torstai 24. maaliskuuta 2016

Meitä ei kannata kilpailuttaa

Olen ihmetellyt jo muutaman vuoden mikä ihmeen kilpailuttamisvimma ihmisiin on iskenyt. Viime vuosina meihin on otettu yhteyttä useamman kerran ja asiakas kertoo kilpailuttavansa kosmetologeja, koska on päättänyt tulla kasvohoitoon. Ensimmäisellä kerralla en ollenkaan ymmärtänyt mistä oli kysymys ja mistä minun olisi pitänyt kilpailla. Käsitykseni on ollut, että isoja, kymmenien tuhansien eurojen ostoja tehdessään kunnat ja firmat kilpailuttaa tarjouksia.

Yleensä keskustelu jatkuu, niin että minä kerron meidän hoitojen hinnat ja vastapuoli kysyy mihin hintaan hän saa hoidot. Siinä kohtaa saan purra kieleeni, että pysyn kohteliaana. Jotenkin loukkaannun eniten omien asiakkaitteni puolesta. Meillä on vakioasiakkaita 35-vuoden takaa ja monien koko lähipiiri on myös asiakkaana meillä. Sitten tulee joku röyhkeä, joka haluaisi hoidolleen ihan oman hinnan sillä verukkeella, että hän saattaa tulla joskus toistekin. Tilanne on jotenkin niin uusi ja outo, että se vaivaa minua. Onko tämä, vaan nykypäivän tapa toimia. Nämä ihmiset tekee ehkä työssään kilpailuttamista ja luulevat sen olevan jo tapana jokapaikassa. Vai kertooko se siitä, että kauneushoitoloilla menee niin huonosti, että jotkut ovat valmiita tekemään työtä tappiollakin. Tai sitten ihmisistä on tullut niin itsekeskeisiä, että heidät mielestään kosmetologin pitäisi olla kiitollinen, kun he keksivät tulla juuri siihen hoitolaan.

Olen ennenkin kertonut, että kauneushoitoloiden hinnoittelu on yhtä sekamelskaa ja parannusta ei ole näkyvissä. On täysi mahdottomuus selvittää hoitoloiden hinnastoista mitä hoidot oikeasti maksaa ja mitä siihen hoitoon kuuluu. Yritän aina tilanteen kohdalle tullessa perehtyä muiden hoitoloiden hinnoitteluun, mutta niistä on aika mahdotonta saada selvää. Vielä 90-luvun alkupuolella SKY neuvoi käyttämään tuntihintaa ja siihen käytettyjen tuotteiden hinnat päälle. Näin asiakkaat voivat vertailla tuota tuntihintaa ilman, että pitää perehtyä mitä tuotteita hoidoissa käytetään. Me hinnottelemme hoitomme näin ja itse olemme Marin kanssa päätyneet siihen, että on parempi hinnoitella muutama yleisin hoitokokonaisuus, kuin se, että asiakas joutuisi laskemaan hinnan monesta pienestä työvaiheesta.

Pikaisella katsomisella voi luulla meidän hintoja kalliiksi, mutta asia on ihan päinvastoin. Silloin, kun sovitaan asiakkaan kanssa määrätty hoito, se on aina kokonaisuus josta on selkeitä vaikutuksia ihon hyvinvointiin. En halua koko hoidon ajan myydä asiakkaalle jotain lisää. Tiedän monessa hoitolassa käyvän niin, että asiakas kuvittelee saavansa kasvohoidon viidelläkympillä, mutta siihen päälle tuleekin niin monta lisäystä, että lopullinen hinta on sataviisikymppiä. Tuohon perushintaan ei kuulukkaan esimerkiksi kuorintaa, tai hierontaa yms.ja jokaisesta kosmetologi kysyy erikseen tehdäänkö sitä. Tavallaan siinä siirtyy myös hoitovastuu asiakkaalle, kun hänen pitää valita tehdäänkö kuorinta, vai ei. Valitettavasti tässä hinnoittelusotkussa ei ole loppua näkyvissä ellei valtiovalta puutu siihen. Kyse ei ole mistään huijaamisesta, vaan yleensä siitä etteivät kosmetologit tiedä miten hinnoitellaan. Varsinkin lyhyissä koulutuksissa jää tämä laskemispuoli ihan pois ja sen näkee näistä ihmeellisistä kolmenkympinkasvohoidoista. Suomalaisessa yhteiskunnassa ei ole mitään mahdollisuutta yrittäjän elää ellei kassaan tipu 50-60€ tunnilta. 

7 kommenttia:

  1. Ihan säikähdin kun luin tämän. Miten voidaan edes ajatella ihonhoidon kilpailutusta? Ensimmäisenä tuli mieleen, että Nanolift on ainoa laatuaan Suomesssa ja taatusti paras mutta tässähän olikin kysymys paljon laajemmasta kokonaisuudesta. On helppoa ja turvallista kun on yksi hinta joka pitää sisällään tietyn määrän hoitotoimenpiteitä. Miten asiakas voisi edes arvioida eri hoitosarjojen vaikutuksen hinnoitteluun ja katteeseen? Hui sentään. On mukava tulla Nanoliftiin kun ei tarvitse miettiä tuollaisia.

