Eilen oli tämä suuri juhlapäivä, josta olen ollut täpinöissäni jo monta viikkoa. Hämeenlinnan Seudun Yrittäjänaiset ry täytti eilen 25-vuotta Vanajanlinnassa.
Juhlat oli erittäin onnistuneet, niistä jäi tosi hyvä mieli. Nyt on ainakin muisteltavaa, kun yhdistys täyttää 50-vuotta 2036, ajattelin niihin juhliin osallistua, enhän ole vasta, kuin 75 silloin. Kerrotaan nyt kuitenkin ensin näistä juhlista.
Juhlan teema oli 80-luku ja puolet väestä oli pukeutuneet teeman henkeen. Oli ihan kiva katsoa ja muistella, että tuollainen vaatehan minullakin oli parikymmentävuotta sitten. Ruoka oli myös 80-lukulaista ja siten hyvin erilaista, kuin nykypäivänä. Ruoka oli erittäin hyvää, mutta ehkei Vanajanlinnan keittiö oikein päässyt oikeuksiinsa metsästäjänleikkeessä ja kiinankaalisalaatissa. Onneksi yhdistystämme ei perustettu ruokapulan aikaan, niin kuin Yrittäjänaisten Keskusliitto. Vuonna 1947 ruoka ei ollut kovin kummoista ja Keskusliiton vuosijuhlassa syötiin aikanaan luusoppaa.
Illan kohokohta oli Hämeenlinnan Seudun Vuoden Yrittäjänaisen valinta ensimmäistä kertaa. Olin siitä hyvin ilahtunut, koska asiasta oli jo monien vuosien ajan keskusteltu ja aika oli sille kypsä. Ilahtunut olin siitäkin, että palkinnon sai ystäväni Maarit Kuusela Hämeenlinnan Mk-tilistä eli tilitoimistoyrittäjä. Kerron myöhemmin viikolla vielä lisää Maaritin valinnasta ja hänen kokemuksestaan tämän hetken yrittäjäilmapiiristä. Kerron myös vielä hänen ihanasta puvustaan, selvitän vaan ensin kuka sen tekijä taas olikaan. Puku oli yksi kauneimpia mitä koskaan olen nähnyt, hieno yksityiskohta oli helmaan maalattu kukka.
Juhlassa jaettiin myös ansiomerkkejä joita sai pronssisena Marja-Leena Valkonen ja Minna Seppälä ja hopeisena Raili Viljanen. Minna Seppälä myös juonsi illan ja hän teki sen omalla persoonallisella tyylillään. Voin lämpimästi suositella, että jos joku tarvitsee hyvää juontajaa kannattaa kysyä Minnaa. Lopuksi tanssittiin, soittamassa oli Mustat Enkelit ja vanhat Popedan ja Juicen biisit kolahtaa aina. Yrittäjänaisten juhlissa aina mukavin kohokohta on se, että me tanssimme porukassa keskenämme. Tietysti on ollut pakoansanelemaa, jos on halunnut tanssia, koska noita kavaljeereja on aika vähäisesti meidän pirskeissä.
Juhlat oli erittäin onnistuneet, niistä jäi tosi hyvä mieli. Nyt on ainakin muisteltavaa, kun yhdistys täyttää 50-vuotta 2036, ajattelin niihin juhliin osallistua, enhän ole vasta, kuin 75 silloin. Kerrotaan nyt kuitenkin ensin näistä juhlista.
Juhlan teema oli 80-luku ja puolet väestä oli pukeutuneet teeman henkeen. Oli ihan kiva katsoa ja muistella, että tuollainen vaatehan minullakin oli parikymmentävuotta sitten. Ruoka oli myös 80-lukulaista ja siten hyvin erilaista, kuin nykypäivänä. Ruoka oli erittäin hyvää, mutta ehkei Vanajanlinnan keittiö oikein päässyt oikeuksiinsa metsästäjänleikkeessä ja kiinankaalisalaatissa. Onneksi yhdistystämme ei perustettu ruokapulan aikaan, niin kuin Yrittäjänaisten Keskusliitto. Vuonna 1947 ruoka ei ollut kovin kummoista ja Keskusliiton vuosijuhlassa syötiin aikanaan luusoppaa.
Illan kohokohta oli Hämeenlinnan Seudun Vuoden Yrittäjänaisen valinta ensimmäistä kertaa. Olin siitä hyvin ilahtunut, koska asiasta oli jo monien vuosien ajan keskusteltu ja aika oli sille kypsä. Ilahtunut olin siitäkin, että palkinnon sai ystäväni Maarit Kuusela Hämeenlinnan Mk-tilistä eli tilitoimistoyrittäjä. Kerron myöhemmin viikolla vielä lisää Maaritin valinnasta ja hänen kokemuksestaan tämän hetken yrittäjäilmapiiristä. Kerron myös vielä hänen ihanasta puvustaan, selvitän vaan ensin kuka sen tekijä taas olikaan. Puku oli yksi kauneimpia mitä koskaan olen nähnyt, hieno yksityiskohta oli helmaan maalattu kukka.
Juhlassa jaettiin myös ansiomerkkejä joita sai pronssisena Marja-Leena Valkonen ja Minna Seppälä ja hopeisena Raili Viljanen. Minna Seppälä myös juonsi illan ja hän teki sen omalla persoonallisella tyylillään. Voin lämpimästi suositella, että jos joku tarvitsee hyvää juontajaa kannattaa kysyä Minnaa. Lopuksi tanssittiin, soittamassa oli Mustat Enkelit ja vanhat Popedan ja Juicen biisit kolahtaa aina. Yrittäjänaisten juhlissa aina mukavin kohokohta on se, että me tanssimme porukassa keskenämme. Tietysti on ollut pakoansanelemaa, jos on halunnut tanssia, koska noita kavaljeereja on aika vähäisesti meidän pirskeissä.
Comments
Post a Comment