perjantai 5. elokuuta 2016

Asiakaspalvelussa kohdataan myös muistisairaita

Ihmiset elävät yhä vanhemmiksi ja siitä johtuen moni ehtii sairastua muistisairauksiin. Varmaan jokaisen lähellä on joku omainen, tai tuttu joka on muistisairas. Itselläni on se käsitys, että muistisairauksia on hyvin monenlaisia ja niillä on erilaiset oireet. Omista ystävistäni on 55-vuotias nuorin joka sai altzhaimerintautilääkityksen. Hänellä sairaus eteni tosi nopeasti ja noin vuoden kuluttua hän oli jo laitoshoidossa.

Asiakaspalvelutyötä tekevät kohtaavat koko ihmiskunnan kirjon ja kaikkia pitää pystyä palvelemaan ystävällisesti ja heidän arvoaan kunnioittaen. Me kosmetologit olemme asiakkaan kanssa yhdessä niin pitkän ajan kasvohoitoa tehdessä, että huomioimme erilaisia asioita, kuin esimerkiksi kaupan kassa. Koko työelämäni ajan minulla on ollut asiakas, tai pari joilla on muistisairaus. Kirjoitan tästä siksi, että heidän sairaudestaan johtuen tulee helposti konflikteja ja hankalia tilanteita. Me hoidamme parhaamme mukaan pitkäaikaiset vakioasiakkaamme loppuun saakka on heillä mikä sairaus hyvänsä. Meillä on jatkuvasti ainakin yksi vakioasiakas, joka unohtaa hoitoaikansa säännöllisesti. Yleensä tätä tapahtuu sairauden alkuvaiheessa. Sitten, kun sairaus on todettu ja se kotonakin tiedetään, niin yleensä ajanvaraukset ottaa hoitaakseen joku muu perheenjäsen. Sellaiset ihmiset, jotka eivät ikinä terveenä ollessaan unohtaneet ajanvaraustaan voivat parin vuoden ajan jättää joka kerta tulematta. Moni on tottunut varaamaan uuden hoitoajan edellisellä käyntikerralla. Se unohtuu lähes aina, vaikka se laitettaisiin moneen paikkaan ylös. Yleensä he soittavat itselleen uuden hoitoajan muistamatta ollenkaan, että yksi ajanvaraus oli jo unohdettu. Helposti unohtuu tämä uusikin varaus ja vasta kolmannella kerralla hoitoon tulo onnistuu. Me emme veloita näistä käyttämättä jätetyistä ajanvarauksista, koska eivät he sitä tahallaan tee. Neuvoisinkin, että jos lukijoilla on lähipiirissä alkavaa muistisairautta, niin tarkistaisitte pystyykö omaisenne hoitamaan eri ajanvarauksensa kosmetologille, kampaajalle ja lääkäriin unohtelematta.

Näen yleensä vakioasiakkaita 4-8 viikon välein. On järkyttävää huomata miten tuttu asiakas muuttuu kerta kerralta ihan erilaiseksi. Sehän ei haittaa mitään, jos asiakas juttelee samat asiat moneen kertaan. Jossain vaiheessa käytös muuttuu hiukan hyökkääväksi ja senkin kanssa pystyy sovittelemaan. Moni alkaa unohtaa miten kotihoitotuotteita käytetään. Tuotteet mitkä ovat olleet ihan itsestään selviä muuttuukin aivan oudoiksi. Yleensä kirjoitan niihin isot liimalaput mihin käyttöön tuote on. Siinä kohtaa voi tulla erimielisyyksiä, kun asiakas väittää meidän myyneen hänelle ihan väärän tuotteen. Usein asiakas haluaa ostaa vanhasta tottumuksesta jotain tuotteita mukaansa, vaikka minä jo vähän toppuuttelen, kun tiedän ettei ne enää tule käytettyä. Tässä tilanteessa joku moraaliton kauppias voi yllyttää ostamaan ihan mitä hyvänsä. Näistä ostoksista saattaa tulla monta ikävää tilannetta, kun asiakas saattaa käydä kysymässä neuvoja tuotteen käyttöön pari kertaa viikossa muistamatta juuri käyneensä. Eksyminen on myös aika tyypillistä muistisairaille. Vakioasiakkaat etsii meitä väärältä kadulta, tai ovat meidän rappukäytävässä väärässä kerroksessa. Hankalaa on se, että talon viidennessä kerroksessa asuu myös Valtonen niminen asukas. Välillä käy niin, että vakioasiakas onkin sen oven takana soittamassa ovikelloa.