    terv. Päivi

    VastaaPoista
  2. Valitettavasti tämä kilpailutus tuntuu vallanneen joka alan. Kiteytit asiaa hyvin. Eikä hintoja auta vertailla sokeasti vaan ajatella mitä kokonaisuudella saa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voihan tosiaan olla, että jotkut vaan ovat oppineet käyttämään kilpailutussanaa, kun kysyvät hoitojen hintoja. Se on ihan selvää, että asiakkaat voivat soittaa ja kysyä hintoja eri hoitoloista ja niin pitääkin tehdä, jos ei ole muuten päättänyt mihin hoitolaan menee. Tosin se on vähentynyt ihan huomattavasti, kun hinnat katsotaan netistä. Näissä kilpailutuspuheluissa pääasia on aina tuossa alennuksen saamisessa. Sitten, kun heille selviää etten todellakaan anna alennusta tulee yleensä uhkauksia ettei teidän hoitola kauaa pysy pystyssä, tai kerron kaikille miten yhteistyökyvytön olet.
      Olen tosi huolestunut siitä, että joissakin hoitoloissa lähdetään tähän huutokauppaan ja tehdään työtä tappiolla. Oman firmani puolesta en ole huolissani, koska meillä on vakaa asiakaskunta, mutta nuorempien yrittäjyys vaikeutuu epäterveestä kilpailusta. Kun yksi kosmetologi lähtee polkemaan hintoja se voi hetkeksi viedä työt toiselta ja loppujen lopuksi kummallakaan ei ole elin mahdollisuutta. Tietääkseni kauneushoitoloita ei voi ainakaan Hämeenlinnassa perustaa strattirahalla, koska elykeskus on laskenut kosmetologeja olevan jo liikaa. Joten tappiollisia hintoja ei voi selittää edes starttirahoilla. Mielestäni tämä väärä hinnoittelu on ihan tietämättömyyttä yrittäjyyden perusasioista. Kun hinnasta heitetään päältä pois heti 24% alv: tä ja vähintäänkin 20% muuta veroa, niin hoidon hinnasta lähtee lähes puolet valtiolle.
      Toisaalta olen harmissani asiakkaiden puolesta, koska kuulen aika usein, että asiakas on kokenut tulleensa huijatuksi jossain hoitolassa. Asiakkaat vedetään sisään halvoilla hinnoilla, mutta lopputulos on yleensä tosi kallis. Silläkin on lyhyet jäljet, koska ihmistä ei huijata kahta kertaa. Samalla tuo tapa antaa koko alalle huonon leiman.
      Tottakai asiakaskin ymmärtää, että kosmetologin pitää saada palkkaa itselleen toistakymmentäeuroa tunnilta, että hän pystyy elämään. Ja kaikki tietää Suomen kovan verotuksen ja palkkojen sivukulut. Valveutuneella ihmisellä hälytyskellot soi, kun kasvohoitoa myydään kolmellakympillä.


      Inkeri

      Poista
  3. Käytetäänkö tässä Nanoliftissa verkkovirtaa aineiden imeytykseen? Haittaako jos on tekolonkka?

    VastaaPoista
  4. Kyllä käytetään. Mikrovirta jota hoidossa käytetään on ollut kosmetologien käytössä jo 1930-luvulta lähtien joten kysymys ei ole mistään uudesta asiasta. Ainoat kontraindikaatiot ovat sydämentahdistin ja isoja metalliosia kasvojen alueella. Tekonivelet yms.eivät estä hoitoa. Ei myöskään mitkään hammasimplantit tms.vaan isoilla metalliosilla tarkoitetaan esimerkiksi leukaluuta joka on korvattu titaanilla, tai muulla metallilla. Ne ovat todella harvinaisia ja tähän mennessä meillä on yksi asiakas jolla on näin suuria metalliosia kasvoissa ettei Nanolift hoitoa voida tehdä.


    Inkeri

    VastaaPoista
  5. Helsingissä näkee paljon hoitoloita, joissa on erikseen hinnoiteltu toimenpiteet. Esim. silmänympärysten hoidosta saa maksaa erikseen. Ihan älytöntä rahastamista. Enkä muutenkaan luota näihin isoihin hoitoloihin, kasvohoidot tehdään liukuhihnatyönä. Onneksi on Inkerin hoitola, jossa ei näitä ongelmia ole.

    VastaaPoista
  6. Olen valitettavasti omassakin hoitolassani kokenut mitä liukuhihnatyö on Marin äitiyslomittajien aikana. Kosmetologi, kun oppii tekemään saman hoidon jatkuvasti on asiakkaana kuka tahansa, niin ei hoito kovin tehokas ole. Monessa paikassa kasvohoitoon varataan kolmevarttia ja asiakas pihalle. Aineita on kahta laatua toinen rasvaiselle ja toinen kuivalle iholle ja näillä mennään. Tuloksena on ehkä rentoutuminen ja mielihyvä, mutta päätarkoitus eli ihonhoito jää tosi vähälle. Silloin, kun työtään ei rakasta eikä tunne kunninhimoa tuloksia kohtaan tuo liukuhintapäivä voi olla helppo, mutta itse en sitä kestäisi. Sen olen myös huomannut, että sellaisesta työtavasta on lähes mahdoton irtaantua. Juuri tätä massahoitoajatusta vastaan Dermalogica pyrkii ja siksi kouluttaa kosmetologeja itse. Minä olisin varmaan lopettanut työt jo kolmekymmentävuotta sitten, jos työtapa olisi sellainen. Siksi kai niin moni kosmetologi kyllästyy työhönsä ja vaihtaa alaa parin vuoden päästä. On ehkä rankempaa tehdä joka hoito eri tavalla, mutta se tuo työhön mielenkiinnon. Ja silloin, kun voi luottaa omaan ammattitaitoonsa, ei yksilöllinen työ ole yhtään vaikeaa. Ihmisillä on niin monenlaisia tapoja suhtautua työhönsä ja minulle työ on ollut erittäin tärkeässä roolissa, niin kuin yrittäjille aina. En voisi tehdä työtä mistä ei tulisi tuloksia ja omassa työssäni näen jatkuvasti positiivisia muutoksia ja tyytyväisiä asiakkaita.

    Inkeri

    VastaaPoista