Soitin eilen illalla hätäkeskukseen eli numeroon 112. Pidin soittoani ihan perusteltuna, mutta soiton vastaanottaja sai minut tuntemaan itseni idiootiksi.
Ajelin illlalla noin kello 20.30 moottoritietä kotiin päin eli Helsingin suuntaan. Painokankaan kohdalla näin, että kaistojen välissä olevalla kaistaleella oli auto lumen keskellä. Auto oli tullut Helsingistä päin ja luisunut monta metriä eteenpäin ja seisoi nyt valot ja hätävilkut päällä lumen seassa. Tapahtuma oli siis vastaantulevien kaistalla ja minä yritin katsoa eikö siellä kukaan pysähtynyt selvittämään mitä oli tapahtunut. En nähnyt kenenkään pysähtyneen ja asia alkoi vaivata minua. Eikö kukaan huomannut autoa toiselta kaistalta lumen keskeltä ja ajattelin ettei ne autossa olevat saa edes ovea auki, kun lunta oli joka puolella. Päästyäni Viralan liittymästä pienemmille teille pysähdyin ja soitin hätäkeskukseen.
Selitin aivan rauhallisesti kuka olin ja mitä olin nähnyt. Menin puheissani hiukan sekaisin, kun töykeä mies keskeytti minut moneen kertaan kesken lauseen. Aikomukseni oli lyhyesti kysyä tiesivätkö he jo tapauksesta ettei, vaan kukaan jää loukkaantuneena autoon lojumaan. En päässyt sanomisiani loppuun, kun mies vihaisesti selitti, että onhan siellä jo poliisi käynnyt ja auto odotti hinuria. No, mistäs minä sen olisin tiennyt, mutta hän sanoi sen kiukkuisesti, kuin idiootille. Sanoin kohteliaasti kiitos, kuulemiin ja vastaaja rojautti luurin kiinni.
Minun tuli todella paha mieli. Presidentin uudenvuoden puheessakin korostettiin huolenpitoa toisista ihmisistä. Minulle on aina ollut sisään rakennettuna, että puutun vieraidenkin ihmisten asioihin, jos näen epäkohdan. Autan aivan varmasti enkä kävele ohi, jos joku on avun tarpeessa. Minä olen oppinut sen jo kotikasvatuksessa, mutta ilmeisesti entistä suurempi osa ihmisistä jättää sellaiset huomiotta, ei välitetä toisista ihmisistä. Tuo soitto hätäkeskukseen ei todellakaan kannustanut puuttumaan epäilemiinsä vaaratilanteisiin. Viesti oli se, että oletpas tyhmä, kun tänne soitit. Suurin osa sen kokemuksen jälkeen ei enää koskaan soittaisi hätänumeroon näkee sitten miten pahoja asioita hyvänsä. Minä en toimitatapaani tästä kokemuksesta muuta. Huomasin kuitenkin, että jos valitetaan etteivät ihmiset ilmoita asioista hätäkeskukseen, niin hätäkeskus voi olla itse syyllinen siihen ettei ilmoiteta.
Tosin voin kertoa, että tähän asti minulla on ollut, vain hyviä kokemuksia hätäkeskuksen palvelusta. Olen valitettavasti tarvinnut heitä elämässäni ihan liian paljon. Mieheni sairasti erittäin vakavasti 2000-luvun alussa ja jouduin parin vuoden aikana tilaamaan ambulanssia useasti. Muutaman kerran tilanne oli niin kriittinen, että mieheni olisi ehkä kuollut ellei hätäkeskuksen ihminen olisi koko ajan ohjannut minua mitä pitää tehdä. Koin sen suurena helpotuksena. Pahassa tilanteessa tiesin, että kun saan soiton läpi hätäkeskukseen asia alkaa jo selvitä. Meille maalle joutuu odottamaan ambulanssia huonolla kelillä välillä puolikin tuntia ja se on pitkä aika, kun toinen tekee kuolemaa. Opin pitämään ajatukseni koossa ja tottelin heidän lyhytsanaisia komentojaan. Katsoisin siis olevani "rutinoitunut" hätäkeskuksen palvelujen käyttäjä. Toivoisin, että palvelu toimisi silloinkin, kun kukaan ei vielä ole hengen hädässä.
