Olen hiukan erilaisissa tunnelmissa, kuin yleensä tähän aikaan vuodesta. Olen jo vuosikymmeniä uppoutunut Suomen talvisotaan, tai jatkosotaan, tai edes toiseen maailmansotaan tässä itsenäisyyspäivän edellä. Nyt olen niin syvällä Lähi-Idän historiassa ja sodissa, sekä terrorismin historiassa etten millään löydä intohimoa talvisotaan, mikä yleensä aina kiinnostaa minua.
Talvisodassa suomalaiset tekivät ihmeen, joka tunnetaan ympäri maailmaa. Sotahistoriaa ei voi tutkia missään maailmankolkassa tutustumatta mitä Suomen ja Neuvostoliiton välillä tapahtui 1939-40. Valitettavan moni suomalainen ei tiedä asiasta enää yhtään mitään. Uskoisin, että yhden asian tietää vielä jokainen suomalainen meidän omasta sotahistoriasta ja se on se, että Suomi maksoi kaikki sotakorvauksensa Neuvostoliitolle ainoana maana toisessa maailmansodassa. Sotakorvausten viimeinen erä maksettiin syyskuussa 1952 eli juuri päivälleen, niin kuin rauhansopimuksessa sanottiin. Sotakorvauksista ei tehty kovinkaan paljon tutkimusta vuosikymmeniin ennen, kuin 2012 oli juhlaseminaari, kun tuli 60-vuotta viimeisen sotakorvausjunan lähdöstä. Viimeisen kolmenvuoden aikana on tullut mielenkiintoista vastakain asettelua sotakorvausten merkityksestä.
Suomi ja Neuvostoliitto allekirjoittivat välirauhasopimuksen syyskuussa 1944 ja siihen liitettiin myös Neuvostoliiton suuret sotakorvausvaatimukset. Löysin sellaisen tiedon, että nykyrahassa summa olisi viisimiljardiaeuroa. Summa pitää kuitenkin suhteuttaa siihen, että summan merkitys köyhälle Suomelle oli monikymmenkertainen verrattuna nykypäivään. Aluksi maksu piti tehdä kuudessavuodessa, mutta ehtoja lievennettiin 40-luvun lopulla kahdeksaan vuoteen. Pääasiassa korvaukset piti maksaa metalliteollisuuden tuotteilla ja Suomihan oli täysin puuteollisuusmaa. Laivateollisuudelle vaatimukset oli kovimmat ja tuon kahdeksan vuoden aikana luovutetiin 535 alusta, joka olisi peräkkäin laitettuna 30 kilometrin jono laivoja.
Saman aikaisesti, kun teollisuuttamme hiottiin kuntoon sotakorvauksia varten Suomi kävi sotaa Lapissa saksalaisia vastaan. Lapin sota loppui vasta huhtikuussa 1945 ja sen jälkeen Lappi piti jälleenrakentaa täysin. Ruotsiin oli siirtynyt evakkoon noin 100,000 lappilaista ja heidät piti asuttaa takaisin kotiin. Karjalaisia evakkoja oli asutettavana noin 400,000 ja moni kaupunki piti korjata pommituksen jäljiltä. Suomi oli menettänyt myös sodissa noin 100,000 miestä ja haavoittuneita oli noin 200,000. Haavoittuneiden määrä sitoi myös suuren naisryhmän hoitohenkilökuntaan. Näin jälkikäteen katsottuna tilanne oli mahdoton. On aivan uskomatonta, että sama sukupolvi joka taisteli rintamalla lähes viisivuotta teki sen päälle vielä lähes kymmenenvuotta tauotta työtä maksaakseen sotakorvaukset.
Meillehän on aina iskostettu, että sotakorvauksilla oli positiivinen vaikutus Suomen talouteen ja teolliseen osaamiseen. Nykyisin siitä ollaan paljonkin eri mieltä ja tätä positiivisuutta pidetään meille syötettynä propagandana, että kansa pysyi rauhallisena varsinkin kylmän sodan aikana. Todella monen suomalaisen huippuyhtiön nousu on alkanut sotakorvauksista esimerkiksi Valmet, Wärtsilä, Kone, Lokomo, Enso-Gutzet, Ahlström ja monet muut suuryritykset. Viime vuosina tehdyissä tutkimuksina väitetään, että sama teollisuuden nousu olisi tapahtunut muutenkin. Monet Euroopan maat oli pommitettu maan tasalle ja vientisuhteet niihin olisi solmittu äkkiä. Suomen metalliteollisuus oli kehittynyt jo sotavuosina ja sekään ei olisi tarvinnut kehitykseensä sotakorvauksien luomaapakkoa.
Joka tapauksessa on hyvä, että meillä on edes yksi päivä vuodessa, kun muistamme ja kunnioitamme tätä menneen sukupolven suururakkaa. Hyvää itsenäisyyspäivää teille kaikille!
Talvisodassa suomalaiset tekivät ihmeen, joka tunnetaan ympäri maailmaa. Sotahistoriaa ei voi tutkia missään maailmankolkassa tutustumatta mitä Suomen ja Neuvostoliiton välillä tapahtui 1939-40. Valitettavan moni suomalainen ei tiedä asiasta enää yhtään mitään. Uskoisin, että yhden asian tietää vielä jokainen suomalainen meidän omasta sotahistoriasta ja se on se, että Suomi maksoi kaikki sotakorvauksensa Neuvostoliitolle ainoana maana toisessa maailmansodassa. Sotakorvausten viimeinen erä maksettiin syyskuussa 1952 eli juuri päivälleen, niin kuin rauhansopimuksessa sanottiin. Sotakorvauksista ei tehty kovinkaan paljon tutkimusta vuosikymmeniin ennen, kuin 2012 oli juhlaseminaari, kun tuli 60-vuotta viimeisen sotakorvausjunan lähdöstä. Viimeisen kolmenvuoden aikana on tullut mielenkiintoista vastakain asettelua sotakorvausten merkityksestä.
Suomi ja Neuvostoliitto allekirjoittivat välirauhasopimuksen syyskuussa 1944 ja siihen liitettiin myös Neuvostoliiton suuret sotakorvausvaatimukset. Löysin sellaisen tiedon, että nykyrahassa summa olisi viisimiljardiaeuroa. Summa pitää kuitenkin suhteuttaa siihen, että summan merkitys köyhälle Suomelle oli monikymmenkertainen verrattuna nykypäivään. Aluksi maksu piti tehdä kuudessavuodessa, mutta ehtoja lievennettiin 40-luvun lopulla kahdeksaan vuoteen. Pääasiassa korvaukset piti maksaa metalliteollisuuden tuotteilla ja Suomihan oli täysin puuteollisuusmaa. Laivateollisuudelle vaatimukset oli kovimmat ja tuon kahdeksan vuoden aikana luovutetiin 535 alusta, joka olisi peräkkäin laitettuna 30 kilometrin jono laivoja.
Saman aikaisesti, kun teollisuuttamme hiottiin kuntoon sotakorvauksia varten Suomi kävi sotaa Lapissa saksalaisia vastaan. Lapin sota loppui vasta huhtikuussa 1945 ja sen jälkeen Lappi piti jälleenrakentaa täysin. Ruotsiin oli siirtynyt evakkoon noin 100,000 lappilaista ja heidät piti asuttaa takaisin kotiin. Karjalaisia evakkoja oli asutettavana noin 400,000 ja moni kaupunki piti korjata pommituksen jäljiltä. Suomi oli menettänyt myös sodissa noin 100,000 miestä ja haavoittuneita oli noin 200,000. Haavoittuneiden määrä sitoi myös suuren naisryhmän hoitohenkilökuntaan. Näin jälkikäteen katsottuna tilanne oli mahdoton. On aivan uskomatonta, että sama sukupolvi joka taisteli rintamalla lähes viisivuotta teki sen päälle vielä lähes kymmenenvuotta tauotta työtä maksaakseen sotakorvaukset.
Meillehän on aina iskostettu, että sotakorvauksilla oli positiivinen vaikutus Suomen talouteen ja teolliseen osaamiseen. Nykyisin siitä ollaan paljonkin eri mieltä ja tätä positiivisuutta pidetään meille syötettynä propagandana, että kansa pysyi rauhallisena varsinkin kylmän sodan aikana. Todella monen suomalaisen huippuyhtiön nousu on alkanut sotakorvauksista esimerkiksi Valmet, Wärtsilä, Kone, Lokomo, Enso-Gutzet, Ahlström ja monet muut suuryritykset. Viime vuosina tehdyissä tutkimuksina väitetään, että sama teollisuuden nousu olisi tapahtunut muutenkin. Monet Euroopan maat oli pommitettu maan tasalle ja vientisuhteet niihin olisi solmittu äkkiä. Suomen metalliteollisuus oli kehittynyt jo sotavuosina ja sekään ei olisi tarvinnut kehitykseensä sotakorvauksien luomaapakkoa.
Joka tapauksessa on hyvä, että meillä on edes yksi päivä vuodessa, kun muistamme ja kunnioitamme tätä menneen sukupolven suururakkaa. Hyvää itsenäisyyspäivää teille kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti