Kerron tätä tarinaa asiakkaani luvalla. Minulla on jo vuosia käynnyt eräs keski-ikäinen nainen jonka kasvot ovat rakennettu uudestaan kolarin jäljiltä. Liikenne onnettomuudet ovat niitä tapauksia missä usein kasvot vaurioituvat pahasti. Ohuet naamaluut eivät kestä, jos etuikkuna ja nokkapelti rytistyy etupenkkiläisen päälle. On aivan uskomatonta taidetta mitä plastiikkakirurgit pystyvät tekemään.
Ensimmäistä kertaa, kun asiakkaani tuli minulle en katsomalla nähnyt kasvoissa mitään outoa. Hän oli ihan nätti nainen ja mitään arpia ei näkynyt. Hän hoidon aluksi mainitsi olleensa kolarissa kymmenkuntavuotta sitten. Kun aloin käsittelemään kasvoja huomasin, että kaikki luut tuntuivat ihan erilaisilta, kun yleensä. Poskipäät olivat kyllä pyöreät, mutta luuta ei siinä ollut paljoakaan alla. Samoin leukaluu tuntui epätasaiselta ja hyvin kapealta. Aloin kysellä tarkemmin mitä oikein oli tapahtunut. Hän kertoi, että koko naama oli tavallaan murskaatunut. Kaikki ulokkeet nenä, leuka ja poskipäät olivat irronneet, onneksi silmät ei olleet vaurioituneet.
Hän oli ollut yli vuoden sairauslomalla ja paljon muitakin paikkoja oli jouduttu korjaamaan. Leikkauksia oli tehty monta, pelkästään kasvoille seitsemän eri leikkausta. Erilaisilla implanteilla oli korjattu poskipäät ja leuka, implantteja poskipäillä käytetään myös kauneuskirurgiassa. Hieroessa sormiini tuntuu, että kummastakin poskiluusta puuttuu lähes puolet. Otsa ja kasvojen yläosa, esimerkiksi silmäkuopat olivat säästyneet. Leukaluu oli katkennut ja murtunut useasta kohdasta ja sitä olikin tuettu ja jatkettu titaanilla ja jollain muullakin metallilla. Ihonsiirteitä oli otettu selästä ja reisistä. Kylkiluusta otettua palaa oli käytetty nenän uudelleen rakennuksessa. Nenä olikin ollut kuulemma ongelmaisin ja vieläkin nuha ja poskiontelotulehdukset tulee helposti. Ihan sama juttuhan on nenän korjauksessa ulkonäön takia. Tosi moni mallityttö kuulemma niiskuttaa, kun kapea nenä on muotia ja se taas menee helposti tukkoon.
Plastiikkakirurgiahan on alkanut kehittyä ensimmäisen maailman sodan jälkeen. Sota kehittää aina lääketiedettä ja platiikkakirurgiaa alettiin tarvita, kun moni nuorimies vammautui kasvoiltaan. Miinaräjähdyksissä syntyi leukavammoja ja niitä alettiin kehittämään ensin. Toisessa maailmansodassa alkoi kehittyä palovammahoidot, koska lentokoneet ja tankit syttyivät helposti palamaan. Plastiikkakirurgi joka pystyy muotoilemaan ihmiselle täysin uudet kasvot vammautumisen jälkeen on mitä suurimmassa määrin taiteilija.
Ensimmäistä kertaa, kun asiakkaani tuli minulle en katsomalla nähnyt kasvoissa mitään outoa. Hän oli ihan nätti nainen ja mitään arpia ei näkynyt. Hän hoidon aluksi mainitsi olleensa kolarissa kymmenkuntavuotta sitten. Kun aloin käsittelemään kasvoja huomasin, että kaikki luut tuntuivat ihan erilaisilta, kun yleensä. Poskipäät olivat kyllä pyöreät, mutta luuta ei siinä ollut paljoakaan alla. Samoin leukaluu tuntui epätasaiselta ja hyvin kapealta. Aloin kysellä tarkemmin mitä oikein oli tapahtunut. Hän kertoi, että koko naama oli tavallaan murskaatunut. Kaikki ulokkeet nenä, leuka ja poskipäät olivat irronneet, onneksi silmät ei olleet vaurioituneet.
