En olisi ikinä uskonut, että kissat voisivat aiheuttaa "kuoleman hiljaisuuden" ellen olisi sitä itse kokenut ja äitini kertoi juuri samasta tapauksesta. En ole koskaan edes ajatellut, että kissat tuottaisivat jotain ääntä kotiin. Tosin en ole ikinä elänyt kissattomassa kodissa, joten en tiedä miltä se kuulostaa.
Meillä tämä tilanne sattui 6-7 vuotta sitten, kun Kissakoti Kattilasta tulleet veljekset Valtsu ja Jösse olivat asuneet meillä parisen vuotta. Jösse oli vielä silloin hyvin arka ja ujo poika jolle kaikki uusi ja erilainen oli kauhistus. Tietysti tämän kauhutarinan pääroolissa oli juuri Jösse. Eräänä lauantaipäivänä istuin nojatuolissa ja lajittelin vanhoja lehtiä pois. Nojatuolin vieressä oli iso paperikassi suu avoinna mihin minun piti nuo lehdet laittaa. Kissat tapansa mukaan osallistuivat hommaan ja Jösse jotenkin lipesi tuolin nojalta paperikassiin, niin että pää meni kantolenkistä sisään. Jösse meni tietysti ihan paniikkiin ja lähti juoksemaan ja rapiseva paperikassi seurasi perässä ja kiristi kurkusta. Minä ja mieheni lähdimme vauhdilla perään, mutta Jösse oli aivan shokissa ja kiersi olohuonetta nurkasta nurkkaan. Lopulta Jösse lähti ryntäämään rappusia yläkertaan missä makuuhuoneen sängynalusta oli hänen perinteinen turvapaikka. Siinä vaiheessa onneksi tuo paperikassin kantolenkki antoi periksi ja Jösse vapautui.
Jösse oli aivan shokissa ja jähmettyi sängynalle ja pienet hätäpissitkin pääsi reppanalta. Juttelin hänelle sinne sängyn alle ja annoin sitten rauhoittua itsekseen. Meidän kaksi muuta kissaa Valtsu ja Hertta olivat ihan yhtä jäykkinä kauhusta ja istuivat sohvan takana. Koin myös, että ne katsoivat meitä tosi syyttävästi ja pitivät tapausta meidän syynä. Olisin luullut, että juttu unohtuisi puolessa tunnissa, mutta ei se niin vaan mennytkään. Kaikki kolme kissaa oli paikoilleen jähmettyneenä koko illan eivätkä liikahtaneetkan. Me yritimme jututtaa ja rauhoittaa niitä ja koitimme päästä silittämään, mutta kaikki vaan vetäytyivät piiloonsa. Meillä vallitsi täysin huutava hiljaisuus ja oli tosi outo olo. Tottakai olimme pahalla mielellä, että pitikin sattua juuri Jösselle joka muutenkin pelkää kaikkea. Menimme nukkumaankin ihan oudossa hiljaisuudessa ja odottelimme ihan turhaan karvakorvia petikavereiksi. Jösse lähti sängynalta heti pois, kun me tulimme nukkumaan. Aamuun mennessä tilanne oli jo helpottanut ja kaikki sentään liikuskelivat normaalisti. Meni kuitenkin useampi päivä, että tilanne normalisoitui.
Äitini kertoi eilen ihan vastaavasta tapauksesta heidän kissojen kanssa. Heilläkin on kolme kissaa, mutta kaikki on tosi reippaan rohkeita navettakissan perillisiä. Kultsu oli laittanut onneksi vaan etutassunsa paperikassin lenkistä sisään, mutta niin kauan sekin juoksi, että lenkki katkesi ja pussi irtosi. Niin shokkiin Kultsukin meni ettei antanut kiinni ja ihmisen auttaa. Heilläkin oli ollut kuulemma koko illan täysin hiljaista ja Kultsu, Täply ja Mantu oli jokainen omassa olossaan.
Meillä tämä tilanne sattui 6-7 vuotta sitten, kun Kissakoti Kattilasta tulleet veljekset Valtsu ja Jösse olivat asuneet meillä parisen vuotta. Jösse oli vielä silloin hyvin arka ja ujo poika jolle kaikki uusi ja erilainen oli kauhistus. Tietysti tämän kauhutarinan pääroolissa oli juuri Jösse. Eräänä lauantaipäivänä istuin nojatuolissa ja lajittelin vanhoja lehtiä pois. Nojatuolin vieressä oli iso paperikassi suu avoinna mihin minun piti nuo lehdet laittaa. Kissat tapansa mukaan osallistuivat hommaan ja Jösse jotenkin lipesi tuolin nojalta paperikassiin, niin että pää meni kantolenkistä sisään. Jösse meni tietysti ihan paniikkiin ja lähti juoksemaan ja rapiseva paperikassi seurasi perässä ja kiristi kurkusta. Minä ja mieheni lähdimme vauhdilla perään, mutta Jösse oli aivan shokissa ja kiersi olohuonetta nurkasta nurkkaan. Lopulta Jösse lähti ryntäämään rappusia yläkertaan missä makuuhuoneen sängynalusta oli hänen perinteinen turvapaikka. Siinä vaiheessa onneksi tuo paperikassin kantolenkki antoi periksi ja Jösse vapautui.
Jösse oli aivan shokissa ja jähmettyi sängynalle ja pienet hätäpissitkin pääsi reppanalta. Juttelin hänelle sinne sängyn alle ja annoin sitten rauhoittua itsekseen. Meidän kaksi muuta kissaa Valtsu ja Hertta olivat ihan yhtä jäykkinä kauhusta ja istuivat sohvan takana. Koin myös, että ne katsoivat meitä tosi syyttävästi ja pitivät tapausta meidän syynä. Olisin luullut, että juttu unohtuisi puolessa tunnissa, mutta ei se niin vaan mennytkään. Kaikki kolme kissaa oli paikoilleen jähmettyneenä koko illan eivätkä liikahtaneetkan. Me yritimme jututtaa ja rauhoittaa niitä ja koitimme päästä silittämään, mutta kaikki vaan vetäytyivät piiloonsa. Meillä vallitsi täysin huutava hiljaisuus ja oli tosi outo olo. Tottakai olimme pahalla mielellä, että pitikin sattua juuri Jösselle joka muutenkin pelkää kaikkea. Menimme nukkumaankin ihan oudossa hiljaisuudessa ja odottelimme ihan turhaan karvakorvia petikavereiksi. Jösse lähti sängynalta heti pois, kun me tulimme nukkumaan. Aamuun mennessä tilanne oli jo helpottanut ja kaikki sentään liikuskelivat normaalisti. Meni kuitenkin useampi päivä, että tilanne normalisoitui.
Äitini kertoi eilen ihan vastaavasta tapauksesta heidän kissojen kanssa. Heilläkin on kolme kissaa, mutta kaikki on tosi reippaan rohkeita navettakissan perillisiä. Kultsu oli laittanut onneksi vaan etutassunsa paperikassin lenkistä sisään, mutta niin kauan sekin juoksi, että lenkki katkesi ja pussi irtosi. Niin shokkiin Kultsukin meni ettei antanut kiinni ja ihmisen auttaa. Heilläkin oli ollut kuulemma koko illan täysin hiljaista ja Kultsu, Täply ja Mantu oli jokainen omassa olossaan.
Comments
Post a Comment