Viimeisen viikon median sivustot ovat kilvan uutisoineet miten paljon hankaluuksia tuottaa Donald Trumpin asettama maahantulokielto seitsemän maan kansalaisille. Nämä maat ovat Iran, Irak, Somalia, Syyria, Jemen, Libya ja Sudan. Alunperin Trump asetti kiellon 90 päivän ajaksi eli kolmeksi kuukaudeksi. Nyt tuomari on ilmeisesti perunut maahantulokiellon.
Mielestäni maahantulokielto oli liian jyrkkä ja harkitsematon kielto ja lähes saman asian olisi voinut toteuttaa hienovaraisemminkin. Kuitenkin tästä samasta asiasta on keskusteltu pari vuotta Euroopassa ja on mietitty pitääkö rajavartiointia lisätä hallitsemattoman maahantulon takia. Esimerkiksi Tanska on tämän jo tehnyt omatoimisesti ja Tanskan ulkopuolelta tulevaa liikennettä pysäytetään rajoille. Tanska on yli vuoden verran tarkastanut esimerkiksi junia, jotka tulevat Euroopan mantereelta. Näin he pyrkivät suojautumaan terrorismilta. Ymmärrän hyvin tämän puolen asiasta, että jokainen maa haluaa pitää terroristit pois omalta maaperältään. Toisaalta olisi ikävää, jos vapaa liikkuvuus Euroopassa ja muualla kärsii siitä.
Nyt, kun on tottunut liikkumaan vapaasti Euroopan lentokentillä ilman tullimuodollisuuksia, niin olisi tietysti rasittavaa siirtyä takaisin niihin tullijonoihin. Kannatan kuitenkin jonkilaista rajatarkkailua, vaikka se tuottaakin vaivaa matkustaville ihmisille. Nyt moni julkisuuden henkilö on tullut lehtiin kauhistelemaan miten he ovat joutuneet viime viikolla odottamaan lentokentällä Amerikkaan pääsyä ja kuinka tulliviranomaiset ovat tentanneet heitä. Europarlamenttaarikko Hannu Takkula valitti Ilta-Sanomissa miten hän ei voi matkustaa määrättyihin maihin, kun hänellä on jonkun arabimaan leima passissa. Norjan entinen pääministeri kertoi jossain järkyttyneenä, kun häntä oli pidetty Amerikan tulliviranomaisten kuulustelussa 45-minuuttia. Onhan tuo tietysti heidän kannaltaan kurjaa, mutta jotain kontrollia pitää olla eikä kenestäkään näe päältä päin onko hän roisto. Siksi pitää tutkia ihmisiä mtarkemmin, koska se luo turvallisuutta.
Olen tehnyt ensimmäisen ulkomaan matkani lentokoneella Italiaan muistaakseni 1982. Sen jälkeen olen matkustani monessa paikassa ja usein sotahistoriaharrastukseni innostamana. Harrastin Israelin ja Lähi-Idän sotaa 1980-luvulla ja matkustin näissä maissa. Silloin, niin kuin nytkin oli itsestään selvää ettei Israelin leima passissa ollut mahdollista päästä moneenkaan arabivaltioon. Itsellenikin se toi harmia sen verran, että piti hankkia aina väliaikainen puhdas passi arabimaita varten. Ilmeisesti systeemi toimii lähes samoin vielä nykyäänkin, koska vihasuhde juutalaisten ja muslimien välillä on syvä. Moniin maihin tarvitaan viisumi ja tuskin nekään tulee ihan äkkiä poistumaan. Amerikan viisumihakemuksessa on sen verran naurettavia kysymyksiä, että sitä puolta voisi kyllä tarkistaa.
Itse olin ensimmäistä kertaa Amerikassa vuonna 2013 Dermalogican maailmankongressissa Los Angelesissa. Heti koneen laskeuduttua ja mennessäni tullijonoon jouduin erityistarkastukseen, joka kesti noin kolmevarttia. Olen matkustanut niin monessa ja hankalassakin paikassa etten siitä mitenkään hermostunut. Minut tavallaan kaapattiin maahantulojonosta ja kuljetetiin ripeää vauhtia tullin toimitiloihin. En ehtinyt Marillekaan sanoa mitään, mutta onneksi hän näki mihin minua vietiin. Minulle ei annettu enää mahdollisuutta puhua toisille kosmetologielle ja sopia heidän kanssaan missä tavataan. Kohtelu oli koko ajan ystävällistä, huumorintajuista, mutta päättäväistä annettiin ymmärtää, että olen tullivirkailijoiden hallussa ja he määräävät tahdin.