Ajelin illlalla noin kello 20.30 moottoritietä kotiin päin eli Helsingin suuntaan. Painokankaan kohdalla näin, että kaistojen välissä olevalla kaistaleella oli auto lumen keskellä. Auto oli tullut Helsingistä päin ja luisunut monta metriä eteenpäin ja seisoi nyt valot ja hätävilkut päällä lumen seassa. Tapahtuma oli siis vastaantulevien kaistalla ja minä yritin katsoa eikö siellä kukaan pysähtynyt selvittämään mitä oli tapahtunut. En nähnyt kenenkään pysähtyneen ja asia alkoi vaivata minua. Eikö kukaan huomannut autoa toiselta kaistalta lumen keskeltä ja ajattelin ettei ne autossa olevat saa edes ovea auki, kun lunta oli joka puolella. Päästyäni Viralan liittymästä pienemmille teille pysähdyin ja soitin hätäkeskukseen.
Selitin aivan rauhallisesti kuka olin ja mitä olin nähnyt. Menin puheissani hiukan sekaisin, kun töykeä mies keskeytti minut moneen kertaan kesken lauseen. Aikomukseni oli lyhyesti kysyä tiesivätkö he jo tapauksesta ettei, vaan kukaan jää loukkaantuneena autoon lojumaan. En päässyt sanomisiani loppuun, kun mies vihaisesti selitti, että onhan siellä jo poliisi käynnyt ja auto odotti hinuria. No, mistäs minä sen olisin tiennyt, mutta hän sanoi sen kiukkuisesti, kuin idiootille. Sanoin kohteliaasti kiitos, kuulemiin ja vastaaja rojautti luurin kiinni.
Minun tuli todella paha mieli. Presidentin uudenvuoden puheessakin korostettiin huolenpitoa toisista ihmisistä. Minulle on aina ollut sisään rakennettuna, että puutun vieraidenkin ihmisten asioihin, jos näen epäkohdan. Autan aivan varmasti enkä kävele ohi, jos joku on avun tarpeessa. Minä olen oppinut sen jo kotikasvatuksessa, mutta ilmeisesti entistä suurempi osa ihmisistä jättää sellaiset huomiotta, ei välitetä toisista ihmisistä. Tuo soitto hätäkeskukseen ei todellakaan kannustanut puuttumaan epäilemiinsä vaaratilanteisiin. Viesti oli se, että oletpas tyhmä, kun tänne soitit. Suurin osa sen kokemuksen jälkeen ei enää koskaan soittaisi hätänumeroon näkee sitten miten pahoja asioita hyvänsä. Minä en toimitatapaani tästä kokemuksesta muuta. Huomasin kuitenkin, että jos valitetaan etteivät ihmiset ilmoita asioista hätäkeskukseen, niin hätäkeskus voi olla itse syyllinen siihen ettei ilmoiteta.
Tosin voin kertoa, että tähän asti minulla on ollut, vain hyviä kokemuksia hätäkeskuksen palvelusta. Olen valitettavasti tarvinnut heitä elämässäni ihan liian paljon. Mieheni sairasti erittäin vakavasti 2000-luvun alussa ja jouduin parin vuoden aikana tilaamaan ambulanssia useasti. Muutaman kerran tilanne oli niin kriittinen, että mieheni olisi ehkä kuollut ellei hätäkeskuksen ihminen olisi koko ajan ohjannut minua mitä pitää tehdä. Koin sen suurena helpotuksena. Pahassa tilanteessa tiesin, että kun saan soiton läpi hätäkeskukseen asia alkaa jo selvitä. Meille maalle joutuu odottamaan ambulanssia huonolla kelillä välillä puolikin tuntia ja se on pitkä aika, kun toinen tekee kuolemaa. Opin pitämään ajatukseni koossa ja tottelin heidän lyhytsanaisia komentojaan. Katsoisin siis olevani "rutinoitunut" hätäkeskuksen palvelujen käyttäjä. Toivoisin, että palvelu toimisi silloinkin, kun kukaan ei vielä ole hengen hädässä.
Comments
Post a Comment