keskiviikko 7. syyskuuta 2016

Sota ei unohdu koskaan

Tänään tulee kuluneeksi 76-vuotta, kun alkoi maailman historian pahin siviileihin kohdistuva ilmahyökkäys. Juuri 7.9.1940 natsisaksan koneet hyökkäsivät Lontoon keskustaan. Ilmahyökkäyksiä jatkui 57 yötä peräkkäin ja kokonaisuutena tuo pommituskausi kesti kahdeksan kuukautta. Vasta alkukesästä 1941 Hitler siirsi lentokoneet itään Neuvostoliittoon suuntautuvaa hyökkäystä varten.

Monet Churchillin kuolemattomista lausahduksista on tältä kaudelta. Pääministeri lupasi vain verta, hikeä ja kyyneleitä, mutta myös peräänantamatonta taistelua maalla, merellä ja ilmassa. Englantilaisten siviilien taistelutahto olikin ihmeellinen, koska juuri tavalliset kaupunkilaiset kärsivät tästä hyökkäyksestä. Lontoolaisia kuoli tuon kahdeksan kuukauden aikana noin 14.000 ja loukkaantui 17.000. Talot, vesijohdot, sähköt ja infrastruktuuri kärsi suunnattomia tuhoja. Kuolema pommituksissa ei ollut edes helppo, koska moni hautautui raunioihin, tai kuoli palovammoihin. Tavallisten pommien lisäksi kaupunkeihin pudotettiin palopommeja ja parisataakiloisia räjähdemiinoja, jotka saivat ison kerrostalon murenemaan kertaiskulla.

Englanti julisti sodan Saksalle jo syyskuussa 1939 ja aluksi käytiin merisotaa ja brittien siirtoarmeija oli ranskalaisten apuna mannereuroopassa. Ranska, Belgia, Hollanti, Tanska  ja Norja jäivät Saksan miehitysvallan alle keväällä 1940. Hitler halusi näiden miehityksen jälkeen alistaa myös Englannin. Toisaalta Hitler arvosti englantilaisia ja piti heitä yhtä puhtaina arjalaisina, kuin saksalaisetkin. Hän oli suorastaan pahoillaan ettei englantilaiset käsittäneet omaa etuaan ja suostuneet Saksan rinnalle. Hitler katsoi tämän johtuvan pääministeri Churchillistä ja hänen hallinnostaan. Vielä keväällä 1940 Hitler pommitti, vai Englannin lentokenttiä ja muita tärkeitä kohteita, mutta kaupungit ja siviilit jätettiin rauhaan. Sitten, kun saksalaiset ymmärsivät ettei Englanti suostunut aselepoon he yrittivät näillä ilmahyökkäyksillä pakottaa heidät antautumaan. Ajatuksena oli se, että kansa hermostuu pommituksiin ja syöksevät Churchillin vallasta. Sen jälkeen uuden pääministerin kanssa Hitler voisi päästä sopimukseen. Toinen tarkoitus pommituksilla oli valmistella hyökkäystä Englannin mantereelle. Hitler halusi Englannin valtaansa, kun muu Eurooppa oli jo miehitetty.

Kumpikaan näistä Hitlerin toiveista ei onneksi toteutunut. Englantilaiset kestivät sitkeästi jatkuvan pelon ja tuhon ja pysyivät hallituksen rinnalla. Royal Air Force eli RAF taisteli sinnikkäästi Göringin johtamia Saksan ilmavoimia vastaan. Taistelujen jatkuessa myös ilmatorjunta saatiin pelaamaan, mutta sitä ennen puolustus oli englantilaisten lentosotilaiden varassa. Tuossa sodan vaiheessa Englanti taisteli yksin Saksaa vastaan. USA ei osallistunut vielä sotaan ja Neuvostoliitto oli kiinni Saksan kanssa tehdystä hyökkäämättömyyssopimuksesta. Tähän, kun vielä lisätään se, että Englanti on saari ja kaikki tuonti ja vienti oli laivaston varassa voidaan ymmärtää miten suuressa ahdingossa englantilaiset olivat.

Juuri Englanti ja Churchill loi pohjan liittoutuneiden armeijalle ja tälle pohjalle syntyi Nato. EU alkoi syntymään myös noita toisen maailmansodan rajoja noudatellen. Nyt Brexit käänsi kaiken päälaelleen. Englanti ei haluakaan enää olla mannereuroopan kanssa yhdessä, mutta Saksapa haluaa. Tilanne on erittäin outo. Mietin miten paljon on vaikuttanut tuo sodan aikainen asia, että Englanti teki kaikkensa koko Euroopan puolesta. Nykyisin lähes kaikki EU-maat kritisoi maksuja yhteisöä varten ja jokainen maa kokee saaneensa liian vähän. Onko jossain tunnetasolla tiedostamattomasti vaikuttanut ajatus, että Englanti on tehnyt osuutensa ja nyt on toisten vuoro.

2 kommenttia:

  1. Erittäin mielenkiintoinen kirjoitus!
    Muistelen että britit hämäsivät saksalaisia valaisemalla alueita Lontoosta, joissa ei ollut asutusta. Näin osa pommien tuhoista saatiin minimoitua.
    Uskon että Saksa pysyy EU:ssa koska se nauttii edelleen vallasta.

    VastaaPoista
  2. Elämme mielenkiintoisia aikoja. Nämä eri liittoutumat ovat kriisissä ja kritiikin alla. Kylmän sodan aikana oli huomattavasti helpompaa, kun oli vaan Nato ja Varsovan liitto ja puolet Eurooppaa kannatti toista ja toinen puoli toista. Paitsi tietysti Suomi joka pysyi irrallaan kummastakin. Nyt on puolustusliitto Nato erikseen ja EU erikseen ja kumpikin tarvitsee rahaa toimiakseen. Samat Euroopan maat maksaa Natoon ja EU:hun. Vaikea on ennustaa miten käy onko EU kokeilu niin, kuin Neuvostoliitto jota kesti 70-vuotta.

    Lontoossa tuo pommitusten välttely ei kovin hyvin onnistut tuolla valaistuksella huijaamisella. Sitä vastoin Helsingin suurpommitukset talvella-44 onnistuttiin siirtämään keskustasta pois valaisemalla kaupunkia ympäröiviä peltoja. Meillähän ei juuri lentokoneita ollut suojaamaan Helsinkiä, vaan kaikki puolustus oli ilmatorjunnan ja oveluuden varassa. Lontoon ja Helsingin pommitusten väli oli kolmisen vuotta ja sinä aikana sotakoneet kehittyi vauhdilla. Pommien koko oli monin kertainen ja lentokoneet pystyivät ottamaan huomattavasti isompia lasteja 1944. Onneksi nuo Helsingin pommitukset eivät kestäneet, kuin pari kuukautta. Helsinkihän oli Lontoon lisäksi ainoa Euroopan pääkaupunki jota ei miehitetty.

    Inkeri

    VastaaPoista