Kevään ja kesän aikana on tullut useaan otteeseen esiin miten paljon Suomessa on kauneushoitoloita ilman koulutuksen käynyttä kosmetologia. Huomioidaan nyt toinenkin puoli asiasta eli suomalainen kosmetologikoulutus on maailman paras.
Ammattikouluissa kosmetologikoulutus kestää peruskoulupohjaisena kolmevuotta ja ylioppilaspohjaisena kaksivuotta. Opiskelun aikana saadaan vankka perustietämys ihmisen anatomiasta, fysiologiasta ja ihotautiopista. Myös raaka-aineet ja kosmetiikan kemia tulee tutuksi. Puolet koulutuksesta on itse työn ja hoitojen harjoittelua. Ensin hoidot harjoitellaan toisilleen ja myöhemmässä vaiheessa kouluun tulee oikeita asiakkaita hoitoon. Näissä koulujen oppilashoitoloissa hinnat ovat edullisia, mutta työn tasoa opettaja seuraa koko ajan. Koulutukseen kuuluu myös kieliä yleissivistävänä asiana ja kosmetologi tarvitsee kielitaitoa myös työssään, jotta voi käydä kansainvälisissäkin koulutuksissa valmistuttuaan.
Nykyään ammattikouluista on mahdollisuus päästä oppilasvaihtoon ulkomaille. Kun itse olin kauneudenhoitoalojen tutkintotoimikunnan jäsenenä ihmettelin miten paljon nuoret uskaltautuvat lähtemään maailmalle tutustumaan muiden maiden koulutukseen. Useimmiten nämä vaihdot olivat Espanjaan, Irlantiin, tai Englantiin. Tutkintotoimikunnassa myös näin, että Suomen ammattikouluista valmistuu virolaisia, venäläisiä ja muun maalaisia nuoria kosmetologeiksi. Meidän kosmetologikoulutus siis kiinnostaa myös ulkomailla. Siksi esimerkiksi Tallinassa voi saada ihan ammattitaitoisen kasvohoidon. Opistoasteisesta ammattikorkeakouluista valmistuu neljän vuoden opiskelun jälkeem estenomeja.
Missään muualla ei ole vastaavaa kosmetologikoulutusta, kuin Suomessa eli tässäkin koulutuksessa Suomi on maailman huipulla. Pääsyvaatimukset kouluihin on myös kovat, ehkä ihan liiankin tiukat, mutta hakijoita on niin paljon. Valkeakosken ammattikouluun vaadittiin tänä vuonna vähintään 8,6 keskiarvo. Itse arvostan näin jälkikäteen sitä, että olen saannut niin perusteellisen teoriakoulutuksen. Sen jälkeen on ollut helppo oppia muita terveyteen liittyviä asioita. Ilman kunnollista perustietämystä ihmisen anatomiasta ja muista toiminnoista olisi aika vaikea hahmottaa kokonaisuutta, mikä ihminen aina on, vaikka vain ihoa hoidettaisiinkin. Toisaalta ilman kädentaitojen jatkuvaa harjoitusta ei pysty hoitoja tekemään ja käytännön työ opettajan valvonnassa on hyvin tärkeää.
Viime viikolla, kuin luin Metro-lehden artikkelia ripsienpidennyksistä ja niihin kouluttautumisesta, niin jäin oikein miettimään näitä kädentaitoja. Moni tekee ripsien pidennyksiä yhden päivän koulutuksen jälkeen. Ei kukaan pysty opettamaan toiselle sorminäppäryyttä yhdessä päivässä. Se tulee vasta työn tekemisen myötä ja vaatii kymmeniä tunteja treenausta. Kauhistuttaa ajatuskin, että joku tulisi silmiini ronkkimaan liiman ja terävien pinsettien kanssa yhden päivän harjoituksen jälkeen. Jokainen joka tekee sorminäppäryyttä vaativaa työtä tietää ettei näppäryys synny hetkessä. Tosin se katoaa aika äkkiä, jo kahden viikon kesäloman jälkeen ensimmäisenä työpäivänä tuntuu, että sormet on kaikki peukaloita.
Suomessa on siis pääsääntöisesti todella hyvä ammattitaito kosmetologeilla. Suurin osa kosmetologeista päivittää tietojaan jatkuvasti ja on todella kiva tavata kollegoja koulutuksissa. Valitettavasti muutama ammattitaidoton tapaus pilaa kaikkien maineen ja saa kohtuuttoman paljon julkisuutta.
