Keskustelen usein asiakkaiden kanssa heidän hierontakokemuksistaan ja olen todennut, että hieronta on varsinainen taitolaji. Yhtälailla valitetaan, jos hieroja on ollut liian helläkätinen, tai liian kovakourainen. Suurin osa haluaa, että hieronta tuntuu jossain ja tekee "makeankipeää", mutta ei varsinaisesti satu.
Hierojan työ on varmaan yksi raskaimmista nykypäivän töistä ja myös kosmetologin työssä hierontavaihe on kaikista rankin. Monet joutuvat vaihtamaan ammattia, koska sormet ei enää kestä kasvohierontaa. Se onkin varmaan tyypillisin syy kosmetologien ammattivaihdoksiin terveyden takia ja käsiongelmista seuraavat hartia ja selkävaivat. Onneksi me olemme Marin kanssa kumpikin terveitä ja oppineet ottaa voimaa hierontaan isoista lihaksista. Kumpikin meistä koki noin viiden ensimmäisen työvuodenjälkeen kovat niska-ja käsivaivat ennen, kuin löysimme hyvän ergonomian. Voimaa käsiin pitää saada pakara-ja reisilihaksista eikä punnertaa pelkillä hauiksilla.
Voi olla niin, että joillakin on vaan suurempi taipumus tehdä hierontoja siihen sopivammat lihakset. Itse tykkään kaikista eniten juuri tuosta kasvohieronnan tekemisestä, vaikka se vaatii voimia todella paljon. Tavallaan itsekin rentoudun ja rauhoitun siinä rytmisessä liikeessä ja asiakashan yleensä nukkuu. Muistan jo kosmetologikouluaikoina, että jotkut eivät yksinkertaisesti oppineet hierontatekniikkaa koskaan. Myös jokaiselle Marin sijaiselle olen joutunut neuvomaan hierontavoimakkuutta moneen kertaan, koska heiltä puuttui hieronnasta voima kokonaan ja se oli pelkkää sivelyä. ITse ärsyynyn vaan enkä rentoudu, jos koen hieronnan olevan pelkkää sivelyä.
Aika monessa lyhyessä kosmetologikoulutuksessa hierontaharjoitukset tehdään styroksisiin "peruukkipäihin". Sillä tavoin ei oikeaa otetta opi koskaan, koska styroksipää ei valita eikä siitä löydy kudosta. Kunnollisessa kosmetologikoulutuksessa tehdään aina hierontaharjoitukset elävälle mallille ja yleensä toisillemme. Muistan, että ensimmäisen kasvohierontakaavan oppimiseen meni koko syyslukukausi. Mutta nyt se onkin sitten jo selkäytimessä.
Asiakasta ei saa koskaan runnoa ja satuttaa ja sellaista itsekin olen kokenut vartalohieronnassa ollessani. Kävin joskus 90-luvulla shiatsussa ja se sattui ihan valtavasti. Kipukynnykseni on poikkeuksellisen korkea ja yritin vaan rentoutua. Yleensä haluan hieronnassa olla ihan hiljaa ja valua johonkin nirvanan kaltaiseen tilaan. Parin shiatsukerran jälkeen sanoin, että se on niin voimallista ettei se tunnu hyvältä. Tekijä sanoi minun olevan niin flegmaattinen, että hän yrittää saada minuun eloa edes kivun kautta. Olin ihan äimistynyt. Kaikkea minun luonteenpiirteistäni voi löytyä, mutta flegmaattisuutta en kyllä tunnista. Päin vastoin olen varmaan liian äkkinäinen sählääjä ja innostun tosi helposti. Kivun tuottamiseen hieronnassa ei minun mielestäni ole mitään perusteltua syytä. Tässäkin tapauksessa lopetin koko shiatsuhoidon. Asiakkaan toiveita pitää kunnioittaa ja taitava hiroja tuntee käsissään, koska asiakkaasen sattuu.
Hierojan työ on varmaan yksi raskaimmista nykypäivän töistä ja myös kosmetologin työssä hierontavaihe on kaikista rankin. Monet joutuvat vaihtamaan ammattia, koska sormet ei enää kestä kasvohierontaa. Se onkin varmaan tyypillisin syy kosmetologien ammattivaihdoksiin terveyden takia ja käsiongelmista seuraavat hartia ja selkävaivat. Onneksi me olemme Marin kanssa kumpikin terveitä ja oppineet ottaa voimaa hierontaan isoista lihaksista. Kumpikin meistä koki noin viiden ensimmäisen työvuodenjälkeen kovat niska-ja käsivaivat ennen, kuin löysimme hyvän ergonomian. Voimaa käsiin pitää saada pakara-ja reisilihaksista eikä punnertaa pelkillä hauiksilla.
Voi olla niin, että joillakin on vaan suurempi taipumus tehdä hierontoja siihen sopivammat lihakset. Itse tykkään kaikista eniten juuri tuosta kasvohieronnan tekemisestä, vaikka se vaatii voimia todella paljon. Tavallaan itsekin rentoudun ja rauhoitun siinä rytmisessä liikeessä ja asiakashan yleensä nukkuu. Muistan jo kosmetologikouluaikoina, että jotkut eivät yksinkertaisesti oppineet hierontatekniikkaa koskaan. Myös jokaiselle Marin sijaiselle olen joutunut neuvomaan hierontavoimakkuutta moneen kertaan, koska heiltä puuttui hieronnasta voima kokonaan ja se oli pelkkää sivelyä. ITse ärsyynyn vaan enkä rentoudu, jos koen hieronnan olevan pelkkää sivelyä.
Aika monessa lyhyessä kosmetologikoulutuksessa hierontaharjoitukset tehdään styroksisiin "peruukkipäihin". Sillä tavoin ei oikeaa otetta opi koskaan, koska styroksipää ei valita eikä siitä löydy kudosta. Kunnollisessa kosmetologikoulutuksessa tehdään aina hierontaharjoitukset elävälle mallille ja yleensä toisillemme. Muistan, että ensimmäisen kasvohierontakaavan oppimiseen meni koko syyslukukausi. Mutta nyt se onkin sitten jo selkäytimessä.
Asiakasta ei saa koskaan runnoa ja satuttaa ja sellaista itsekin olen kokenut vartalohieronnassa ollessani. Kävin joskus 90-luvulla shiatsussa ja se sattui ihan valtavasti. Kipukynnykseni on poikkeuksellisen korkea ja yritin vaan rentoutua. Yleensä haluan hieronnassa olla ihan hiljaa ja valua johonkin nirvanan kaltaiseen tilaan. Parin shiatsukerran jälkeen sanoin, että se on niin voimallista ettei se tunnu hyvältä. Tekijä sanoi minun olevan niin flegmaattinen, että hän yrittää saada minuun eloa edes kivun kautta. Olin ihan äimistynyt. Kaikkea minun luonteenpiirteistäni voi löytyä, mutta flegmaattisuutta en kyllä tunnista. Päin vastoin olen varmaan liian äkkinäinen sählääjä ja innostun tosi helposti. Kivun tuottamiseen hieronnassa ei minun mielestäni ole mitään perusteltua syytä. Tässäkin tapauksessa lopetin koko shiatsuhoidon. Asiakkaan toiveita pitää kunnioittaa ja taitava hiroja tuntee käsissään, koska asiakkaasen sattuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti