Tänään marraskuun viimeinen päivä tulee kuluneeksi 75vuotta, kun Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen ja alkoi talvisota. Nyt marraskuussa tuli myös satavuotta jääkäriliikkeen perustamisesta, joka loi pohjan Suomen armeijalle. Perustamiskokous pidettiin Helsingissä Ostrobotnia tiloissa 19.11. 1914.
Suomi oli Venäjän alaisena ja 1890-luvusta alkoi sortokausi jolloin tsaari kiristi huomattavsti Suomen itsellisyyttä ja yritti venäläistää meitä. Sen innoittamana pieni joukko akateemisia nuoria kerääntyi yhteen ja he päättivät hankkia aseellista koulutusta itsenäisen Suomen varalle. Kesällä 1914 oli alkanut ensimmäinen maailmansota ja Venäjä julisti sodan Saksalle. Samaan aikaan suomalaiset neuvotteli Saksan kanssa kahdensadan miehen pääsystä saksalaiseen sotilaskoulutukseen. Parissa vuodessa tuo määrä nousi kaikkiaan pariintuhanteen jääkäriin. Olen aina ihmetellyt miten voimakas tahto itsenäisyyteen oli, kun näin vaikean tien kautta sitä aloitettiin hakemaan. Nämä jääkäreiksi lähtevät olivat hyvin nuoria, lähes kaikki 1890-luvulla syntyneitä parikymppisiä poikia. Miten ihmeessä heidän vanhempansa ovat kestäneet sen uhrauksen mitä he Suomen eteen olivat tekemässä eli menettämässä oma lapsensa. Monesta perheestä lähti koko veljessarja. Esimerkiksi Sihvoilta, Heinricksiltä ja Laguksilta. Se oli lähtijöillä tiedossa, että kysymys oli valtiopetoksesta, josta rangaistiin kuolemantuomiolla tsaarin valtakunnassa.
Jääkäriksi lähtevillä oli myös selvää etteivät he ikinä voi tulla takaisin Suomeen ellei Suomi itsenäisty. Onneksi Suomi lähti Venäjän vallankumouksen myötä irtaantumaan emämaastaan ja jääkärit pääsivät takaisin kotitantereelle ja suoraan sisällissotaan. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Saksalla ei juurikaan ollut armeijaa, koska he olivat sodan hävinnyt osapuoli. Siksi useat jääkäri, jotka jäivät armeijan palvelukseen saivat jatkokoulutusta Ranskassa ja Italiassa. Hyvin suuri osa Suomen oman armeijan luomisesta oli jääkäreiden. Kenraalikuntaan jääkäreistä nousi 49 miestä mikä oli hämmästyttävän suuri määrä.
Talvisota olikin sitten toinen voimainponnistus missä taisteltiin Suomen itsenäisyydestä. Arvostan talvisotaa ja suomalaista sotilasta todella paljon. Mielestäni sotahistoriassa ei ole toista näin erikoista sotaa missä pieni maa pystyy torjumaan suurvallan hyökkäyksen. Jo se, että sotimaan ja vastustukseen lähdettiin oli poikkeuksellinen päätös, koska aivan kaikki todennäköisyyslaskelmat puhui Suomea vastaan. Suomen valtiovalta teki siinä ainutlaatuisen ratkaisun. Esimerkit Baltian suunnalla osoitti aivan muuta, samassa tilanteessa olleet Viro, Latvia ja Liettua avasivat rajansa Neuvostoliitolle ja seurauksena oli 50-vuoden miehitys. Viron ratkaisu myös heikensi Suomen puolustusta, koska Itämeren pohjukan puolustussuunnitelma perustui yhteistyöhön Viron kanssa.
Kaikista järkisyistä huolimatta Suomi ei taipunut Neuvostoliiton vaatimuksiin ja puolustusvoimat asettui sotavalmiuteen. Mitenkään yllätyksenä ei Neuvostoliiton hyökkäys tullut 30.11-39, vaan Suomi oli siirtänyt miehiä rajalle jo syyskuusta lähtien. Rajan puolustusasemia rakennettiin tulenpalavalla kiireellä, mutta ne jäivät erittäin puutteellisiksi. Suuri epäkohta oli myös aseiden puute. Armeijan miesvahvuus oli huomattavasti pienempi, kuin jatkosodassa, koska aseistusta ei ollut kaikille. Talvisodan olosuhteet olivat myös erityiset, koska pakkasta oli lähes 40-astetta ja itäraja oli paksulumista erämaata. Talvisodan torjuntavoiton toi tahto ja taitavuus. Suomalaiset miehet osasivat toimia erämaassa, eikä lumi pysäyttänyt heitä. Koko kansa oli yhtenäisesti sen takana, että joko kuollaan, tai miehitys torjutaan. Muuta vaihtoehtoa ei ollut kenelläkään mielessä.
