tiistai 13. syyskuuta 2016

Tasan!

Luin äskettäin kirjan jossa kerrottiin nykyhetken syrjinnästä ja sen syistä ja seurauksista. Samalla katselin Suomen Feministipuolueen toimintaa ja odotan mielenkiinnolla heidän syksyllä ilmestyvää puolueohjelmaa. Olen koko ikäni kannattanut tasa-arvoa ja voin sanoa olevani feministi. Kaikissa valtakunnallisissa luottamustehtävissäni on aina ollut mukana tasa-arvon eteenpäin vieminen. Minulle tasa-arvo ei ole pelkästään naisasian ajamista, vaan oikeuden mukaista kohtelua aivan kaikille miehille ja naisille.

Jollain tavoin tämä Tasan! pamfeltti sekä Feministipuolueen julkitulo ärsytti minua. Koin ne kovin teoreettisiksi ja esimerkiksi tuon Tasan! kirjoittajat olivat pitkälle koulutettuja akateemisia naisia ja kirjoittajista puuttui kokonaan käytännön työtä tekevät naiset ja matalapalkka-alojen naiset jotka ovat tehneet myös hyvää työtä omalla tasa-arvo näkemyksellään. Huomautan vielä ettei tämä Tasan! pamfletti liity millään tavalla yhteen Feministipuolueen kanssa. Toimijoina voi olla samojan ihmisiä, mutta ne ovat ihan omia järjestöjään. Tuo Suomen Feministipuolue on vielä hyvin alkutaipaleella, koska varsinainen puolueohjelmakaan ei ollut valmis. Hämeen Sanomissa oli puolueen puheenjohtajien haastattelu joka herätti minussa hiukan vastarintaa. Ensinnäkin ihmettelen miksi puolueella on kolme puheenjohtajaa. Näin ehkä pyritään jakamaan vastuuta ja työmäärää, mutta toimiiko se pitemmän päälle. Nyt kukaan ei profiloidu selkeästi uuden puolueen puheenjohtajaksi niin vesittääkö se heti puolueen jämäkkyyttä. Itselleni tulee mieleen puuhastelu, että kukaan ei ota kokonaisvastuuta puolueesta.

Sitten heidän päämääränsä herätti heti vastustusta. Ykkösasianaan he ilmoittivat ajavansa Suomeen täysin ilmaista päivähoitoa. Mistäs siihen rahat otetaan? Minusta on aika kyseenalaista lähteä ajamaan näin suurta taloudellista etua, joka koskee vaan yhtä kansanosaa eli lapsiperheitä ja vielä alle kouluikäisten lasten perheitä. Vaikuttaa myös aika järjettömältä vaatia näin suurta ilmaista palvelua, kun muutenkin taloustilanne on erityisen huono. Itse en ole ollenkaan valmis ajamaan tuollaista puolueohjelmaa ja pitäisi olla myös tarkkaan selitetty mistä nuo rahat otetaan.

Tuossa Tasan! kirjoituskokoelmassa oli paljon hyvää asiaa ja siihen liittyy myös nettisivut. Itse olisin kaivannut selviä tilastoja siitä miten asiat ovat. Tilastoja ei ollut edes nettisivuilla, mutta kirjassa viitattiin useaan otteeseen näihin Suomen ja EU:n tasa-arvotutkimuksiin ja tilastoihin. Ainoastaan yksi kirjoittaneista naisista ilmoitti olevansa yrittäjä ja ilmeisen hyvin menestyvä, koska ilmoitti olevansa myös bisnesenkeli. Hän toi heti julki ettei yrityksellä ole sukupuolta. Ei olekaan, mutta yrittäjällä on ja naisyrittäjällä on ihan erilaiset ongelmat, kuin miesyrittäjillä. Naisyrittäjän raskaus ja perheen ja työn yhteensovittaminen on lähes mahdoton yhtälö siksi naisyrittäjät onkin pääasiassa yli nelikymppisiä aloittaessaan. Naisyrittäjiin liittyy lukuisia asioita mitkä eroaa miehistä ja asiasta lisää tietää Suomen Yrittäjänaiset ry ( aikaisemmin Yrittäjänaisten Keskusliitto). Suomen Yrittäjänaiset on perustettu heti sodan jälkeen 1947, niin olisi kannattanut kysyä sieltä naisyrittäjyyteen liittyviä tosiasioita eikä huitoa mutu-tuntumalla.

Tämä naisasia on ollut ainoa millä minua on järjestötyössä kiristetty. Olin vastuussa silloisen Yrittäjänaisten Keskusliiton 50-vuotisjuhlasta. Eräs pääkaupunkilainen naispolitiikko halusi minun äänestävän häntä erääseen virkaan ja uhkasi minua iltapäivälehdillä ellen sitä tee. Olimme saaneet Jari Sarasvuon pääpuhujaksi tuohon juhlaamme ja Sarasvuo oli ykkösluennoitsija siihen aikaan yritysmaailmassa. Tämä naispolitiikko uhkasi antavansa ison jutun lehdille minusta, kun olin valinnut miehen naisjärjestön pääpuhujaksi. Minä en tähän kiristykseen alistunut ja äänestin niin, kuin halusin, mutta ei hänkään pystynyt saamaan lehtiä kiinnostumaan tuosta asiasta. Minä en yksi tuota luennoitsija valintaa tehnyt ja sekin oli tasa-arvoa, että puhujina oli alan parhaat ihmiset eikä heitä valittu sukupuolen mukaan. Tämä oli minulle ikuinen opetus siitä miten rumaksi peli voi mennä ja miten hankalia naiset voi olla toisilleen.

4 kommenttia:

  1. Feminismiähän on montaa eri suuntausta. Ymmärrän ihan hyvin, että sinulle käytännönläheisenä yrittäjänä akateeminen feminismi voi tuntua turhan teoreettiselta.
    En ole lukenut Hämeen Sanomien juttua, enkä myöskään tuota pamflettia, mutta samojen kirjoittajien muita teoksia olen kyllä lukenut. Minusta feminismiin kannattaa suhtautua samalla tavalla kriittisesti kuin mihin tahansa asiaan. Se, että järjestö tai ryhmä kutsuu itseään feministiseksi ei valitettavasti takaa vielä yhtään mitään. Vaikka olenkin feministi, en todellakaan ole samaa mieltä kaikesta muiden feministien kanssa.

    Mitä tulee Suomen Feministisen Puolueen puolueohjelmaan, niin ainakin heidän nettisivujen mukaan puolueella on kolme päätavoitetta, jotka ovat sukupuolten tasa-arvo, syrjimättömyys ja inhimillinen turvallisuus. Nämä ovat kolme asiaa, joita ehdottomasti kannatan. En kuitenkaan ole allekirjoittanut kannattajakorttia, koska haluan lukea puolueen poliittisen ohjelman huolellisesti läpi ennen kuin sitoudun mihinkään. Nuo kolme perustavoitettahan ovat aika yleismaalliisia ja voivat tarkoittaa aika monia eri asioita.
    Luulen, että uskottava talouspolitiikka voi olla yksi suurimmista kompastuskivistä uudelle puolueelle, oli sitten kyseessä feministinen puolue tai mikä tahansa uusi puolue.
    Ainakin vihreiden nuortenliitolla on kaksi puheenjohtajaa, mikä tietääkseni johtuu siitä, ettei kaikkea valtaa haluta keskittää yhdelle henkilölle. Mutta onhan se tietysti niinkin, että puolueet ovat perinteisesti vahvasti profiloituneet puheenjohtajien mukaan. Tuoreimpana esimerkkinä tietysti Li Andersson, joka aika lailla edustaa juurikin sitä urbaania akateemista vasemmistoa perinteisen työväenluokan sijaan.

    VastaaPoista
  2. Näillä kaikilla ns.pehmeillä puolueilla on lähes aina ongelmia talousosaamisessa. Yrittäjyys ja liike-elämä voi olla myös inhimillistä ja tasa-arvoista ja ilman sitä yhteiskunta ei pyöri. Tietysti uudella puolueella tulee aina kömmähdyksiä alkutaipaleella ennen kuin toiminta hioutuu. Aina on myös huomioitava lehtijutuissa kirjoittavan toimittajan kanta. Tuossa Hämeen Sanomien jutussa minulle ei mieleen jäännyt muu, kuin tuo vaatimus ilmaisesta päivähoidosta.
    Nythän hallitus ajaa jotain sen tyyppistä, että työnantaja saisi jokaista syntyvää lasta kohden 2500€. En oikein tiedä mitä siitä ajatella ja miksi tuohon päätökseen ollaan tultu? Jokainen syntyvä lapsi maksaa noin 17.000 € työnantajalle ja sen korvaamiseen näen parhaana keinona sen, että jokainen maksaa siitä vähän. Onhan tämäkin jo edistystä, että hallitus keskustelee asiasta vakavasti.

    Inkeri

    VastaaPoista
  3. Niin, toimittajana olen miettinyt tätä puolueasiaa myös. Olisiko ehkä kuitenkin parasta olla kuulumatta mihinkään puolueeseen, koska objektiivisuus on niin keskeinen kriteeri uskottavassa raportoinnissa.

    Se on fakta, että Suomen väestö vanhenee ja syntyvyys ei näytä lisääntyvän. Ja sitten samalla suhtaudutaan vihamielisesti maahanmuuttoon. Hallitusohjelman umpikömpelöstä tasa-arvototeamuksesta ja naisvaltaisia aloja polkevien leikkaustoimien johdosta en ole erityisen toiveikas tämän hallituksen ja tasa-arvon edistämisen suhteen.

    Enpä tiedä miten tuo työnantajan palkitseminen sitten loppupeleissä vaikuttaa. Ennemminkin minun mielestä pitäisi jakaa vanhemmuuden kustannuksia molempien vanhempien kesken, siis niissä tapauksissa, jossa lapsella on kaksi vanhempaa. Tai sitten tuo sinun aiemmin esittämä malli, johon kaikki osallistuisivat.

