Harrastan sotahistoriaa, en väkivaltaa

Hyvin usein sotahistorian harrastaminen mielletään väkivallan ihannoimiseksi ja sitä se todellakaan ei ole, yleensä ihan päinvastoin. Nykyään,kun olen alkanut puhumaan harrastuksestani blogeissani, niin moni asiakkaani siitä tietää jo ja se tulee puheeksikin. Ymmärrän, että harrastus on monen mielestä niin erikoinen ettei oikein osaa ajatella siitä mitään. Valitettavasti tyypillinen sotahistorian harrastaja mielletään joksikin jääkaapin kokoiseksi bodariksi, joka ihailee natseja. He eivät kyllä tosissaan harrasta mitään historiaa, vaikka ehkä niin luulevatkin, vaan heillä on ihan muut intressit. Todella paljon on niitä harrastajia, jotka ovat kiinnostuneet, vaan yhdestä taistelulajista, esimerkiksi ilmasodasta tai merisodasta.

Varmaan näistä syistä tapahtui mielenkiintoinen mielikuva, mistä eräs asiakkaani minulle kertoi. Hän on ollut asiakkaani kolmekymmentä vuotta ja tunnemme toisemme aika hyvin. Hän oli lähdössä työkavereidensa kanssa Pariisiin ja minä kerroin, että siellä on erittäin hyvä sotamuseo. Hän kiitteli tiedosta ja naureskeli ettei kukaan sinne kyllä halua. Hän oli matkalla kuitenkin ottanut puheeksi, että hänen kosmetologinsa joka harrastaa sotahistoriaa suositteli Pariisin sotamuseota. Hänen työkaverinsa reagtio oli spontaani kauhu, että vaihda kosmetologia eikö tuommoinen ole jo vaarallinen. No, onneksi asiakkaani ei ottanut neuvoa tosissaan, eikä alkanut epäilemään mitä väkivaltaisia ajatuksia haudon.

Yleensä on niin päin, että ihmiset jotka vakavasti harrastavat sotahistoriaa ja ovat siihen perehtyneet ajavat voimakkaasti rauhan asiaa. Se, että perehtyy ihmisen ja ihmiskunnan nurjempaan puoleen saa yleensä aikaan sen, että oppii suvaitsevaiseksi ja kunnioittaa kakkien elämää ja erilaisuutta. Suurin osa varmaan mieltää, että sotahistorian harrastus tarkoittaa kiinnostusta toiseen maailmansotaan, mutta näin se ei ole. Minun harrastus on alkanut ihan muualta Amerikan sisällissodasta ja itsenäisyystaisteluista. Siitä jatkoin Vietnamin ja Korean sotaan, vasta noin kymmenisen vuotta sitten aloin perehtymään Suomen sotiin ja toiseen maailmansotaan ja se on edelleenkin sivujuonne harrastuksessani johon en ole täysillä pureutunut ollenkaan.

Kaikesta väkivallasta irtisanoudun ja haluaisin lisätä tietoa harrastuksestani, että sitä ei yhdistettäisi väkivaltaan. Toisaalta, että voi todella kannattaa rauhan aatetta pitää ensin selvittää mikä on sotaa ja miten se syntyy.