Kävin ystävieni kanssa Espoon WeeGee talon Emma museossa katsomassa Birger Kaipiaisen näyttelyä ja se oli luomoava, suosittelen. Samalla retkellä ostin Emman museokaupasta Espoon Kaupunginmuseon julkaiseman teoksen Aurora Karamzinistä.
Kirjaa selatessani mieleeni putkahti se suunnaton historiallisten kokemusten anti mitä olen työvuosinani asiakkailta saanut. Muistin erään Karin-rouvan 1980-luvulta, joka kertoi elämästä 1900-luvun alun Helsingissä. Hän oli syntynyt 1893 eräässä Helsingin alueen kartanossa. Hän kertoi muistonsa Aurora Karamzinin hautajaisista 1902. Karin-rouvan vanhemmat oli kutsuttu hautajaisiin, mutta lapset vietiin opettajiensa johdolla katsomaan hautajaissaattoa läpi Helsingin. Arkkua veti valkoisten hevosten valjakko ja kaikki hevoset oli suruasussa. Niillä oli mustat mustista strussinsulista tehdyt näyttävät töyhdöt päässään ja hevosvaljakko oli kuulemma hienointa mitä Karin-rouva oli koskaan nähnyt. Varmaan näin olikin koska Aurora Karamzin oli Suomen rikkaimpia naisia ja myös tsaariperheen lähipiiriin kuuluva aristokraatti.
Aurora Karamzinin tarina on erikoinen Suomen oloissa, kun aika tavallisesta suomalaisesta aatelistytöstä tulee keisarinnan hovineiti ja miljonäärin vaimo. Tosin ei tuo hänen avioliittonsa Paul Denisovin kanssa kuulosta kovinkaan onnelliselta ja Aurora jäi leskeksikin jo neljän vuoden kuluttua häistä. Paul Denisovin suku oli vaurastunut kaivostoiminnalla ja mineraalien myynnillä. Denisov oli huomattavasti vaimoaan vanhempi, lihava ja jo sairas mies. Oikeastaan koko lyhyt avioliitto vietettiin Euroopan terveyskylpylöissä hoidattamassa Denisovin terveyttä, mutta tuloksetta. Seuraava Auroran avioliitto olikin onnellisempi, mutta myös lyhyt. Noin viisivuotta Denisovin kuoleman jälkeen äAurora nai Andrei Karamzinin, joka kuitenkin kuolee alle kymmenenvuoden avioliiton jälkeen Krimin sodassa. Näin Aurorasta tulee rikas leski, joka pystyy itse määräämään elämästään mikä oli harvinaista hänen aikansa naiselle.
Aurora Karamzin perusti Diakonissalaitoksen ja oli muutenkin suuri hyväntekijä Suomen köyhissä oloissa. Hän eli todella vanhaksi ja oli 94-vuotias kuollessaan omistamassaan Hakasalmen Huvilassa. Seuraavana tutustumiskohteena päätinkin pitää tuota Hakasalmen Huvilaa, joka on nykyään museona. Sen verran vielä näistä asiakkaani Karin-rouvan muistoista, että hän myös kertoi mitkä tunnelmat hänen kotikartanossaan oli, kun Bobrikov murhattiin. Eugen Schauman ampui kenraali kuvernööri Bobrikovin 1904 ja asiakkaani kertoi, että heillä oli kartanossaan jo silloin puhelin. Hänen isälleen oli soitettu murhasta ja tunnelma oli ollut hyvin pelokas. Toisaalta oltiin tyytyväisiä, että Bobrikovista päästiin eroon, mutta pelko oli kova mitä sortotoimia se vielä Suomelle tuo. Näiden ihmisten elämä, jotka syntyivät 1800-luvun lopulla ja elivät aikuisuutensa Suomen itsenäistyessä ja sotiessa, oli ihmeellisiä ja järkyttäviä tapauksia täynnä.
