Kävimme äsken elokuvissa katsomassa uutuutta joka kertoi FBI:n pitkäaikaisesta johtajasta J.Edgar Hooverista. Elokuva oli erinomainen ja suosittelen sitä lämpimästi.
Hoover on tietysti ollut iso palanen Yhdysvaltain historiaa ja häneen ei voi olla törmäämättä, jos vähäkin on perehtynyt historiaan. Tähän asti käsitykseni hänestä on ollut aika negatiivinen, hän kiristi suorastaan monia aikalaisiaan ja sillä tavoin sai jopa presidentit talutusnuoraansa. Tuon elokuvan jälkeen ymmärrän häntä huomattavasti paremmin. On kuin kohtalon ivaa, että USA:n machoiman laitoksen pomo om homoseksuaali. Hänen siitä puolestaan annettiin erittäin kaunis kuvaus elokuvassa, hänen kumppaninsa Clyde Tolson nousi varmaan ensimmäistä kertaa Hooverin rinnalle näkyvästi.
Ilman noita Hooverin keräämiä salaisia kansioita hänellä tuskin olisi ollut mahdollisuus homomiehenä olla valtionviraston johdossa. Hän tavallaan ansaitsi rauhan elämälleen sillä ettei kukaan uskaltanut uhmata häntä, paitsi Clyde Tolson. Heidän suhteensa kesti kymmeniä vuosia ja Tolson oli FBI:n kakkosmies Hooverin jälkeen. Itse en ole kiinnostunut ihmisten sukupuolisesta suuntautumisesta ja suhtaudun siihen neutraalisti ja toivoisin, että jokaisen valintaa kunnioitettaisiin ja ymmärrettäisiin. Siksi olin ilahtunut miten hienosti tämä kahden miehen tarina rakkaus, mutta ennen kaikkea ystävyys nousi elokuvassa esiin.
Elokuvassa oli myös hyvä läpileikkaus USA:n turvallisuuden historiasta 1900-luvulla. Huomasin heti, että minun pitää tutkia lähemmin 1900-luvun alun bolsevikien vaikutusta Amerikan historiaan koska se nousi elokuvassa esiin enkä tiennyt, että amerikkalaiset tunsi koko bolseviki sanaa.
Elokuva kesti melkein 2,5 tuntia, mutta ei ollut yhtään pitkästyttävä. Oli oikein kiva olla pitkästä aikaa elokuvissa ja se ilo täytyy ottaa uusiksi pikaisesti.
Hoover on tietysti ollut iso palanen Yhdysvaltain historiaa ja häneen ei voi olla törmäämättä, jos vähäkin on perehtynyt historiaan. Tähän asti käsitykseni hänestä on ollut aika negatiivinen, hän kiristi suorastaan monia aikalaisiaan ja sillä tavoin sai jopa presidentit talutusnuoraansa. Tuon elokuvan jälkeen ymmärrän häntä huomattavasti paremmin. On kuin kohtalon ivaa, että USA:n machoiman laitoksen pomo om homoseksuaali. Hänen siitä puolestaan annettiin erittäin kaunis kuvaus elokuvassa, hänen kumppaninsa Clyde Tolson nousi varmaan ensimmäistä kertaa Hooverin rinnalle näkyvästi.
Ilman noita Hooverin keräämiä salaisia kansioita hänellä tuskin olisi ollut mahdollisuus homomiehenä olla valtionviraston johdossa. Hän tavallaan ansaitsi rauhan elämälleen sillä ettei kukaan uskaltanut uhmata häntä, paitsi Clyde Tolson. Heidän suhteensa kesti kymmeniä vuosia ja Tolson oli FBI:n kakkosmies Hooverin jälkeen. Itse en ole kiinnostunut ihmisten sukupuolisesta suuntautumisesta ja suhtaudun siihen neutraalisti ja toivoisin, että jokaisen valintaa kunnioitettaisiin ja ymmärrettäisiin. Siksi olin ilahtunut miten hienosti tämä kahden miehen tarina rakkaus, mutta ennen kaikkea ystävyys nousi elokuvassa esiin.
Elokuvassa oli myös hyvä läpileikkaus USA:n turvallisuuden historiasta 1900-luvulla. Huomasin heti, että minun pitää tutkia lähemmin 1900-luvun alun bolsevikien vaikutusta Amerikan historiaan koska se nousi elokuvassa esiin enkä tiennyt, että amerikkalaiset tunsi koko bolseviki sanaa.
Elokuva kesti melkein 2,5 tuntia, mutta ei ollut yhtään pitkästyttävä. Oli oikein kiva olla pitkästä aikaa elokuvissa ja se ilo täytyy ottaa uusiksi pikaisesti.
Comments
Post a Comment