Näin syksyllä tapaan monen asiakkaan pitkästä aikaa kesän jälkeen, ja kuulen kuulumiset. Ihmiselle ja iholle on aikamoinen elämänmuutos siirtyi rennosta kesäelämästä takaisin tiukkoihin lukujärjestyksiin. Monella muuttuu paikkakuntakin, kun kesä oleillaan mökillä, ja talveksi palaillaan oikeiseen kotiin.
Iho on yleensä ensimmäinen joka reagoi, kun muutosta tapahtuu. Muutos ei tarvitse olla aina negatiivinen, vaan jo myönteinenkin iso, uusi asia saattaa suistaa ihon epätasapainoon. Useimmiten kasvohoito on paras apu, harvoin omat konstit riittää tasapainon löytymiseen. Yleensä tarvitaan myös muutosta ihonhoitotottumuksissa. Se on kuitenkin selvää, että stressaantunutta ihoa voi hoitaa, ja on parempi hoitaa iho kuntoon, koska muuten se vaan lisää stressiä.
Minusta on kuitenkin parempi, että stressi tulee ihosta ulos, kun jostain se ulos tulee varmasti. Näin keski-ikäisenä, vaihdevuosia lähentelevänä naisena huomaan, että minulta tulee stressi suusta ulos. Sama ilmiö on kuulemma saman ikäisillä ystävillänikin. Kun takana on kiire työviikko, ja tulevat työt jo mietityttää, niin pinna katkeaa ihan olemattomasta. Ja sitten kotiväki saa kuulla kunniansa, eli minulla mieheni, ei kissat.
Annan tulla kaiken mahdollisen suustani, räkytän kaikesta mieheni tekemisistä, ja huomaan ja muistan joka ikisen epäkohdan. Oikein hyvä esimerkki oli, kun kirjoitin kesällä törmänneeni Italiassa humalaiseen, irlantilaiseen tyttöön, joka kiljui koko ajan Jihuu. Olin tosi vihainen, ja ärsyyntynyt, kun kuuntelin naisen kiljumista. Tämä tyttöhän tuli lentokentältä hotelliin samalla hotellin taxilla, kuin mekin, ja kello oli jo yli puolenyön. Kun oikein suutuin, niin jäin mököttämään hotellin pihaan, ja mieheni sai hoitaa kaikki sisäänkirjoiottautumisen yms. Sitten minua ärsytti mieheni tapansa viskoa matkalaukkua, ja viimeinen pisara oli, kun hän oli koko ajan tielläni hotelli huoneessa.
Vasta aamulla huomasin, että miesraukkani sai kärsiä ihan turhasta, eihän se hänen vikansa ollut, että nainen kiljui, oli yö, ja minua väsytti. Onneksi sentää joskus huomaan, että haukun väärää kohdetta, mutta se on kai niin helppoa purkaa oma pahamielensä läheisiin. Onneksi mieheni on niin rauhallinen, ja huumorintajuinen ettei hän paljon hätkädä juttujani, mutta eihän se kivaa ole. Itseä harmittaa jälkikäteen.
Näin se kuitenkin on, että stressi vaatii jonkun purkautumistien, ja ei sekään ole hyvä vaihtoehto, jos se tulee suusta ulos.
Iho on yleensä ensimmäinen joka reagoi, kun muutosta tapahtuu. Muutos ei tarvitse olla aina negatiivinen, vaan jo myönteinenkin iso, uusi asia saattaa suistaa ihon epätasapainoon. Useimmiten kasvohoito on paras apu, harvoin omat konstit riittää tasapainon löytymiseen. Yleensä tarvitaan myös muutosta ihonhoitotottumuksissa. Se on kuitenkin selvää, että stressaantunutta ihoa voi hoitaa, ja on parempi hoitaa iho kuntoon, koska muuten se vaan lisää stressiä.
Minusta on kuitenkin parempi, että stressi tulee ihosta ulos, kun jostain se ulos tulee varmasti. Näin keski-ikäisenä, vaihdevuosia lähentelevänä naisena huomaan, että minulta tulee stressi suusta ulos. Sama ilmiö on kuulemma saman ikäisillä ystävillänikin. Kun takana on kiire työviikko, ja tulevat työt jo mietityttää, niin pinna katkeaa ihan olemattomasta. Ja sitten kotiväki saa kuulla kunniansa, eli minulla mieheni, ei kissat.
Annan tulla kaiken mahdollisen suustani, räkytän kaikesta mieheni tekemisistä, ja huomaan ja muistan joka ikisen epäkohdan. Oikein hyvä esimerkki oli, kun kirjoitin kesällä törmänneeni Italiassa humalaiseen, irlantilaiseen tyttöön, joka kiljui koko ajan Jihuu. Olin tosi vihainen, ja ärsyyntynyt, kun kuuntelin naisen kiljumista. Tämä tyttöhän tuli lentokentältä hotelliin samalla hotellin taxilla, kuin mekin, ja kello oli jo yli puolenyön. Kun oikein suutuin, niin jäin mököttämään hotellin pihaan, ja mieheni sai hoitaa kaikki sisäänkirjoiottautumisen yms. Sitten minua ärsytti mieheni tapansa viskoa matkalaukkua, ja viimeinen pisara oli, kun hän oli koko ajan tielläni hotelli huoneessa.
Vasta aamulla huomasin, että miesraukkani sai kärsiä ihan turhasta, eihän se hänen vikansa ollut, että nainen kiljui, oli yö, ja minua väsytti. Onneksi sentää joskus huomaan, että haukun väärää kohdetta, mutta se on kai niin helppoa purkaa oma pahamielensä läheisiin. Onneksi mieheni on niin rauhallinen, ja huumorintajuinen ettei hän paljon hätkädä juttujani, mutta eihän se kivaa ole. Itseä harmittaa jälkikäteen.
Näin se kuitenkin on, että stressi vaatii jonkun purkautumistien, ja ei sekään ole hyvä vaihtoehto, jos se tulee suusta ulos.
Comments
Post a Comment