Minä ja Aulun Mari olemme olleet työkavereita jo 12 vuotta. Kahden hengen työpaikassa, työkaverin kanssa viihtyminen on erittäin tärkeää. Marihan on minulla työntekijänä, mutta me kuitenkin olemme tasavertaiset työkaverit. Vuosien varrella on muodostunut käytännöt,mmistä vastaan minä, mistä Mari.
Se, että Mari on työntekijä asemassa, tekee sen ettemme kilpaile toistemme kanssa. Nyt teemme tulosta yhteiseen pussiin, ja asiakkaiden ei tarvitse ajatella keneltä he ostavat. Mari on kuitenkin niin yrittäjähenkinen, että hän tekee työtään yhtä sitoutuneesti, ja tunnollisesti kuin tekisi yrittäjänäkin.
Monessa kauneushoitolassa, ja kampaamossa juuri tuo kilpailu asetelma tuo kireyttä ja riitoja. Jos kaikki on tuolinvuokralaisia, niin jokaisesta asiakkaasta on taisteltava. Asiakas joutuu helposti hankalaan välikäteen. Pienessä yrityksessä näkyy myös heti asiakkaille päin, jos työntekijät keskenään riitelee.
Tietysti yritän Maria aina kannustaa ja kiittää, niin paljon, kuin se pienyrityksessä on mahdollista. Se, että meillä menee keskenään hyvin tuo meille työrauhan, ja voimme keskittyä ideoimaan firman asioita eikä tarvitse kyräillä toista. Yrittäjänä tiedän myös miten vaikeaa monella on olla lomalla, kun ei oikein uskalla jättää firmaa toisten käsiin. Sitä huolta ei minulla koskaan ole. Voin olla huoletta sen kaksi tai kolme viikkoa lomalla, mitä yleensä olen, enkä ajattele työasioita ollenkaan. Hyvin harvoin edes olemme yhteydessä lomiemme aikana. Minä kunnioitan Marin lomaa ja vapaa-aikaa, ja Mari minun.
Varmaan suurin rasite Marille on kuunnella minun sotahistoria, tai yleensä historia luentoja. Kun olen jostain innostunut, tai viikonloppuna lukenut jotain uutta, niin töissähän se on heti kerrottava. Onneksi Mari on myös aika kiinnostunut sotahistoriasta. Ei varmaan uskoisi, mutta meidän kauneushoitolassa taukoaikoina keskutellaan hyvinkin innostuneesti vaikka talvisodasta.
Se, että Mari on työntekijä asemassa, tekee sen ettemme kilpaile toistemme kanssa. Nyt teemme tulosta yhteiseen pussiin, ja asiakkaiden ei tarvitse ajatella keneltä he ostavat. Mari on kuitenkin niin yrittäjähenkinen, että hän tekee työtään yhtä sitoutuneesti, ja tunnollisesti kuin tekisi yrittäjänäkin.
Monessa kauneushoitolassa, ja kampaamossa juuri tuo kilpailu asetelma tuo kireyttä ja riitoja. Jos kaikki on tuolinvuokralaisia, niin jokaisesta asiakkaasta on taisteltava. Asiakas joutuu helposti hankalaan välikäteen. Pienessä yrityksessä näkyy myös heti asiakkaille päin, jos työntekijät keskenään riitelee.
Tietysti yritän Maria aina kannustaa ja kiittää, niin paljon, kuin se pienyrityksessä on mahdollista. Se, että meillä menee keskenään hyvin tuo meille työrauhan, ja voimme keskittyä ideoimaan firman asioita eikä tarvitse kyräillä toista. Yrittäjänä tiedän myös miten vaikeaa monella on olla lomalla, kun ei oikein uskalla jättää firmaa toisten käsiin. Sitä huolta ei minulla koskaan ole. Voin olla huoletta sen kaksi tai kolme viikkoa lomalla, mitä yleensä olen, enkä ajattele työasioita ollenkaan. Hyvin harvoin edes olemme yhteydessä lomiemme aikana. Minä kunnioitan Marin lomaa ja vapaa-aikaa, ja Mari minun.
Varmaan suurin rasite Marille on kuunnella minun sotahistoria, tai yleensä historia luentoja. Kun olen jostain innostunut, tai viikonloppuna lukenut jotain uutta, niin töissähän se on heti kerrottava. Onneksi Mari on myös aika kiinnostunut sotahistoriasta. Ei varmaan uskoisi, mutta meidän kauneushoitolassa taukoaikoina keskutellaan hyvinkin innostuneesti vaikka talvisodasta.
Comments
Post a Comment