Viikonloppuna minulla oli oikein mukava retki tutustumaan navettaan, edellisestä kerrasta olikin yli kolmekymmentävuotta.
Äitini on etsinyt heille kahta kissanpentua jo pidemmän aikaa. Ei uskoisi, mutta nykyään ei niin vaan löydy pentuja, kun suurin osa kissoja on leikattuja. Hyvähän se vaan on ettei niitä jää sitten heitteille. Me saimme perjantaina kuulla, että eräässä maalaistalossa kylämme laitamilla on viisihenkinen kissaperhe.
Tietysti heti sinne piti soittaa, ja kysyä pitikö juoru paikkaansa. Onneksi se piti, ja saimme luvan mennä pentuja katsomaan lauantaina. Retki oli tosi kiva, koska kissaperhe asui natevatassa, jossa oli yli sata lypsävää, ja lähes saman verran nuorta karjaa. Ihan kuin olisin palannut lapsuuteeni, meillähän oli lehmiä vielä 70-luvun alkuun saakka. Navetan hajukin tuntui hyvältä, ja rauhoittavaa oli kuulla lehmien yninää, ja märehtimisääniä.
Aivan ihana karvaturri oli äitikissa, monen kirjava, ja pörröinen mamma. Nimi oli Hulda Huoleton, koska kotiväen mukaan kissa aika moderni äiti, ja lähti välillä omille teilleen pennut unohtaen. Tämä oli Huldan kolmas pentue vasta, ja ehkä nuori mamma kyllästyi välillä villiin poikueeseensa. Nyt neljä pentua olivat vasta kuukauden ikäisiä, ja Huldalla oli vielä paljon opetettavaa. Paras ikä kissojen luovuttamiseen olisi 10 viikkoa.
Äitini valitsi kaksi kissaa, valkoisen, missä oli kirjavia läiskiä, se ilmeisesti oli tyttö. Sellaiset kirjavat eli kilpikonnakuvioiset kissat ovat yleensä tyttöjä. Toinen oli valkoisen, ja punaruskean kirjava, ja ehkä poika. Niin pienistä pennuista on tosi vaikea varmasti sanoa, ovatko ne tyttöjä vai poikia. Tunnenkin monta tyttökissaa joiden nimi on Jaska tai Paavo. Sovimme, että haemme kissat syyskuun alkupuolella, riippuen vähän siitä, miten Hulda jaksaa niistä huolehtia. Joskushan ei kissan oma maito oikein riitä, ja emo alkaa hermostumaan liian villiin pentueeseen, varsinkin, jos pentuja on paljon. Silloin on ihmisen otettava ne huolehdittavakseen jo nuorempana, mutta voi kun Hulda jaksaisi vielä muutaman viikon. Kissaäiti osaa kuitenkin kasvattaa pentua paremmin, kuin ihmisäiti.
Navetan ihmeistä on vielä kerrottava, että vasikoiden koko on kehityksen myötä kasvanut roimasti. Navetassa oli muutama vasikka, ja luulin niitä 3-4 viikkoisiksi, mutta ne olikin syntyneet pari päivää sitten. Olin aika ihmeissäni, mutta minulle kerrottiin, että jalostuksen myötä vasikat syntyvät isompina. Siitä on kuitenkin se hankaluus, että synnytys on vaikeampi. Lehmille tulee useimmin sisäisiä verenvuotoja, ja kuolemia liian isojen vasikoiden takia. Ei ihmisen pitäisi niin kovasti muokata luontoa.
Äitini on etsinyt heille kahta kissanpentua jo pidemmän aikaa. Ei uskoisi, mutta nykyään ei niin vaan löydy pentuja, kun suurin osa kissoja on leikattuja. Hyvähän se vaan on ettei niitä jää sitten heitteille. Me saimme perjantaina kuulla, että eräässä maalaistalossa kylämme laitamilla on viisihenkinen kissaperhe.
Tietysti heti sinne piti soittaa, ja kysyä pitikö juoru paikkaansa. Onneksi se piti, ja saimme luvan mennä pentuja katsomaan lauantaina. Retki oli tosi kiva, koska kissaperhe asui natevatassa, jossa oli yli sata lypsävää, ja lähes saman verran nuorta karjaa. Ihan kuin olisin palannut lapsuuteeni, meillähän oli lehmiä vielä 70-luvun alkuun saakka. Navetan hajukin tuntui hyvältä, ja rauhoittavaa oli kuulla lehmien yninää, ja märehtimisääniä.
Aivan ihana karvaturri oli äitikissa, monen kirjava, ja pörröinen mamma. Nimi oli Hulda Huoleton, koska kotiväen mukaan kissa aika moderni äiti, ja lähti välillä omille teilleen pennut unohtaen. Tämä oli Huldan kolmas pentue vasta, ja ehkä nuori mamma kyllästyi välillä villiin poikueeseensa. Nyt neljä pentua olivat vasta kuukauden ikäisiä, ja Huldalla oli vielä paljon opetettavaa. Paras ikä kissojen luovuttamiseen olisi 10 viikkoa.
Äitini valitsi kaksi kissaa, valkoisen, missä oli kirjavia läiskiä, se ilmeisesti oli tyttö. Sellaiset kirjavat eli kilpikonnakuvioiset kissat ovat yleensä tyttöjä. Toinen oli valkoisen, ja punaruskean kirjava, ja ehkä poika. Niin pienistä pennuista on tosi vaikea varmasti sanoa, ovatko ne tyttöjä vai poikia. Tunnenkin monta tyttökissaa joiden nimi on Jaska tai Paavo. Sovimme, että haemme kissat syyskuun alkupuolella, riippuen vähän siitä, miten Hulda jaksaa niistä huolehtia. Joskushan ei kissan oma maito oikein riitä, ja emo alkaa hermostumaan liian villiin pentueeseen, varsinkin, jos pentuja on paljon. Silloin on ihmisen otettava ne huolehdittavakseen jo nuorempana, mutta voi kun Hulda jaksaisi vielä muutaman viikon. Kissaäiti osaa kuitenkin kasvattaa pentua paremmin, kuin ihmisäiti.
Navetan ihmeistä on vielä kerrottava, että vasikoiden koko on kehityksen myötä kasvanut roimasti. Navetassa oli muutama vasikka, ja luulin niitä 3-4 viikkoisiksi, mutta ne olikin syntyneet pari päivää sitten. Olin aika ihmeissäni, mutta minulle kerrottiin, että jalostuksen myötä vasikat syntyvät isompina. Siitä on kuitenkin se hankaluus, että synnytys on vaikeampi. Lehmille tulee useimmin sisäisiä verenvuotoja, ja kuolemia liian isojen vasikoiden takia. Ei ihmisen pitäisi niin kovasti muokata luontoa.
Comments
Post a Comment