Suomi oli Venäjän alaisena ja 1890-luvusta alkoi sortokausi jolloin tsaari kiristi huomattavsti Suomen itsellisyyttä ja yritti venäläistää meitä. Sen innoittamana pieni joukko akateemisia nuoria kerääntyi yhteen ja he päättivät hankkia aseellista koulutusta itsenäisen Suomen varalle. Kesällä 1914 oli alkanut ensimmäinen maailmansota ja Venäjä julisti sodan Saksalle. Samaan aikaan suomalaiset neuvotteli Saksan kanssa kahdensadan miehen pääsystä saksalaiseen sotilaskoulutukseen. Parissa vuodessa tuo määrä nousi kaikkiaan pariintuhanteen jääkäriin. Olen aina ihmetellyt miten voimakas tahto itsenäisyyteen oli, kun näin vaikean tien kautta sitä aloitettiin hakemaan. Nämä jääkäreiksi lähtevät olivat hyvin nuoria, lähes kaikki 1890-luvulla syntyneitä parikymppisiä poikia. Miten ihmeessä heidän vanhempansa ovat kestäneet sen uhrauksen mitä he Suomen eteen olivat tekemässä eli menettämässä oma lapsensa. Monesta perheestä lähti koko veljessarja. Esimerkiksi Sihvoilta, Heinricksiltä ja Laguksilta. Se oli lähtijöillä tiedossa, että kysymys oli valtiopetoksesta, josta rangaistiin kuolemantuomiolla tsaarin valtakunnassa.
Jääkäriksi lähtevillä oli myös selvää etteivät he ikinä voi tulla takaisin Suomeen ellei Suomi itsenäisty. Onneksi Suomi lähti Venäjän vallankumouksen myötä irtaantumaan emämaastaan ja jääkärit pääsivät takaisin kotitantereelle ja suoraan sisällissotaan. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Saksalla ei juurikaan ollut armeijaa, koska he olivat sodan hävinnyt osapuoli. Siksi useat jääkäri, jotka jäivät armeijan palvelukseen saivat jatkokoulutusta Ranskassa ja Italiassa. Hyvin suuri osa Suomen oman armeijan luomisesta oli jääkäreiden. Kenraalikuntaan jääkäreistä nousi 49 miestä mikä oli hämmästyttävän suuri määrä.
Talvisota olikin sitten toinen voimainponnistus missä taisteltiin Suomen itsenäisyydestä. Arvostan talvisotaa ja suomalaista sotilasta todella paljon. Mielestäni sotahistoriassa ei ole toista näin erikoista sotaa missä pieni maa pystyy torjumaan suurvallan hyökkäyksen. Jo se, että sotimaan ja vastustukseen lähdettiin oli poikkeuksellinen päätös, koska aivan kaikki todennäköisyyslaskelmat puhui Suomea vastaan. Suomen valtiovalta teki siinä ainutlaatuisen ratkaisun. Esimerkit Baltian suunnalla osoitti aivan muuta, samassa tilanteessa olleet Viro, Latvia ja Liettua avasivat rajansa Neuvostoliitolle ja seurauksena oli 50-vuoden miehitys. Viron ratkaisu myös heikensi Suomen puolustusta, koska Itämeren pohjukan puolustussuunnitelma perustui yhteistyöhön Viron kanssa.
Kaikista järkisyistä huolimatta Suomi ei taipunut Neuvostoliiton vaatimuksiin ja puolustusvoimat asettui sotavalmiuteen. Mitenkään yllätyksenä ei Neuvostoliiton hyökkäys tullut 30.11-39, vaan Suomi oli siirtänyt miehiä rajalle jo syyskuusta lähtien. Rajan puolustusasemia rakennettiin tulenpalavalla kiireellä, mutta ne jäivät erittäin puutteellisiksi. Suuri epäkohta oli myös aseiden puute. Armeijan miesvahvuus oli huomattavasti pienempi, kuin jatkosodassa, koska aseistusta ei ollut kaikille. Talvisodan olosuhteet olivat myös erityiset, koska pakkasta oli lähes 40-astetta ja itäraja oli paksulumista erämaata. Talvisodan torjuntavoiton toi tahto ja taitavuus. Suomalaiset miehet osasivat toimia erämaassa, eikä lumi pysäyttänyt heitä. Koko kansa oli yhtenäisesti sen takana, että joko kuollaan, tai miehitys torjutaan. Muuta vaihtoehtoa ei ollut kenelläkään mielessä.
Comments
Post a Comment