Hän oli ollut yli vuoden sairauslomalla ja paljon muitakin paikkoja oli jouduttu korjaamaan. Leikkauksia oli tehty monta, pelkästään kasvoille seitsemän eri leikkausta. Erilaisilla implanteilla oli korjattu poskipäät ja leuka, implantteja poskipäillä käytetään myös kauneuskirurgiassa. Hieroessa sormiini tuntuu, että kummastakin poskiluusta puuttuu lähes puolet. Otsa ja kasvojen yläosa, esimerkiksi silmäkuopat olivat säästyneet. Leukaluu oli katkennut ja murtunut useasta kohdasta ja sitä olikin tuettu ja jatkettu titaanilla ja jollain muullakin metallilla. Ihonsiirteitä oli otettu selästä ja reisistä. Kylkiluusta otettua palaa oli käytetty nenän uudelleen rakennuksessa. Nenä olikin ollut kuulemma ongelmaisin ja vieläkin nuha ja poskiontelotulehdukset tulee helposti. Ihan sama juttuhan on nenän korjauksessa ulkonäön takia. Tosi moni mallityttö kuulemma niiskuttaa, kun kapea nenä on muotia ja se taas menee helposti tukkoon.
Plastiikkakirurgiahan on alkanut kehittyä ensimmäisen maailman sodan jälkeen. Sota kehittää aina lääketiedettä ja platiikkakirurgiaa alettiin tarvita, kun moni nuorimies vammautui kasvoiltaan. Miinaräjähdyksissä syntyi leukavammoja ja niitä alettiin kehittämään ensin. Toisessa maailmansodassa alkoi kehittyä palovammahoidot, koska lentokoneet ja tankit syttyivät helposti palamaan. Plastiikkakirurgi joka pystyy muotoilemaan ihmiselle täysin uudet kasvot vammautumisen jälkeen on mitä suurimmassa määrin taiteilija.
Juuri tällaisten tarinoiden takia tuntuu käsittämättömältä, että saman alan ammattilaiset hoitavat itsetunto-ongelmaisia varakkaita länkkäreitä jotka ennemmin kaipaisivat terapeutin kuin kirurgin apua... Kiitos tästä postauksesta,tämä oli mielenkiintoista ja koskettavaa luettavaa!
ReplyDeleteRahan tässä näyttelee suurinta osaa. Plastiikkakirurgit tienaavat moninkertaisesti yksityispuolella, kuin julkisissa sairaaloissa. Minä olen jo pitkään ollut hyvin pettynyt suomalaisten lääkäreiden moraaliin. 80-luvulla, kun kauneuskirurgia lisääntyi maailmalla ajateltiin ettei suomalaislääkärit lähde ikinä siihen mukaan. Lääkäreiden moraali olikin huomattavasti alhaisempi, kuin esimerkiksi meidän kosmetologien.
ReplyDeletePlastiikkakirurgiaa tarvitaan niin monessa muussa asiassa, kuin kauneuskirurgiassa ja siinä olet ihan oikeassa, että monella olisi suurempi tarve terapiaan, kuin kirurgiaan. Sirpa Asko-Seljavaara, joka eläkkeelle jäätyään oli vielä kansanedustajana teki upean uran plastiikkakirurgiassa. Hän oli erikoistunut vastasyntyneiden ja vauvojen kirurgiaan ja korjasi erilaisia epämuodostumia ihan uraauurtavalla tavalla. Esimerkiksi kita-suulakihalkion hoito vaatii useita leikkauksia ja lapselle on äärinmäisen tärkeää, että se hoidetaan mahdollisimman nuorena ja minimi määrällä leikkauskertoja.