Kirjaa selatessani mieleeni putkahti se suunnaton historiallisten kokemusten anti mitä olen työvuosinani asiakkailta saanut. Muistin erään Karin-rouvan 1980-luvulta, joka kertoi elämästä 1900-luvun alun Helsingissä. Hän oli syntynyt 1893 eräässä Helsingin alueen kartanossa. Hän kertoi muistonsa Aurora Karamzinin hautajaisista 1902. Karin-rouvan vanhemmat oli kutsuttu hautajaisiin, mutta lapset vietiin opettajiensa johdolla katsomaan hautajaissaattoa läpi Helsingin. Arkkua veti valkoisten hevosten valjakko ja kaikki hevoset oli suruasussa. Niillä oli mustat mustista strussinsulista tehdyt näyttävät töyhdöt päässään ja hevosvaljakko oli kuulemma hienointa mitä Karin-rouva oli koskaan nähnyt. Varmaan näin olikin koska Aurora Karamzin oli Suomen rikkaimpia naisia ja myös tsaariperheen lähipiiriin kuuluva aristokraatti.
Aurora Karamzinin tarina on erikoinen Suomen oloissa, kun aika tavallisesta suomalaisesta aatelistytöstä tulee keisarinnan hovineiti ja miljonäärin vaimo. Tosin ei tuo hänen avioliittonsa Paul Denisovin kanssa kuulosta kovinkaan onnelliselta ja Aurora jäi leskeksikin jo neljän vuoden kuluttua häistä. Paul Denisovin suku oli vaurastunut kaivostoiminnalla ja mineraalien myynnillä. Denisov oli huomattavasti vaimoaan vanhempi, lihava ja jo sairas mies. Oikeastaan koko lyhyt avioliitto vietettiin Euroopan terveyskylpylöissä hoidattamassa Denisovin terveyttä, mutta tuloksetta. Seuraava Auroran avioliitto olikin onnellisempi, mutta myös lyhyt. Noin viisivuotta Denisovin kuoleman jälkeen äAurora nai Andrei Karamzinin, joka kuitenkin kuolee alle kymmenenvuoden avioliiton jälkeen Krimin sodassa. Näin Aurorasta tulee rikas leski, joka pystyy itse määräämään elämästään mikä oli harvinaista hänen aikansa naiselle.
Aurora Karamzin perusti Diakonissalaitoksen ja oli muutenkin suuri hyväntekijä Suomen köyhissä oloissa. Hän eli todella vanhaksi ja oli 94-vuotias kuollessaan omistamassaan Hakasalmen Huvilassa. Seuraavana tutustumiskohteena päätinkin pitää tuota Hakasalmen Huvilaa, joka on nykyään museona. Sen verran vielä näistä asiakkaani Karin-rouvan muistoista, että hän myös kertoi mitkä tunnelmat hänen kotikartanossaan oli, kun Bobrikov murhattiin. Eugen Schauman ampui kenraali kuvernööri Bobrikovin 1904 ja asiakkaani kertoi, että heillä oli kartanossaan jo silloin puhelin. Hänen isälleen oli soitettu murhasta ja tunnelma oli ollut hyvin pelokas. Toisaalta oltiin tyytyväisiä, että Bobrikovista päästiin eroon, mutta pelko oli kova mitä sortotoimia se vielä Suomelle tuo. Näiden ihmisten elämä, jotka syntyivät 1800-luvun lopulla ja elivät aikuisuutensa Suomen itsenäistyessä ja sotiessa, oli ihmeellisiä ja järkyttäviä tapauksia täynnä.
Kiitos tosi paljon eilen tehdystä kasvohoidosta. Olin todella tyytyväinen tulokseen, taas kerran. Aamulla oli ihana tehdä meikki, kun iho oli sileä ja kaikki levittyi hyvin. Tekisi mieli silitellä omaa poskea yhtenään, kun se tuntuu kivan pehmeältä. Kokeilin heti aamulla uudet meikkini ja omasta mielestäni osasin tehdä niillä ihan siistin meikin. Sellaisia värejä en olisi ikinä yksin osannut valita, mutta ne oli aivan nappi valinta. Hyvää syksyä ja hyvää kongressimatkaa, nauttikaa siitä!
ReplyDeleteO.S