Tämä viikko on omistettu eläimille ja eläinsuojelutyölle. Oletteko jo itse kantaneet kortenne kekoon?
Näin tuolla Amerikan matkalla hiukan toisenlaista eläinsuojelutyötä, kuin täällä Euroopassa. Hollywoodin kävelykadulla oli eläinsuojelun työntekijä rahan keruussa, mutta hänelläpä olikin eläimiä mukana. Siinä oli häkissä yksi puolivuotias kissa, kolmen kissan pentue, joka oli neljä kuukautta ja yksi pari kuukautta vanha koiranpentu. Rouva kertoi, että ihmiset paremmin huomaavat ja havahtuvat, kun he näkevät myös hylätyt eläimet. Heillä on kuulemma löytöeläintalo, mutta keräykselle lähdettäessä sieltä aina muutama rohkein otetaan mukaan. Ihan rauhallisesti tuo porukka ainakin suhtautui ympäröiviin ihmisiin ja selvästi siihen ihmisiä pysähtyi todella paljon. Keräyslaatikkoon sujahti myös kympin ja kahdenkymmenen dollarin seteleitä, joten ilmeisen hyödyllistä oli näiden tarvitsevien eläinten näytillä olo. Sitten toista äärilaitaa edusti villakoira jonka näin Rodeo Drivella. Koira oli valkoinen, mutta pohjakarva oli värjätty pinkiksi ja panta sekä talutushihna oli myös pinkki. En nyt oikein tiedä tuostakaan eläimen pidosta, mahtoikohan koira olla onnellinen.
Meidän omat kissat ovat selvästi asettuneet jo talviteloille. Ulkoiluhuvila ei houkuttele ja heti, kun istumme joku on kiipeämässä syliin. Se on tietysti ihanaa, kun aina joku pitää hyvänä ja lämmittää sylissä. Tässä juuri muistelimme miten oli, kun Valtsu ja Jösse muutti meille Kattilasta kuusi vuotta sitten. Jösse olisi ollut vaan sängyn alla ja vasta puolen vuoden päästä uskaltautui syliin. Jösse ei myöskään kehrännyt ja olimmekin jo ajatelleet ettei Jösse osaa edes kehrätä. Vaikka Jösse selvästi nautti silityksestä ja hyvänä pidosta ei hyrinää kuulunut. Meni pari vuotta, kun Jösse alkoikin kehräämään. Ilmeisesti hän oli vaan niin traumatisoitunut ettei halunnut kehrätä. Nykyään Jössen rukki on talon kova äänisin ja se hyrryttää taukoamatta sylissä ollessa. Nykyään tuntuu hullulta, että kuvittelimmekin ettei Jösse muka osaisi kehrätä. Hänellä ei vaan ollut aikaisemmin tarvetta, kun lapsuuden elämä oli niin rankkaa.
KISSAKOTI KATTILAN KERÄILYTILI FI125 680 002 025 4435
Näin tuolla Amerikan matkalla hiukan toisenlaista eläinsuojelutyötä, kuin täällä Euroopassa. Hollywoodin kävelykadulla oli eläinsuojelun työntekijä rahan keruussa, mutta hänelläpä olikin eläimiä mukana. Siinä oli häkissä yksi puolivuotias kissa, kolmen kissan pentue, joka oli neljä kuukautta ja yksi pari kuukautta vanha koiranpentu. Rouva kertoi, että ihmiset paremmin huomaavat ja havahtuvat, kun he näkevät myös hylätyt eläimet. Heillä on kuulemma löytöeläintalo, mutta keräykselle lähdettäessä sieltä aina muutama rohkein otetaan mukaan. Ihan rauhallisesti tuo porukka ainakin suhtautui ympäröiviin ihmisiin ja selvästi siihen ihmisiä pysähtyi todella paljon. Keräyslaatikkoon sujahti myös kympin ja kahdenkymmenen dollarin seteleitä, joten ilmeisen hyödyllistä oli näiden tarvitsevien eläinten näytillä olo. Sitten toista äärilaitaa edusti villakoira jonka näin Rodeo Drivella. Koira oli valkoinen, mutta pohjakarva oli värjätty pinkiksi ja panta sekä talutushihna oli myös pinkki. En nyt oikein tiedä tuostakaan eläimen pidosta, mahtoikohan koira olla onnellinen.
Meidän omat kissat ovat selvästi asettuneet jo talviteloille. Ulkoiluhuvila ei houkuttele ja heti, kun istumme joku on kiipeämässä syliin. Se on tietysti ihanaa, kun aina joku pitää hyvänä ja lämmittää sylissä. Tässä juuri muistelimme miten oli, kun Valtsu ja Jösse muutti meille Kattilasta kuusi vuotta sitten. Jösse olisi ollut vaan sängyn alla ja vasta puolen vuoden päästä uskaltautui syliin. Jösse ei myöskään kehrännyt ja olimmekin jo ajatelleet ettei Jösse osaa edes kehrätä. Vaikka Jösse selvästi nautti silityksestä ja hyvänä pidosta ei hyrinää kuulunut. Meni pari vuotta, kun Jösse alkoikin kehräämään. Ilmeisesti hän oli vaan niin traumatisoitunut ettei halunnut kehrätä. Nykyään Jössen rukki on talon kova äänisin ja se hyrryttää taukoamatta sylissä ollessa. Nykyään tuntuu hullulta, että kuvittelimmekin ettei Jösse muka osaisi kehrätä. Hänellä ei vaan ollut aikaisemmin tarvetta, kun lapsuuden elämä oli niin rankkaa.
KISSAKOTI KATTILAN KERÄILYTILI FI125 680 002 025 4435
Comments
Post a Comment