Ymmärsin heti ensimmäisestä lauseesta, että nyt minua oikeasti kuulustellaan. Mietin kuumeisesti mielessäni mitä tietoja heillä voi minusta olla mikä aiheutti tämän erityistarkastuksen. Kävin mielessäni läpi mitä pahaa olen voinut tehdä jotta jenkit kiinnostuisi minusta. Eikä mitään sellaista tullut mieleeni. En ole elämässäni saanut edes, kuin parit parkkisakot ja ne ovat ainoat rikkeeni. MTietysti muistin heti nuo matkani arabimaihin ja sitten käyn aina usein FBI:n nettisivuilla ja ajattelin jos se kiinnostaa tulliviranomaisia. Päätin etten sano mitään noista Lähi-Idän matkoistani ja mietin myös, että tuskin ne minun henkilötiedoistani löytyy. Silloin ei ollut tietokoneita ja jälkiä matkoista on korkeinaan niiden maiden historiallisissa arkistoissa. Viranomaisia ympärilläni oli useita, yksi oli passini kanssa tietokoneella, kaksi tutki matkalaukkujani ja yksi pääasiassa kuulusteli.
Kaikki tavarani käytiin läpi ja myös ruumassa ollut matkalaukkuni purettiin. Huumekoira nuuski kaiken ja monesta tavarastani otettiin pikatesti huumejäämien takia. Ystävällisesti, mutta napakasti minulta kysyttiin samoja asioita useaan kertaan. Minut yritettiin saada hermostumaan jankkaamisella ja koko tilanteen ajan jouduin seisomaan. Koska olin aivan varma etten ollut tehnyt mitään pahaa en erityisesti hermostunut. Tärkeimmät kysymykset kohdistui siihen mistä olin saanut rahat kongressimatkaan, onko minulla tuttuja Amerikassa ja lähdenkö varmaan takaisin silloin, kuin pitääkin. Rahani laskettiin tarkasti, että varmaan pystyn itseni elättämään matkan aikana. Tenttaamisen lomassa kyseltiin tavaroista joita laukuissani oli ja joka ainoa vaatteen saumakin käytiin läpi etten salakuljettanut mitään. Kaikki purettiin siisteihin pinoihin ja kasoihin ja käytiin metallin paljastimella läpi. Loppujen lopuksi kaikki pakattiin takaisin ja sain lähteä. Kysyin syytä miksi juuri minut tarkastettiin näin ja vastaus oli, että se oli sattuma.
Voin uskoa, että tuo kokemus aremmalla ja vähemmän matkustaneella olisi voinut olla traumatisoiva. Koko kosmetologiporukka oli tyytyväinen, että se osui juuri minuun, joka otin sen vaan yhtenä mielenkiintoisena kokemuksena. En yhtään ihmettele, jos pitkän lennon ja aika eron jälkeen jonkun pinna olisi katkennut täysin, kun joutuu vielä tiukkaan kuulusteluun. Mitään pelättävää näissä ei ole, koska viranomaiset tekee omaa työtään. Silloin, kun omatunto on puhdas on helppo olla kuultavana.
Mielestäni maahantulokielto oli liian jyrkkä ja harkitsematon kielto ja lähes saman asian olisi voinut toteuttaa hienovaraisemminkin. Kuitenkin tästä samasta asiasta on keskusteltu pari vuotta Euroopassa ja on mietitty pitääkö rajavartiointia lisätä hallitsemattoman maahantulon takia. Esimerkiksi Tanska on tämän jo tehnyt omatoimisesti ja Tanskan ulkopuolelta tulevaa liikennettä pysäytetään rajoille. Tanska on yli vuoden verran tarkastanut esimerkiksi junia, jotka tulevat Euroopan mantereelta. Näin he pyrkivät suojautumaan terrorismilta. Ymmärrän hyvin tämän puolen asiasta, että jokainen maa haluaa pitää terroristit pois omalta maaperältään. Toisaalta olisi ikävää, jos vapaa liikkuvuus Euroopassa ja muualla kärsii siitä.
Nyt, kun on tottunut liikkumaan vapaasti Euroopan lentokentillä ilman tullimuodollisuuksia, niin olisi tietysti rasittavaa siirtyä takaisin niihin tullijonoihin. Kannatan kuitenkin jonkilaista rajatarkkailua, vaikka se tuottaakin vaivaa matkustaville ihmisille. Nyt moni julkisuuden henkilö on tullut lehtiin kauhistelemaan miten he ovat joutuneet viime viikolla odottamaan lentokentällä Amerikkaan pääsyä ja kuinka tulliviranomaiset ovat tentanneet heitä. Europarlamenttaarikko Hannu Takkula valitti Ilta-Sanomissa miten hän ei voi matkustaa määrättyihin maihin, kun hänellä on jonkun arabimaan leima passissa. Norjan entinen pääministeri kertoi jossain järkyttyneenä, kun häntä oli pidetty Amerikan tulliviranomaisten kuulustelussa 45-minuuttia. Onhan tuo tietysti heidän kannaltaan kurjaa, mutta jotain kontrollia pitää olla eikä kenestäkään näe päältä päin onko hän roisto. Siksi pitää tutkia ihmisiä mtarkemmin, koska se luo turvallisuutta.
Olen tehnyt ensimmäisen ulkomaan matkani lentokoneella Italiaan muistaakseni 1982. Sen jälkeen olen matkustani monessa paikassa ja usein sotahistoriaharrastukseni innostamana. Harrastin Israelin ja Lähi-Idän sotaa 1980-luvulla ja matkustin näissä maissa. Silloin, niin kuin nytkin oli itsestään selvää ettei Israelin leima passissa ollut mahdollista päästä moneenkaan arabivaltioon. Itsellenikin se toi harmia sen verran, että piti hankkia aina väliaikainen puhdas passi arabimaita varten. Ilmeisesti systeemi toimii lähes samoin vielä nykyäänkin, koska vihasuhde juutalaisten ja muslimien välillä on syvä. Moniin maihin tarvitaan viisumi ja tuskin nekään tulee ihan äkkiä poistumaan. Amerikan viisumihakemuksessa on sen verran naurettavia kysymyksiä, että sitä puolta voisi kyllä tarkistaa.
Itse olin ensimmäistä kertaa Amerikassa vuonna 2013 Dermalogican maailmankongressissa Los Angelesissa. Heti koneen laskeuduttua ja mennessäni tullijonoon jouduin erityistarkastukseen, joka kesti noin kolmevarttia. Olen matkustanut niin monessa ja hankalassakin paikassa etten siitä mitenkään hermostunut. Minut tavallaan kaapattiin maahantulojonosta ja kuljetetiin ripeää vauhtia tullin toimitiloihin. En ehtinyt Marillekaan sanoa mitään, mutta onneksi hän näki mihin minua vietiin. Minulle ei annettu enää mahdollisuutta puhua toisille kosmetologielle ja sopia heidän kanssaan missä tavataan. Kohtelu oli koko ajan ystävällistä, huumorintajuista, mutta päättäväistä annettiin ymmärtää, että olen tullivirkailijoiden hallussa ja he määräävät tahdin.
Ymmärsin heti ensimmäisestä lauseesta, että nyt minua oikeasti kuulustellaan. Mietin kuumeisesti mielessäni mitä tietoja heillä voi minusta olla mikä aiheutti tämän erityistarkastuksen. Kävin mielessäni läpi mitä pahaa olen voinut tehdä jotta jenkit kiinnostuisi minusta. Eikä mitään sellaista tullut mieleeni. En ole elämässäni saanut edes, kuin parit parkkisakot ja ne ovat ainoat rikkeeni. MTietysti muistin heti nuo matkani arabimaihin ja sitten käyn aina usein FBI:n nettisivuilla ja ajattelin jos se kiinnostaa tulliviranomaisia. Päätin etten sano mitään noista Lähi-Idän matkoistani ja mietin myös, että tuskin ne minun henkilötiedoistani löytyy. Silloin ei ollut tietokoneita ja jälkiä matkoista on korkeinaan niiden maiden historiallisissa arkistoissa. Viranomaisia ympärilläni oli useita, yksi oli passini kanssa tietokoneella, kaksi tutki matkalaukkujani ja yksi pääasiassa kuulusteli.
Kaikki tavarani käytiin läpi ja myös ruumassa ollut matkalaukkuni purettiin. Huumekoira nuuski kaiken ja monesta tavarastani otettiin pikatesti huumejäämien takia. Ystävällisesti, mutta napakasti minulta kysyttiin samoja asioita useaan kertaan. Minut yritettiin saada hermostumaan jankkaamisella ja koko tilanteen ajan jouduin seisomaan. Koska olin aivan varma etten ollut tehnyt mitään pahaa en erityisesti hermostunut. Tärkeimmät kysymykset kohdistui siihen mistä olin saanut rahat kongressimatkaan, onko minulla tuttuja Amerikassa ja lähdenkö varmaan takaisin silloin, kuin pitääkin. Rahani laskettiin tarkasti, että varmaan pystyn itseni elättämään matkan aikana. Tenttaamisen lomassa kyseltiin tavaroista joita laukuissani oli ja joka ainoa vaatteen saumakin käytiin läpi etten salakuljettanut mitään. Kaikki purettiin siisteihin pinoihin ja kasoihin ja käytiin metallin paljastimella läpi. Loppujen lopuksi kaikki pakattiin takaisin ja sain lähteä. Kysyin syytä miksi juuri minut tarkastettiin näin ja vastaus oli, että se oli sattuma.
Voin uskoa, että tuo kokemus aremmalla ja vähemmän matkustaneella olisi voinut olla traumatisoiva. Koko kosmetologiporukka oli tyytyväinen, että se osui juuri minuun, joka otin sen vaan yhtenä mielenkiintoisena kokemuksena. En yhtään ihmettele, jos pitkän lennon ja aika eron jälkeen jonkun pinna olisi katkennut täysin, kun joutuu vielä tiukkaan kuulusteluun. Mitään pelättävää näissä ei ole, koska viranomaiset tekee omaa työtään. Silloin, kun omatunto on puhdas on helppo olla kuultavana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti