Kesälomalle solahtaminen kävi todella vauhdilla, koska lähdimme heti perjantaina Tampereen Teatterikesään. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun osallistuin tapahtumaan, vaikka olen kuullut siitä vuosikausia. Todella moni asiakas on kehunut mahdollisuutta nähdä monen teatterin esitykset yhdellä kertaa.
Niinpä sitten ahneena ihmisenä varasin keväällä meille liput neljään näytökseen. Kaksi perjantaina ja kaksi lauantaina. Elämyksiä tuli niin vauhdilla, että niitä pitää miettiä vielä kauan. Päällimmäisenä tunteena on nyt, että perjantai-illan tanskalaisteatterin Blam oli paras koskaan näkemäni teatteriesitys. Lavalla oli neljä miestä jotka eivät sanoneet puolentoistatunnin aikana sanaakaan, mutta esitys oli hulvattoman hauska. Yleisö osoitti intoaan aplodeeraamalla seisaaltaan ja Tamperetalo kaikui bravo- huudoista mikä on ihan poikkeuksellista Suomessa. Nämä tanskalaismiehet rikkoivat kaikkia rajoja, käyttivät tanssia, pantomiinia, sirkusta, kiipeilyä ja kaikkea muuta ilmaisussaan ja tulos oli henkeä salpaava.
Perjantai-iltapäivän esitys Pop Slut taas jätti hiukan tyhjän olon. Mieheni oli siihen suorastaan pettynyt. Pop Slut oli mennyt talven täysille katsomoille Hesassa, mutta se ei oikein kolahtanut minuun. Aihe oli erinomainen eli siinä tuotiin esiin miten media seksualisoi naisesiintyjät, artistit, mallit ja näyttelijät. Madonnan pitää hyppiä puolialasti ja samaa tekee nuoremmat perässä ja omaa ulkonäköä jumaloidaan. Tämä sama teema oli lauantain Kokkolan teatterin esityksessä Jumalan rakastaja. Aihe on mielestäni todella ajankohtainen ja osuva varsinkin, kun teen itse työtä ulkonäön kanssa. Jumalan rakastajan pääosanesittäjä halusi olla yhtä kaunis, kuin David patsas ja alkoi ihan sekopäisenä treenata. Siitä varmaan löytää itsensä moni tämän hetken nuori mies ja nainenkin. Ihaillaan omaa kuvaa ja laitetaan se facebookin ja otetaan videoa nettiin. Pääosan esittäjä oli Hämeenlinnasta lähtöisin oleva Mikko Virtanen ja hän teki loistavan osasuorituksen.
Viimeinen esitys oli Kansallisteatterin Kuningas kuolee ja se oli aivan tylsä. Ensimmäisen kymmenen minuutin jälkeen aloin odottamaan koska se loppuu. Helsingin Sanomien toimittaja kehui esityksen taivaisiin ja odotin hauskaa ja oivaltavaa teatteria. Keskustelimme mieheni kanssa jälkikäteen voiko kyse olla edes samasta näytelmästä, koska meidän mielestä se oli pitkäveteinen monologi. Näin ne mielipiteet menee ristiin ja tietysti paljon riippuu omasta olotilasta. Ehkä neljäs näytös oli jo vain liikaa ja mikään ei enää olisi kiinnostanut. Elokuun lopulla Helsingin Juhlaviikoilla meillä on kahdeksi viikonlopuksi sama neljän esityksen paketti eli saatte lukea vielä monta teatteriarvostelua.
PS. Muistakaa HELLETARJOUS! Saatte yli sadan euron ostoksesta lahjaksi matkapussukan jonka arvo on 68€. Tarjous on voimassa vielä maanantain.
Niinpä sitten ahneena ihmisenä varasin keväällä meille liput neljään näytökseen. Kaksi perjantaina ja kaksi lauantaina. Elämyksiä tuli niin vauhdilla, että niitä pitää miettiä vielä kauan. Päällimmäisenä tunteena on nyt, että perjantai-illan tanskalaisteatterin Blam oli paras koskaan näkemäni teatteriesitys. Lavalla oli neljä miestä jotka eivät sanoneet puolentoistatunnin aikana sanaakaan, mutta esitys oli hulvattoman hauska. Yleisö osoitti intoaan aplodeeraamalla seisaaltaan ja Tamperetalo kaikui bravo- huudoista mikä on ihan poikkeuksellista Suomessa. Nämä tanskalaismiehet rikkoivat kaikkia rajoja, käyttivät tanssia, pantomiinia, sirkusta, kiipeilyä ja kaikkea muuta ilmaisussaan ja tulos oli henkeä salpaava.
Perjantai-iltapäivän esitys Pop Slut taas jätti hiukan tyhjän olon. Mieheni oli siihen suorastaan pettynyt. Pop Slut oli mennyt talven täysille katsomoille Hesassa, mutta se ei oikein kolahtanut minuun. Aihe oli erinomainen eli siinä tuotiin esiin miten media seksualisoi naisesiintyjät, artistit, mallit ja näyttelijät. Madonnan pitää hyppiä puolialasti ja samaa tekee nuoremmat perässä ja omaa ulkonäköä jumaloidaan. Tämä sama teema oli lauantain Kokkolan teatterin esityksessä Jumalan rakastaja. Aihe on mielestäni todella ajankohtainen ja osuva varsinkin, kun teen itse työtä ulkonäön kanssa. Jumalan rakastajan pääosanesittäjä halusi olla yhtä kaunis, kuin David patsas ja alkoi ihan sekopäisenä treenata. Siitä varmaan löytää itsensä moni tämän hetken nuori mies ja nainenkin. Ihaillaan omaa kuvaa ja laitetaan se facebookin ja otetaan videoa nettiin. Pääosan esittäjä oli Hämeenlinnasta lähtöisin oleva Mikko Virtanen ja hän teki loistavan osasuorituksen.
Viimeinen esitys oli Kansallisteatterin Kuningas kuolee ja se oli aivan tylsä. Ensimmäisen kymmenen minuutin jälkeen aloin odottamaan koska se loppuu. Helsingin Sanomien toimittaja kehui esityksen taivaisiin ja odotin hauskaa ja oivaltavaa teatteria. Keskustelimme mieheni kanssa jälkikäteen voiko kyse olla edes samasta näytelmästä, koska meidän mielestä se oli pitkäveteinen monologi. Näin ne mielipiteet menee ristiin ja tietysti paljon riippuu omasta olotilasta. Ehkä neljäs näytös oli jo vain liikaa ja mikään ei enää olisi kiinnostanut. Elokuun lopulla Helsingin Juhlaviikoilla meillä on kahdeksi viikonlopuksi sama neljän esityksen paketti eli saatte lukea vielä monta teatteriarvostelua.
PS. Muistakaa HELLETARJOUS! Saatte yli sadan euron ostoksesta lahjaksi matkapussukan jonka arvo on 68€. Tarjous on voimassa vielä maanantain.
Comments
Post a Comment