On todella surullista nähdä miten tuttu ja mukava ihminen muuttuu aivan vieraaksi. Usein tulee myös huoli onko kotiväki tiedostanut muutokset. Ehkä huomaan ne selvemmin, kun näen asiakkaan harvemmin. Joskus muistisairaus näkyy kasvojen ilmeettömyytenä. Vilkkaasta ihmisestä tulee aivan jäykkä kasvoiltaan eikä enää naura, tai hymyile. Joillekin tulee suuri ahdistus, kun he huomaavat muistinsa pettävän. Suurimmaksi osaksi tuntuu kuitenkin siltä ettei nämä ihmiset itse huomaa unohtelevansa asioita. Sellaiset asiakkaat joilla on jo aivan selkeitä muistisairauden oireita eivät yleensä siitä puhu, tai huomio sitä. Ne asiakkaat joilla on ihan vähäisiä unohduksia sitä vastoin ovat niistä erittäin huolissaan. Onneksi nykyään on hyvät testit joiden avulla tiedetään missä mennään ja osaan muistisairauksista on niiden etenemistä hidastavia lääkkeitä.

6 kommenttia:

  1. Ompas mukava kuulla ettei teillä hylätä asiakasta sairaudenkaan takia. Olen oman äitini kanssa kokenut tämän, että kampaaja myi hänelle kassikaupalla aineita. Pienellä paikkakunnalla tunsin kampaajan ja kävin kertomassa äitini tilanteen ja pyysin, että äidille ei enää myytäisi uusia vaan muistutettaisiin jo kotona olevista aineista.

    Ymmärrän tietysti ettei se ole kampaajan tehtävä estellä, jos toinen kerran haluaa ostaa. Tässä tapauksessa kuitenkin koin, että tilannetta käytettiin hyväksi. Äitini oli ollut saman kampaajan asiakas vuosikausia ja luulin hänen tajuavan tilanteen. Äitini kävi kampaamossa viikottain hiusten pesussa ja lopulta laskin hänellä olevan 27 hiuslakkapulloa, shampoita lähes saman verran ja mitä ihmeempiä vaha-ja vaahtopurkkeja kokoelma. Vielä viimeisinä vuosina järjestin äitini toiseen kampaamoon jossa huomioitiin pyyntöni myymisestä.

    Olin hyvin pettynyt tuon kampaajan toimintaan. Tosin näin äitini sairauden alkuvaiheessa miten hänen käytöstää hyödynnettiin liikkeissä. En olisi uskonut alle kymmenentuhannen asukkaan pitäjässä jossa kaikki tuntevat toisensa, että ollaan niin ahneita. Varsinkin, kun äitini oli ollut suurimman osan ala-asteen opena ja sitäkin kautta tuttu.


    Arvostan kovasti, että olette tämänkin ihmisryhmän huomioineet erikseen. Ikävää vaan, että hoitoaikoja menee teillä hukkaan. Yleensä kestää hetken aikaa, että omainen tajuaa ja uskaltaa tajuta oman läheisensä tilanne.

    Kirsi-Marja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen ajatellut monta kertaa, että mitenköhän paljon näitä hiukan tästä hetkestä poissa olevia vanhuksia rahastetaan. Sen olen huomannut, että rahan arvon ymmärtäminen katoaa aika aikaisessa vaiheessa. Moni alkaa sekoittamaan markat ja eurot. Ikäihmisillä on helposti aivan liikaa käteistä rahaa mukana ja isoja seteleitä. Jos joku haluaa huijata heille on aika helppo antaa rahaa väärin takaisin.
      Kuulostaa ikävältä, että joku kampaaja on käyttänyt tilannetta hyväksi. Yleensä pitkään asiakassuhteeseen pitäisi voida luottaa. En usko, että sellainen ihminen on koskaan ollut tosissaan hyvä työssään, jos heti kun tilaisuus tulee alkaa hybäksi käyttämään.
      Omaiset voisivat hiukan kontroloida, jos mahdollista miten paljon mummoilla ja papoilla on käteistä mukana. Olen välillä kauhuissani, kun näen jollain olevajn nipun seteleitä kassissa.
      Tutun kampaajan, tai kosmetologin kanssa, tai ainakin meidän kanssa voi sopia, että hoidot maksetaan tilille. Näin tehdään teini-ikäisten kanssa ja niin voi tehdä myös silloin, kun vanhus tarvitsee hiukan perään katsomista.
      Tosin tiedän, että näin sitä on helppo ehdotella, mutta menepäs kontroloimaan omien vanhempien maksamisia, niin siitä tule helposti riita. Teoria ja käytäntö on muistisairaiden kanssa ihan eri asia.

      Inkeri

      Poista
  2. Olipa hyvä kirjoitus. Muistisairaan perheenjäsenenä voin vain todeta, että kaikki kirjoittamasi on totta. Vaatii runsaasti kärsivällisyyttä ja taitavaa ohjausta jotta heidän kanssaan tulisi edes jotenkin toimeen. Päivi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moni vakioasiakas on siinä tilanteessa, että omat vanhemmat tarvitsevat apua ja erilaisia sairauksia tulee.
      Se on todettava, että työssäni en millään tavalla hermostu, tai ärsyynny, vaikka muistisairas ihminen tekisi mitä ja jankkaisi kuinka. Sitten, kun on kyse omista vanhemmista, niin pinna meinaa katketa heti. Olen pohtinut sitä usein miten oma käytös muuttuu, kun asia tulee omakohtaiseksi. Siinä saan vielä paljon kasvattaa itseäni etten kotioloissa kiukustu turhista.
      Välillä koen suurta huolta, kun mietin onko jonkun asiakkaan kotiväki varmasti tietoinen missä mennään. Moni tuttu vanhus uskaltaa kertoa minulle mitä vahinkoja kotona on tapahtunut esimerksi hellan kanssa ruokaa laittaessa, tai miten he eksyivät ihan tutussa paikassa. Näitä kaikkia sattumuksia ei kerrota omalle perheelle. Ihmettelen myös miten tosi huonokuntoisia ihmisiä asuu yksinään. Heillä on saattaja tänne tullessa ja käynti hoituu kyllä, mutta kotona ehkä käy pari kertaa viikossa joku auttamassa ja ihminen on jo menettänyt todellisuuden lähes täysin.

      Inkeri

      Poista
  3. Varsinaiseen aiheeseen liittymättä.

    Itse olen saanut miliumeja (niitä valkoisia kovia pieniä näppyjä iholla) pois:

    Läheden hikilenkille juoksemaan (meikit pois ja kosteusvoidetta naamaan). Lenkin jälkeen saunaan ja sen jälkeen, kuorin ihon sillä kuivalla jauholla 8jota ostan Inkeriltä), johon sekoitetaan vettä.

    Sit laitan suolaa hunajaan ja laitan suolahunajamössön poskipäihin (joihin mulla tulee miliumeja) ja annan kuivua/olla ainakin vartin ja pesen pois, hieman hieron ja tuo on oikein skrode kuorinta....

    Yöksi rasvaista yövoidetta ja suurin osa noista on poissa seuraavana aamuna. Varsinkin jos rasvaa ihoa hyvin.

    Tarvittaessa toisto parinpäivän päästä.
    Iholleni noita tulee, jos hikoilen auringossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi. Hyvä, että olet löytänyt itsellesi sopivan hoitokonstin. Kuitenkin epäilen, että tämä toimii vaan määrätyn tyyppisillä ihoilla. Varsinkin kuiva, ohut ja couperoottinen iho ei tuollaista käsittelyä kestä.
      Dermalogicalla on Skin Prep Scrub joka on mekaaninen kuorinta ja hellävaraisempi, kuin tuo suolajuttu. Hyvä juttu, että olet keksinyt itsellesi toimivan tavan, koska puristelu ei miliumeihin auta.

      Inkeri

      Poista