    VastaaPoista
  4. Tuo toimittaja ja puoluesidonnaisuus on aika vaikea yhtälö, koska otetaanko silloin toimittajan objektiivisuus enää tosissaan. Hämeenlinnassa tämä on hyvin nähtävillä, koska meidän päälehden Hämeen Sanomien toimittaja on kaupunginhallituksen ja valtuusto puheenjohtaja vuoron perään. Hän on myös ollut kansanedustaja ehdokkaana. En sen enempää ota kantaa hänen puolueeseensa, mutta itse kyllä luen hänen juttunsa varauksellisesti. Varmaan hän on hyvä toimittaja, mutta se työ ja uskottavuus on kärsinyt poliittisesta urasta. Tosin toinen esimerkki on pitkäaikanen Ylen Hämeradion toimittaja, joka samoin oli politiikassa, mutta hänen juttujaan arvostettiin erityisen paljon. Hän on jo eläkkeellä, mutta hänen sanojaan arvostetaan edelleenkin. Joten ehkä se riippuu persoonasta ja tavasta toimia.

    Minun täytyy kesälomani loputtua selvittää mitä tämä hallituksen lapsiraha oikein tarkoittaa. Suurin osa ihmisistähän ei ymmärrä yhtään mistä puhutaan, kun kerrotaan, että lapsi maksaa työnantajalle. Nyt tuo 2500€ vaikuttaa palkkiolta eikä osallistumiselta normaaliin kuluun mikä muissa maissa on hoidettu ihan järkevästi. Pelkään, että nyt jos maksetaan tuo 2500€ koskaan ei se nouse todellisiin kuluihin eli 14.500€ jää vähintään uupumaan. Eikä yrittäjät ole koskaan ajaneet tätä mallia, vaan sitä, että raha kerätään tasapuolisesti kaikilta niin kuin työttömyyskorvaus. Näistä isyyslomien tukemisista ei ole mitään hyötyä, koska ei isän kotona olo auta, kun raskaus on hankala ja tulee paljon sairauslomaa. Se myös syrjii yksinhuoltajia. Nyt tämän hetkinen malli syrjii nuoria perheellisiä, tai synnytysikäisiä naisia ja vaikeuttaa heidän työllistymistään. Sitten, kun tätä isän lomia yms.pidennetään aletaan syrjimään yksinhuoltajia. Tämä lapsen tuoma riski työnantajalle kestää siihen asti kunnes lapsi on 11v. Alle sen ikäisten lapsien äiti on hyvin usein yksinhuoltaja. Tässä on niin iso ongelma mitä kukaan muu ei vielä ymmärrä, tai halua ymmärtää, kuin naisvaltaisella alalla oleva yrittäjä. Mitä enemmän taloustilanne tiukentaa liike-elämää sitä vähemmän naisia palkataan töihin. Kampaajathan ovat ratkaiseet ongelman jo omalla tavallaan eli ei ole työntekijöitä vaan tuolinvuokralaisia.

    En kerro tästä minkään omakohtaisen ongelman vuoksi, koska Mari ei ole koskaan jättänyt yhtäkään asiakasta tekemättä lastenhoidon takia. Hänen perheessä isä on aina yhtä paljon, tai ehkä enemmänkin hoitanut sairaita lapsia. Organisointi ei takuulla ole ollut heille helppoa, mutta koskaan ei Marin työ ole kärsinyt äitiydestä. Eikä se johdu siitä, että työ olisi jotenkin etusijalla, vaan kumpikin on hoidettu. Minulle työnantajana on kunnia asia, että Mari ensisijainen tehtävä on hoitaa lapsensa ja työnantajan pitää sitä tukea. Olen aina sanonut, että viidenkymmenenvuoden päästä kukaan ei muista meidän kauneushoitolaa, mutta Marin lapset muistaa millainen lapsuus heillä oli. Enkä halua, että heidän pitää muistaa kauhulla äitinsä työpaikkaa.

    Tämä lastenhoitokulujen jakaminen on hyvin monitahoinen asia, joka helposti ymmärretään väärin ja sen kokonaisuutta ei haluta edes ymmärtää. Jokaisen naisen pitäisi aktivoitua nyt, koska kyse on kaikkien naisten ongelmasta. Ei voi ajatella, että olen ylittänyt jo lastentekoiän ja se ei kuulu mulle. Tätä asiaa ajaessani olen kuullut eduskunnassa kansanedustajilta niin törkeitä ja sovinistisia vastauksia, että viimeistään ne veivät uskottavuuden kansanedustajien järjen käytöstä. Missään muualla minua ei ole haukuttu osaamattomaksi yrittäjäksi ja huonoksi työnantajaksi, kuin eduskunnassa olleissa kokouksissa. Kerran jo pelkäsin yhden herran lyövän minua, kun hän menetti malttinsa aivan täysin ja esitti törkeitä solvauksia siitä, että naisen pitääkin pysyä kotona lapsia hoitamassa. Eli kyllä näistä tasa-arvoasioista tehtävää löytyy.

    Inkeri

    VastaaPoista