Jäin viikolla pohtimaan, mitkä kaikki asiat ihmisiä voi ärsyttää. Luin Hämeen Sanomien yleisönosastolta jutun lumenajosta kaupunkialueella. Ihmettelin oliko joku kaupunkilainen todella sen kirjoittanut, vai heittääkö toimittajat omasta päästään juttuja osastolle.Jutussa valitettiin hyvin ärtynein sanakääntein, kun keskikaupungilla ajetaan lumia jo klo 3-4 aamuyöllä. Se herättää asukkaat ja raastaa korvia. Kirjoittaja syytti tekijöitä järjen puutteesta, koska hänen mielestään lumityöt keskusta pitää tehdä vasta klo 6 jälkeen, ettei tule häiriötä asukkaille.
Ihmettelin ajatusta kovasti, koska silloinhan vasta ongelmia tulee, kun lumiaurat ja traktorit liikkuu samaan aikaan, kuin toihin lähtijät. Minun järjelläni kuulostaa ihan hyvältä, että lumet luodaan silloin, kun liikennettä on vähiten, ja kaupunki on lumesta puhtaana , kun aamu liikenne alkaa. Tietysti hurinaan ja kolinaan voi herätä, mutta senhän tietää mistä ääni tulee, ja sille on järkevä selitys. Jos tietää itsensä niin herkäksi äänille, niin olisi syytä siirtyä asumaan meille päin, metsäkulmille, missä ei kuulu kuin tuulen suhina.
Itse olen aika sopeutuvainen luonne, enkä stressaa itseäni sellaisilla asioilla mille en voi mitään. Siihen olen joutunut myös itseäni opettamaan. Ei todellakaan kannata piinata itseään asioilla joita ei voi muuttaa, siitä saa vaan ryppyjä ja vatsahaavan. Niinhän sanotaan, että elämän tärkeimpiä oppeja on muuttaa ne asiat mitkä voi muuttaa elämässään, ja unohtaa ne joita ei voi muuttaa. Ja osata erottaa nämä kaksi asiaa toisistaan.
Ihmettelin ajatusta kovasti, koska silloinhan vasta ongelmia tulee, kun lumiaurat ja traktorit liikkuu samaan aikaan, kuin toihin lähtijät. Minun järjelläni kuulostaa ihan hyvältä, että lumet luodaan silloin, kun liikennettä on vähiten, ja kaupunki on lumesta puhtaana , kun aamu liikenne alkaa. Tietysti hurinaan ja kolinaan voi herätä, mutta senhän tietää mistä ääni tulee, ja sille on järkevä selitys. Jos tietää itsensä niin herkäksi äänille, niin olisi syytä siirtyä asumaan meille päin, metsäkulmille, missä ei kuulu kuin tuulen suhina.
Itse olen aika sopeutuvainen luonne, enkä stressaa itseäni sellaisilla asioilla mille en voi mitään. Siihen olen joutunut myös itseäni opettamaan. Ei todellakaan kannata piinata itseään asioilla joita ei voi muuttaa, siitä saa vaan ryppyjä ja vatsahaavan. Niinhän sanotaan, että elämän tärkeimpiä oppeja on muuttaa ne asiat mitkä voi muuttaa elämässään, ja unohtaa ne joita ei voi muuttaa. Ja osata erottaa nämä kaksi asiaa toisistaan.
Comments
Post a Comment