Kerron vielä toisesta sotamuseosta jossa kävimme Lontoon matkalla. Varmaan läheskään kaikkia vakiolukijoitani ei kiinnosta nämä sotajutut, mutta näen blogin tilastoista, että näihin tulee googlen kautta lukijoita todella paljon. Netissä on hämmästyttävän vähän suomenkielistä tekstiä sotahistoriasta.
Olen varmaan moneen kertaan kertonutkin, että Englannin sodanaikainen pääministeri Winston Churchill on suuri ihailuni kohde. Olin jo pitkään haaveillut pääsystä hänestä kertovaan museoon. Tämäkin museo oli hyvin laaja ja vei aikaa koko päivän. Museo kuului Imperial war museumiin, mutta sijaitsi ihan eri paikassa ja oli nimeltään Cabinet war rooms. Näissä tiloissa oli asunut ja kokoontunut Englannin sotakabinetti koko sodan ajan eli hekin olivat vetäytyneet maan alle, mutta pysyivät kuitenkin Lontoon keskustassa. Nuo tilat oli täsmälleen siinä kunnossa mihin ne jäivät rauhan saavuttua 1945. Vasta 1970-luvulla keksittiin tehdä niistä museo ja avata ne yleisölle. Samaan yhteyteen avattiin myös itse Winston Churchillistä kertova museo. Tilojen tunnelma oli varsin autenttinen, koko ajan hälytys sireenit soi taustalla ja kapeat käytävät ja paksut teräspalkit katossa kertoivat poikkeusoloista. Winston Churchill asui sodan pahimmat pommitusvaiheet noissa maanalaisissa tiloissa ja myös hänen vaimonsa Clementine asui osan aikaa siellä. Kokonaisuutena tila oli yllättävän suuri, vaikka yksittäiset huoneet olivat tosi pieniä. Makuuhuoneet oli laivahyttien kokoisia ja tärkeä puhelinhuone, josta oli suora yhteys Yhdysvaltain presidentti Rooseveltiin oli vessan kokoinen pieni koppi. Sotakabinetin kokoushuoneeseen mahtui juuri ja juuri puolikaaren muotoinen kokouspöytä jonka ympärille mahtui kymmenkunta osallistujaa ja muutama sihteeri. Sotakabinetin tiloissa asui vakituisesti sihteereitä ja pääministerin avustajia kymmenittäin ja muutamalla kenraalilla oli myös omat makuutilat. Voin kuvitella miten stressaavaa on ollut elää vuositolkulla pienissä tiloissa maan alla. Lontoossahan pelättiin pommituksia jatkuvasti, mutta Hitlerhän muutti omaan bunkkeriinsa vasta pari kuukautta ennen sodan loppua, koska silloin vasta Berliiniä pommitettiin kunnolla. Tuosta Hitlerin bunkkerista on varmaan kaikki kuulleet, mutta tämä Englannin vastaava paikka ei ole kovinkaan paljon julkisuutta saanut.
Osa tuosta museosta kertoi ihmisestä nimeltään Winston Churchill jonka elämä oli hyvin moninainen. Minun mielestäni hän on yksi maailmanhistorian merkittävimpiä ihmisiä. Sekin museo osuus oli hyvin laaja ja vei aikaa monta tuntia, eli tuolla maan alla meni meillä koko päivä. Minä olin siitä todella ilahtunut, että Winston Churchillin kissa Smokey oli myös mainittu museossa. Smokey oli persialaiskissa ja nukkui aina Churchillin jaloissa. Museon teksteissä mainittiin, että Smokey oli kaikista eniten selvillä sotakabinetin salaisuuksista koska oli yleensä läsnä, kun Churchill tapasi sotakabinetin jäseniä. Tekstissä mainittiin myös, että Smokeyn vaitioloon luotettiin sataprosenttisesti.
Olen varmaan moneen kertaan kertonutkin, että Englannin sodanaikainen pääministeri Winston Churchill on suuri ihailuni kohde. Olin jo pitkään haaveillut pääsystä hänestä kertovaan museoon. Tämäkin museo oli hyvin laaja ja vei aikaa koko päivän. Museo kuului Imperial war museumiin, mutta sijaitsi ihan eri paikassa ja oli nimeltään Cabinet war rooms. Näissä tiloissa oli asunut ja kokoontunut Englannin sotakabinetti koko sodan ajan eli hekin olivat vetäytyneet maan alle, mutta pysyivät kuitenkin Lontoon keskustassa. Nuo tilat oli täsmälleen siinä kunnossa mihin ne jäivät rauhan saavuttua 1945. Vasta 1970-luvulla keksittiin tehdä niistä museo ja avata ne yleisölle. Samaan yhteyteen avattiin myös itse Winston Churchillistä kertova museo. Tilojen tunnelma oli varsin autenttinen, koko ajan hälytys sireenit soi taustalla ja kapeat käytävät ja paksut teräspalkit katossa kertoivat poikkeusoloista. Winston Churchill asui sodan pahimmat pommitusvaiheet noissa maanalaisissa tiloissa ja myös hänen vaimonsa Clementine asui osan aikaa siellä. Kokonaisuutena tila oli yllättävän suuri, vaikka yksittäiset huoneet olivat tosi pieniä. Makuuhuoneet oli laivahyttien kokoisia ja tärkeä puhelinhuone, josta oli suora yhteys Yhdysvaltain presidentti Rooseveltiin oli vessan kokoinen pieni koppi. Sotakabinetin kokoushuoneeseen mahtui juuri ja juuri puolikaaren muotoinen kokouspöytä jonka ympärille mahtui kymmenkunta osallistujaa ja muutama sihteeri. Sotakabinetin tiloissa asui vakituisesti sihteereitä ja pääministerin avustajia kymmenittäin ja muutamalla kenraalilla oli myös omat makuutilat. Voin kuvitella miten stressaavaa on ollut elää vuositolkulla pienissä tiloissa maan alla. Lontoossahan pelättiin pommituksia jatkuvasti, mutta Hitlerhän muutti omaan bunkkeriinsa vasta pari kuukautta ennen sodan loppua, koska silloin vasta Berliiniä pommitettiin kunnolla. Tuosta Hitlerin bunkkerista on varmaan kaikki kuulleet, mutta tämä Englannin vastaava paikka ei ole kovinkaan paljon julkisuutta saanut.
Osa tuosta museosta kertoi ihmisestä nimeltään Winston Churchill jonka elämä oli hyvin moninainen. Minun mielestäni hän on yksi maailmanhistorian merkittävimpiä ihmisiä. Sekin museo osuus oli hyvin laaja ja vei aikaa monta tuntia, eli tuolla maan alla meni meillä koko päivä. Minä olin siitä todella ilahtunut, että Winston Churchillin kissa Smokey oli myös mainittu museossa. Smokey oli persialaiskissa ja nukkui aina Churchillin jaloissa. Museon teksteissä mainittiin, että Smokey oli kaikista eniten selvillä sotakabinetin salaisuuksista koska oli yleensä läsnä, kun Churchill tapasi sotakabinetin jäseniä. Tekstissä mainittiin myös, että Smokeyn vaitioloon luotettiin sataprosenttisesti.
Comments
Post a Comment