Ammattikouluissa kosmetologikoulutus kestää peruskoulupohjaisena kolmevuotta ja ylioppilaspohjaisena kaksivuotta. Opiskelun aikana saadaan vankka perustietämys ihmisen anatomiasta, fysiologiasta ja ihotautiopista. Myös raaka-aineet ja kosmetiikan kemia tulee tutuksi. Puolet koulutuksesta on itse työn ja hoitojen harjoittelua. Ensin hoidot harjoitellaan toisilleen ja myöhemmässä vaiheessa kouluun tulee oikeita asiakkaita hoitoon. Näissä koulujen oppilashoitoloissa hinnat ovat edullisia, mutta työn tasoa opettaja seuraa koko ajan. Koulutukseen kuuluu myös kieliä yleissivistävänä asiana ja kosmetologi tarvitsee kielitaitoa myös työssään, jotta voi käydä kansainvälisissäkin koulutuksissa valmistuttuaan.
Nykyään ammattikouluista on mahdollisuus päästä oppilasvaihtoon ulkomaille. Kun itse olin kauneudenhoitoalojen tutkintotoimikunnan jäsenenä ihmettelin miten paljon nuoret uskaltautuvat lähtemään maailmalle tutustumaan muiden maiden koulutukseen. Useimmiten nämä vaihdot olivat Espanjaan, Irlantiin, tai Englantiin. Tutkintotoimikunnassa myös näin, että Suomen ammattikouluista valmistuu virolaisia, venäläisiä ja muun maalaisia nuoria kosmetologeiksi. Meidän kosmetologikoulutus siis kiinnostaa myös ulkomailla. Siksi esimerkiksi Tallinassa voi saada ihan ammattitaitoisen kasvohoidon. Opistoasteisesta ammattikorkeakouluista valmistuu neljän vuoden opiskelun jälkeem estenomeja.
Missään muualla ei ole vastaavaa kosmetologikoulutusta, kuin Suomessa eli tässäkin koulutuksessa Suomi on maailman huipulla. Pääsyvaatimukset kouluihin on myös kovat, ehkä ihan liiankin tiukat, mutta hakijoita on niin paljon. Valkeakosken ammattikouluun vaadittiin tänä vuonna vähintään 8,6 keskiarvo. Itse arvostan näin jälkikäteen sitä, että olen saannut niin perusteellisen teoriakoulutuksen. Sen jälkeen on ollut helppo oppia muita terveyteen liittyviä asioita. Ilman kunnollista perustietämystä ihmisen anatomiasta ja muista toiminnoista olisi aika vaikea hahmottaa kokonaisuutta, mikä ihminen aina on, vaikka vain ihoa hoidettaisiinkin. Toisaalta ilman kädentaitojen jatkuvaa harjoitusta ei pysty hoitoja tekemään ja käytännön työ opettajan valvonnassa on hyvin tärkeää.
Viime viikolla, kuin luin Metro-lehden artikkelia ripsienpidennyksistä ja niihin kouluttautumisesta, niin jäin oikein miettimään näitä kädentaitoja. Moni tekee ripsien pidennyksiä yhden päivän koulutuksen jälkeen. Ei kukaan pysty opettamaan toiselle sorminäppäryyttä yhdessä päivässä. Se tulee vasta työn tekemisen myötä ja vaatii kymmeniä tunteja treenausta. Kauhistuttaa ajatuskin, että joku tulisi silmiini ronkkimaan liiman ja terävien pinsettien kanssa yhden päivän harjoituksen jälkeen. Jokainen joka tekee sorminäppäryyttä vaativaa työtä tietää ettei näppäryys synny hetkessä. Tosin se katoaa aika äkkiä, jo kahden viikon kesäloman jälkeen ensimmäisenä työpäivänä tuntuu, että sormet on kaikki peukaloita.
Suomessa on siis pääsääntöisesti todella hyvä ammattitaito kosmetologeilla. Suurin osa kosmetologeista päivittää tietojaan jatkuvasti ja on todella kiva tavata kollegoja koulutuksissa. Valitettavasti muutama ammattitaidoton tapaus pilaa kaikkien maineen ja saa kohtuuttoman paljon julkisuutta.
Comments
Post a Comment