Nyt sain päätökseen kierroksen Balttian maiden miehitysmuseoissa. Viimeiseksi jäi Riika Latviassa. Olikin jo ihanan keväinen viikonloppu käydä Riikassa, selvästi kevät oli edennyt pitemmälle kuin meillä.
Olen koko talven lukenut Balttian maiden tilanteesta 1940-1945 sekä Neuvostoliiton miehitysajasta. Siitä sainkin innon käydä katsomassa, miten eri maat käsittelevät aikaa museoissaan. Vilnan miehitysmuseossa olinkin käynyt jo muutama vuosi sitten, ja oli ikimuistoinen paikka. KGB:n talo oli jätetty siihen tilaan, mitä se oli ollut kun Liettua itsenäistyi. Kellarikerros kertoi kaiken sen kauhun, mitä meidänkin aikana, vielä 1980-luvulla ihmiset naapurimaissamme koki. Vilnan museon autenttisuus oli ainutkertaista. Kaunasissa ollut museo oli tehty 50,000 juutalaisen joukkohaudan päälle, ja sekin teki museosta hätkähdyttävän. Se siis korosti saksalaismiehitystä.
Tallinnassa taas miehitysmuseo oli aivan mitätön. Sekö on Viron pääkaupungin näkemys edellisestä 50-vuodesta. Muutama vitriini, joissa on ensineitä menneiltä vuosilta. Se lähinnä ärsytti.
Latviassa oli selvästi asiaan panostettu. Miehitysmuseossa käynti liittyy aina Latviaan tehtyihin valtiovierailuihin. Eli he haluavat ainakin tuoda menneisyytensä esille. Riikassa museo oli varmaan kaikista museomaisin, kaikki oli selkeästi esillä, mutta ei mitenkään tunteikkaasti. Asia tuli selväksi, mutta ei koskenut liikaa.
Kaikki nämä kannatti nähdä. En kuitenkaan osaa sanoa, sainko mitään selkeyttä siihen miksi tämä kaikki tapahtui. Jokainen asiaan liittyvä museo selkeyttää, vain sitä, että ihminen on paha toiselle ihmiselle.
Olen koko talven lukenut Balttian maiden tilanteesta 1940-1945 sekä Neuvostoliiton miehitysajasta. Siitä sainkin innon käydä katsomassa, miten eri maat käsittelevät aikaa museoissaan. Vilnan miehitysmuseossa olinkin käynyt jo muutama vuosi sitten, ja oli ikimuistoinen paikka. KGB:n talo oli jätetty siihen tilaan, mitä se oli ollut kun Liettua itsenäistyi. Kellarikerros kertoi kaiken sen kauhun, mitä meidänkin aikana, vielä 1980-luvulla ihmiset naapurimaissamme koki. Vilnan museon autenttisuus oli ainutkertaista. Kaunasissa ollut museo oli tehty 50,000 juutalaisen joukkohaudan päälle, ja sekin teki museosta hätkähdyttävän. Se siis korosti saksalaismiehitystä.
Tallinnassa taas miehitysmuseo oli aivan mitätön. Sekö on Viron pääkaupungin näkemys edellisestä 50-vuodesta. Muutama vitriini, joissa on ensineitä menneiltä vuosilta. Se lähinnä ärsytti.
Latviassa oli selvästi asiaan panostettu. Miehitysmuseossa käynti liittyy aina Latviaan tehtyihin valtiovierailuihin. Eli he haluavat ainakin tuoda menneisyytensä esille. Riikassa museo oli varmaan kaikista museomaisin, kaikki oli selkeästi esillä, mutta ei mitenkään tunteikkaasti. Asia tuli selväksi, mutta ei koskenut liikaa.
Kaikki nämä kannatti nähdä. En kuitenkaan osaa sanoa, sainko mitään selkeyttä siihen miksi tämä kaikki tapahtui. Jokainen asiaan liittyvä museo selkeyttää, vain sitä, että ihminen on paha toiselle ihmiselle.
Comments
Post a Comment