Kesäloma on aina ollut minulle "lukuloma". Luen työaikanakin paljon, yleensä 2-3 kirjaa viikossa. Ihaninta kuitenkin on kun voi uppoutua kirjojen maailmaan monta päivää peräkkäin. Kesäloma täällä Toscanassa onkin osittain pyhitetty lukemiselle. Onneksi miehenikin nauttii siitä, että voi istua puutarhassa varjon alla, ja antaa kirjan viedä mennessään. Matkoilla on yleensä tyydyttävä pokkareihin, koska ne voi jättää hotelliin, ja pakata laukkuun niiden tilalle vaikka italialaisia kenkiä.
Lomalla on hyvä lukea dekkareita, koska haluan yleensä lukea ne yhteen menoon, eläydyn niin niihin mukaan, etten halua keskeyttää lukemista. Nyt on mukana parikin ihan minulle tuntemattoman kirjailijan kirjaa. Simon Bekcetin Luihin kirjoitettu on jo luettu, ja parhaillaan on menossa Lars Keplerin Hypnotisoija.
Bekcetin Luihin kirjoitettu oli ihan hyvä juttu, ja aion lukea muutkin hänen kirjansa. Arvosteluissa joku vertasi häntä Patricia Cornwelliin, ja saman tyyppiseltä kirja vaikuttikin, mutta ei mitenkään matkitulta.
Eilen luin Liza Marklundin ja James Pattersonin Postikorttimurhat. En siltä ihmeitä odottanutkaan, mutta aika typerä se olikin. Olen lukenut lähes kaikki kummankin kirjailin aikaisemmat kirjat. Liza Marklundia olen arvostanut, koska hän ei tee pelkkiä jännityskirjoja, vaan niissä on jonkinlainen kannanotto yhteiskunnan epäkohtiin. James Pattersonia en taas enää lue ollenkaan, koska hän vaan toistaa itseään. Ensimmäiset hänen kirjansa oli loistavia, mutta nyt tuntuu, että hän kirjoittaa vaan rahan himossa.
Odotin Marklundin ja Pattersonin yhdistelmästä paljon parempaa, mutta siihenkin oli vain väkisin saatu sivuja niin paljon, että sitä pystyi kirjaksi nimittämään. Aihe oli hyvä, mutta kirja oli jaettu parin sivun välein lukuihin, joten tyhjiä sivuja oli tosi paljon. Todellisuudessa oli hyvä jos kirjassa oli edes sata sivua.
Yleensä eläydyn kirjoihin ihan liikaa. Viime yönäkin mietin, uskallanko mennä jääkaapille juomaan, huoneen toiseen päähän, vai pitääkö herättää mieheni. Nyt vielä uskalsin, mutta jos tätä vauhtia luen ensi viikolla vauhkoilen pienimmästäkin.
Lomalla on hyvä lukea dekkareita, koska haluan yleensä lukea ne yhteen menoon, eläydyn niin niihin mukaan, etten halua keskeyttää lukemista. Nyt on mukana parikin ihan minulle tuntemattoman kirjailijan kirjaa. Simon Bekcetin Luihin kirjoitettu on jo luettu, ja parhaillaan on menossa Lars Keplerin Hypnotisoija.
Bekcetin Luihin kirjoitettu oli ihan hyvä juttu, ja aion lukea muutkin hänen kirjansa. Arvosteluissa joku vertasi häntä Patricia Cornwelliin, ja saman tyyppiseltä kirja vaikuttikin, mutta ei mitenkään matkitulta.
Eilen luin Liza Marklundin ja James Pattersonin Postikorttimurhat. En siltä ihmeitä odottanutkaan, mutta aika typerä se olikin. Olen lukenut lähes kaikki kummankin kirjailin aikaisemmat kirjat. Liza Marklundia olen arvostanut, koska hän ei tee pelkkiä jännityskirjoja, vaan niissä on jonkinlainen kannanotto yhteiskunnan epäkohtiin. James Pattersonia en taas enää lue ollenkaan, koska hän vaan toistaa itseään. Ensimmäiset hänen kirjansa oli loistavia, mutta nyt tuntuu, että hän kirjoittaa vaan rahan himossa.
Odotin Marklundin ja Pattersonin yhdistelmästä paljon parempaa, mutta siihenkin oli vain väkisin saatu sivuja niin paljon, että sitä pystyi kirjaksi nimittämään. Aihe oli hyvä, mutta kirja oli jaettu parin sivun välein lukuihin, joten tyhjiä sivuja oli tosi paljon. Todellisuudessa oli hyvä jos kirjassa oli edes sata sivua.
Yleensä eläydyn kirjoihin ihan liikaa. Viime yönäkin mietin, uskallanko mennä jääkaapille juomaan, huoneen toiseen päähän, vai pitääkö herättää mieheni. Nyt vielä uskalsin, mutta jos tätä vauhtia luen ensi viikolla vauhkoilen pienimmästäkin.
Comments
Post a Comment