tiistai 16. toukokuuta 2017

Lisää vaatimuksia yrittäjille

Viime viikolla hoitolassamme kuvattiin erästä tv:n ajankohtaisohjelmaa josta en vielä saa kertoa enempää, mutta minua haastateltiin pienyrittäjän näkökulmasta. Sitä varten perehdyin pari viikkoa erilaisiin yrittäjä-ja työnantaja asioihin. Vielä 2000-luvun alkupuolella olin monissa yrittäjäjärjestön luottamustehtävissä ja tiesin tasan tarkkaan mihin epäkohtiin yrittäjyydessä päättäjien pitää puuttua. Nyt lähinnä kartoitin mitä uutta nykytilanteeseen on tullut.

Työssä oppimista pienyrityksessä

Tällä hetkellä työstetään ammattikouluihin suurta muutosta ja esimerkiksi kosmetologilinjalla tehdään uusi opetussuunnitelma. Kokonaisuutena on tarkoitus siirtää paljon nykyistä enemmän oppimista työpaikoille. Tälläkin hetkellä kosmetologikoulutukseen kuuluu useiden viikkojen työharjoittelu. Se on hyvä, että opiskelijat pääsevät hoitoloihin näkemään millaista kosmetologin työ todellisuudessa on. Meillä on ollut kaksi aikuisopiskelijaa työharjoittelussa ja kumpikin heistä oli alunperin asiakkaamme. Heillä oli jo pitkä työura takana edellisessä ammatissaan ja asiakaspalvelu oli hyvin hallussa. Tämä kokemus kuitenkin opetti minulle ja Marille ettei työharjoittelijat sovellu meidän yritykseen. Meitä kumpaakaan ei opettaminen kiinnosta millään tapaa ja se on meille rasite. Tuo aikuisopiskelijat olivat meillä parikuukautta ja koko aikana en ollut missään yhteydessä heidän opettajaansa, tai kouluunsa. Olimme koko ajan hiukan pihalla siitä mitä meidän odotettiin tekevän.

Jotkut yrittäjät hyväksikäyttävät työharjoittelijoita

Minusta tuntuu, että nyt opetuskin siirretään yrittäjän tehtäviin. Samalla ammattikoulut saavat suuria säästöjä, kun ei tarvita niin paljon tiloja ja koneita ja varmaan opettajienkin tarve vähenee. Joillakin aloilla tämä voi olla molemmin puolinen hyöty. Opiskelija oppii käytännön työelämää ja yritys saa ilmaisen työntekijän. Minun mielestäni se ei onnistu meidän alalla. Yksi este on jo kosmetologien ammattikunnan kirjava laatu. On paljon kauneushoitoloita joissa omistajalla on muutaman kuukauden kosmetologikoulutus, tai ei ollenkaan koulutusta. Yleensä nämä kauneushoitolat ovat innokkaasti ottamassa työharjoittelijoita, koska haluavat hyödyntää ilmaisen työntekijän. Tälläkin hetkellä Hämeenlinnassa on hoitola jossa koulutetaan kosmetologeja oppisopimuksella eikä paikassa ole ollenkaan työssä kosmetologia eikä omistaja ole kosmetologi. Asiakkaille ei kerrota, että hoidon tekee harjoittelija ja he maksavat täyden hinnan. Aika usein asiakas pettyy hoidon tasoon eikä takuulla mene uudestaan. Pahimmassa tapauksessa asiakas päättää ettei enää koskaan mene 
kasvohoitoon, koska luulee kaikkien tekevän yhtä mitättömän kasvohoidon. 

Yrittäjällä ei ole aikaa opettamiseen

En yhtään ymmärrä missä välissä minä, tai Mari opettaisimme vielä työharjoittelijaa. Oma työpäiväni on 10-12 tunnin putki ilman taukoja. Sellaista hetkeä ei ole etteikö työhuoneessani olisi asiakas. Marilla on lakisääteiset tauot, mutta ei mitään luppoaikaa mitä voisi käyttää toisen neuvomiseen. Minusta olisi myös väärin, jos ottaisin hoitohuoneeseen kolmannen henkilön viemään asiakkaalle tarkoitettua aikaa. Jos asiakas maksaa täyden hinnan kasvohoidosta ja minä hoitoa tehdessäni keskityn osan aika neuvomaan harjoittelijaa, niin se ei mielestäni ole oikeuden mukaista asiakasta kohtaan. Silloin asiakkaan pitäisi saada hoito edullisemmin, vai mitä mieltä lukijat ovat? Onko siinä taas järkeä, että minä teen tuplatyön, mutta saan vähemmän palkkaa. Enkä halua missään tapauksessa, että hoitohuoneessa istuisi katselemassa kolmas ihminen, joka vähentää keskittymistäni asiakkaaseen. Tietysti harjoittelijan pitää päästä itse tekemään hoitoja ja meillähän on kolmas hoitohuonekin. Kuitenkin minusta olisi aivan väärin, että harjoittelija saisi olla tekemässä työtä yksinään, koska emme ehdi Marin kanssa mitään neuvomaan. Se ei olisi oikeuden mukaista harjoittelijaa kohtaan ettei kukaan ehdi yhtään häntä opastamaan. Ainakin nuori juuri peruskoulun päättänyt kosmetologiharjoittelija tarvitsee kaikessa ohjausta ja apua. Saa nähdä millainen muutos käytännössä tapahtuu, kun uusi suunnitelma on käytössä, mutta ainakin nyt näen sen tas lisätyönä ja lisävastuuna yrittäjille.

6 kommenttia:

  1. Olen kanssasi täysin samaa mieltä.
    Työskentelen hoito-alalla ja aika ajoin meille tulee oppisopimusopiskelija, jota ohjataan ja opetetaan ilman mitään korvausta.
    On melko raskasta neuvoa toista kun pitäisi omatkin työt tehdä.

    VastaaPoista
  2. Kolikon kääntöpuoli on se, että monet ammattiopiskelijat pitävät harjoittelujaksoja opintojen parhaina osioina, kun ihan oikeasti pääsee harjoittamaan sitä ammattia.
    Ymmärrän ihan täysin, että pienyrittäjän arki on niin kiireistä, ettei siinä ehdi opastaa harjoittelijaa. Ammattikoulujen pitäisi pitää kirjaa sellaisista yrityksistä missä riittää aikaa ja kokemusta opastaa työharjoittelijaa. Ja tietenkin olisi kohtuullista, että harjoittelijan opettamisesta saisi jonkinlaista korvausta.

    Olen itse toimittaja, mutta tein vuodenvaihteessa työelämäliitteen ammattikouluille, jossa äskettäin ammattiin valmistuneet nuoret kertoivat kokemuksistaan. Useimmat haastattelemani nuoret olivat valmistumisen jälkeen päätyneet töihin harjoittelupaikkaansa.

    VastaaPoista
  3. Se on totta, että tämä on hyvin moninainen asia. Kun kuuntelen asiakkaitani jotka ovat ammattikoulussa he aina kehuvat ja kertovat juuri tuosta työharjoittelusta. Se onkin tärkeää, että opiskelija tutustuisi ihan oikeaan työpaikkaan, mutta pienessä kaupungissa ei paikkoja ole niin paljoa. Omalla alallani eniten pelkään laadun puolesta. Opiskelija pistetään tekemään työt ilman ohjausta ja yrittäjä kerää rahat. Jos siitä maksetaan yrittäjälle jokainen helppoheikki olisi ottamassa työharjoittelijoita.
    Tästä kirjoituksestani nyt kuultaa jo läpi miten huonosti luotan omaan ammattikuntaani. Se on vuosien kokemuksen tuoma oppi:)

    Inkeri

    VastaaPoista
  4. Mitään yritystähän ei kuitenkaan pakoteta ottamaan työharjoittelijoita tai oppisopimuskoulutettavia.

    VastaaPoista
  5. Se on kyllä totta ettei krtään tähän suoraan pakoteta. Pienellä paikkakunnalla saattaa välillä nousta esiin aika kiivaskin määräys, jos oma lapsi on haluamassa juuri määrättyyn paikkaan.
    Tähän työharjoittelusysteemiin pitää luoda jotkut selkeät toimintatavat, jotka koskevat kaikkia. Käsittääkseni jo ensi syksynä toimitaan uuden suunnutelman mukaan ja se on vielä ihan lapsen kengissä. Menee vaan hirveästi turhaa aikaa jos aloitetaan kokeilemaan raakiletta jonka toimintaa epäillään jo alunperin.

    Inkeri

    VastaaPoista
  6. Jatkan vielä tätä keskustelua, koska itselläni on suuri huoli ammattikoulujen opetuksen heikkenemisestä. Juttelin eilen erään yrittäjän kanssa joka on ompelualalla ja ollut vuosia arvioitsijana tutkinnoissa. Nyt kouluilla on niin vähän rahaa, että on ei ole varaa pitää arvioitsijaa paikalla kuin viisituntia kolmepäiväisen tutkinnon aikana. Kaikki vedetään niin minimiin ettei siitä ole enää mitää hyötyä.
    Nyt kun työharjoittelua lisätään ihmettelen mistä kaikille löytyy paikka. Ehkä minua viisaammat ovat sen miettineet eikä minun tarvitse tähän puuttua:)

    Inkeri

    VastaaPoista