyseessä oli pahasti alkoholisoitunut mielenterveysongelmainen tyyppi, joka vaihtoi naista, kuin paitaa.
Hemingwayn lapsuus oli jo ihan outo, joten ei ole ihme, että hän oli traumaattinen. Hänen isänsä oli lääkäri, joka teki itsemurhan, kun Hemingway oli hiukan yli parikymppinen. Äiti oli hyvin erikoinen persoona ja hän puki poikansa Ernestin tytöksi hänen lapsuusvuosinaan. Ainoastaan käydessään isoisänsä luona Ernest sai olla pojan vaatteissa ja leikkiä poikien leikkejä. Voiko enää kummallisempaa lapsuutta olla?
Heti täysi-ikäiseksi tullessaan Hemingway lähti Punaisen Ristin mukana Ranskaan ja ensimmäisen maailmansodan rintamalle. Hän haavoittui sodassa ja kirjoitti kokemuksistaan kirjan Jäähyväiset aseille. Ensimmäistä kertaa hän meni naimisiin jo parikymppisenä ja sen jälkeen hän ehtikin avioon vielä kolme kertaa ja rakastajattaria oli lukuisia. Nyt pitäisin häntä hyvin onnettomana ihmisenä. Hän teki itsemurhan 62-vuotiaana ollessaan pahasti alkoholisoitunut ja masentunut. Itsemurhatapakin osoitti suurta itseinhoa, koska hän ampui haulikolla suoraan kasvoihinsa.
Kirjoitan lisää hänestä kunhan luen edes osan kirjoista uudestaan. Madridin matka täytti unelmani nähdä Picasson Guernica taulu. Sain kuitenkin idean seuraavaan unelmaan ja se on päästä Hemingwayn kotimuseoon Key Westiin Amerikassa. Hemingwayhan rakasti kissoja, niin kuin minäkin ja hänellä oli kuusivarpaisia laivakissoja. Noiden kissojen jälkeläiset elää vielä museossa ja niitä hoidetaan siellä. Pitää säästää muutama vuosi ja yrittää toteuttaa sekin unelma.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti