Kauneutta Liettuasta

Taannoisella Liettuan matkalla olin aivan ihmeissäni kun huomasin, että Kaunasin kaupungissa on lääkäriasemia vieri vieressä. Jo ensi vaikutelma oli kaupungin keskustasta, että upeita, isoja poliklinikoita oli todella monta. Tiesinhän minä ,että monet suomalaisetkin lääkäriasemat on yhteystyössä liettualaisten kanssa plastiikkakirurgisissa leikkauksissa. Tiedän myös, että Saksasta hakeudutaan halvimpiin maihin kasvoleikkauksiin, yleensä Puolaan ja Liettuaan. En kuitenkaan voinut käsittää, että homma on siinä mittakaavassa, että poliklinikoiden määrä näkyy katukuvassa.

Asia suorastaan järkytti minua. En voi ymmärtää mikä saa ihmisen lähtemään johonkin entiseen itä-blokin maahan leikkaukseen. Ihmettelen sitä, että jos ihminen päätyy niin isoon asiaan kuin plastiikkakirurgiseen leikkaukseen, hän ostaa halvimman mahdollisen leikkauksen. Eikö ihmiset todellakaan käsitä, että plastiikkakirurginen leikkaus on ihan yhtä suuri riski, kuin leikkaus yleensä. En itse ainakaan ikinä ottaisi sitä riskiä, että minua leikeltäisiin paikassa, jonka henkilökunnan koulutuksesta en tiedä mitään.

Englannissahan nousi suuri kohu kesällä 2010, kun Englannin sairaaloista löytyi ns. superbakteeri. Tämän bakteerin todettiin tulleen Intiasta niiden potilaiden mukana, jotka olivat käyneet plastiikkakirurgisessa leikkauksessa Intiassa. Monelle oli tullut komplikaatioita jotka hoidettiin kotimaassa ja näin bakteeri pääsi leviämään. Englantilaiset käyttävät Intiaa halpojen kauneusmatkojen kohteena, mikä tuntuu ihan käsittämättömältä. Eikö ihmisellä ole mitään itsesuojeluvaistoa? Onko tarve muodon muutokseen niin suuri, ettei hengenvaara merkitse mitään?

Olen vahvasti sitä mieltä, että ihmisen onnellisuus ei synny ulkonäöstä ja rypyt on normaali elämän ilmiö.