sunnuntai 14. helmikuuta 2016

Ykä opettelee kotikissaksi

Moni asiakas ja blogin lukija on kysellyt Yrjänän eli Ykä-kissan kuulumisia ja sen pärjäämistä lomamme aikana. Ykälle kuuluu ihan hyvää ainakin näin ihmisen näkökulmasta ja toivottavasti kissan itsensäkin mielestä.

Ykähän ilmestyi pihaamme jo viime vappuna ja kohta tulee vuosi täyteen yhteiseloa. Ennen vuoden vaihdetta meni ihan hyvin, kun oli niin lämmintä säätä. Ykä oli yöt meidän terassilla kissankopassa, joka oli suojaisa paikka nukkua. Päivät se pyöri pihapiirissä muiden kissojemme kanssa ja varsinkin, jos äitini on ulkona Ykä on hänen jaloissaan heti. Äitinihän kantoi Ykän päivittäin sisälle ja yritti saada sitä nukkumaan lämpimään, mutta se ei onnisunut, kun Ykä vaati heti kovaäänisesti ulos. Sitten tulikin nuo tammikuun pakkaset ja meille tuli jokaiselle monta harmaata hiusta, kun pohdimme Ykälle parasta ratkaisua. Päätimme pitää sen väkisin yöt sisällä vanhempieni kodinhoito-ja saunatilassa, kun koko taloon ei voinut päästää muiden kissojen takia. Kyllä Ykä tuli äitini sylissä kiltisti sisälle, mutta huusi ja raapi ovea koko yön. Noin 3-4 yötä vanhempani Ykää pitivät yöt sisällä, mutta sitten Ykä ei normaaliin aikaansa enää pihaamme tullut, vaan alkoi välttelemään sisälle joutumista. Vanhempani oli sitä mieltä, että Ykä on niin paniikissa sisätiloissa, että se on kissan rääkkäystä myös. Heitä ei meteli häirinnyt, vaan Ykä ei ollut onnellinen tilanteesta. Sitten päädyimme siihen, että Ykä sai jäädä ulos ja laitoimme koppaan vanhan sähkötyynyt lämmittämään. Valitettavan vähän näimme Ykän kopassa viihtyvän ja emme oikein tiedä mihin se livahti nukkumaan pahimpaan pakkasaikaan. Sydän kirvellen me kissan touhuja pohdimme ja haimme ratkaisua.

Tällä hetkellä on meneillään "siedätyshoitovaihe". Ruokaa ei enää anneta ulos, vaan äitini kantaa Ykän aina sisälle syömään. Nyt tilanne on jo se, että Ykä tulee ovella seitsemän jälkeen aamulla ja siitä keittiöön muiden kissojen kanssa kaurapuuron keittämistä odottelemaan. Nyt Ykä ei itke ja
mourua sisällä ollessa, vaan oleilee ihan rauhassa puolisen tuntia aamupalalla. Hienointa on ettei vanhempieni kolme muuta kissaa enää reagoi Ykään juuri mitenkään, että heidänkin puolesta Ykä on jo kotiväkeä. Päivällä syömiset tehdään myös sisällä, mutta silloin ei Ykä halua olla pitkään. Nyt siis mennään ihan Ykän ehdoilla ja yritämme edetä pikkuhiljaa. Seuraava suuri etappi on kastrointileikkaus. Se pitäisi pikaisesti jo tehdä, mutta leikkauksen jälkeen pitäisi Ykän pysyä sisällä pari kolme päivää. Emme uskalla vielä ottaa riskiä, että Ykä suuttuu lopullisesti niin pitkän vankeuden jälkeen. Jatkamme sinnikkäästi siedätystä vielä useamman viikon, jos Ykän luottamus meihin vielä lisääntyisi. Ykä on ainakin tosi pulskassa kunnossa ja turkki on kasvanut paksuksi villakeräksi. Paljon hitaampaa Ykän luottamuksen saaminen on, kuin ensin osasimme arvata. Yleensä muutamassa viikossa on kulkurikissat asettuneet meille kotikissoiksi, mutta ehkä Ykäkin jo ensi talven pakkaset nukkuun vanhempieni sängyssä.

HUOMIO! Hiirihelvetin hallitsijat blogia päivitetään taas. Yleisön pyynnöstä kissat ovat taas hakeneet kynät esiin. Osoite hiirihelvetti.blogspot.com ja tuossa sivun blogiluettelossa on sinne suora linkki.

1 kommentti:

  1. Hyvää ystävänpäivää Ykälle, hänen kissakavereilleen ja ihmisilleen.
    Leutoja ja leppeitä säitä.

    Leena

    VastaaPoista