Sisälläni asuu pieni historiaproffa

Voi minun sisällä asua pieni lehmäkin, niin kuin Arlan mainoksessa sanottiin. Sen verran olen kyllä huolissani Suomen maatalousyrittäjistä, kun meillä ei kohta lehmiä asukkaan muualla kuin ihmisten päänsisällä. Eniten siellä minun pääkopassani kyllä tuo historia jyllää. Olen monta kertaa sanonut, että vielä sekoan tyystin näihin historian tapahtumiin ja todellisuus alkaa kadota. Saan varmaan Marilta kohta potkut, kun en hoida työasioita tarpeeksi nopeasti. Asiakkaat kyllä hoituvat, kun heitä ei kehtaa jättää tuoliin odottelemaan, kun minä tutkin Afrikan maiden sisällissotia. Nyt pitäisi suunnitella syksyn tapahtumat, varata joulutavarat ja ohjeistaa Kopiotalo ja nettivastaava heiltä tarvittaviin asioihin, mutta minä vaan pyörin netissä hakemassa turhanpäiväisiä tietoja. Yleensä teen nuo hoitolan suunnitteluasiat kotona iltaisin ja viikonloppuisin, mutta nyt ajatukset lähtee karkailemaan.

Jostain syystä tämän hetken maailmantilanne aiheuttaa päähäni suman asioista joiden historiaa pitää selvittää. Hyvin usein haen nykyhetken tapahtumiin selitystä historiasta, tai etsin jotain vastaava tilannetta menneisyydestä jota voisi hyödyntää tulevaisuuden ennustuksissa. Tällä hetkellä turvapaikanhakijoiden takia perehdyn Afrikan maiden sisällissotiin ja haen tietoa aikaisemmin tapahtuneista pakolaisvirroista. Nyt Suomeen tulevista turvapaikanhakijoista noin kolmekymmentäprosenttia tulee Syyriasta ja muut tulevat Algeriasta, Etelä-Sudanista, Irakista, Afganistanista ja Eritreasta. Nyt olen selvitellyt näiden muiden maiden historiaa ja nykytilannetta ja Syyrian sisällisotaan olen perehtynyt jo heti sen alkaessa.

Mediassa olen nähnyt useita juttuja joissa vedotaan siihen, että Suomen on autettava pakolaisia, kun meitä autettiin sota-aikana evakoiden ja sotalapsien kanssa. Se on ihan väärää tietoa ja innostuin selvittelemään sotalapsien asiaa sekä siirtoväen asutusta. Siitä ei mitään neuvoja nykytilanteeseen saa, mutta aihe on mielenkiintoinen. Minua myös ihmetyttää miksi tämä pakolaisvirta on lähtenyt liikkeelle juuri nyt. Viimeisen viidenkymmenenvuoden aikana on ollut lukuisia sisällissotia ja kansanmurhia joista on lähtenyt miljoonia pakolaisia naapurimaihin. He ovat pääsääntöisesti jääneet pakolaisleireille odottamaan rauhaa ja pääsyä takaisin kotimaahan. Hyvin pieni määrä tähän nykytilanteeseen verrattuna on lähtenyt Eurooppaan. Näitä Afrikan maita tutkiessa kiinnostus lisääntyy ja olen alkanut perehtyä siirtomaasotiin. Aikaisemmin en olekaan selvitellyt Afrikan sotia joten ehkä nyt onkin niiden vuoro. Lähes kaikki muut maanosat olenkin jo jossain elämäni vaiheessa perannut perusteellisesti, niin kiinnostus Afrikkaan on aika looginen jatko harrastukselleni.

Nyt olen niin innostunut ja tohkeissani ettei päähäni muuta mahdukkaan. Edessäni on niin valtava uusi tietomäärä, että olen aivan täpinöissä mistä päin aloittaa. Mari ja mieheni ovat nyt jo viikon verran kuunnelleet saarnojani ja saavat kuunnella vielä pitkään. Harva varmaan arvaisi, että kun kosmetologi tulee töihin, niin ensimmäisenä on vastassa esitelmä Ruandan kansanmurhasta. Marille se on joka päiväistä ja olen kiitollinen, että hän viitsii kuunnella ja on innostuneen oloinen. Minun on pakko purkaa lukemiani juttuja saamiani oivalluksia jollekin, kun olen itse niin innoissani. Joskus vaan huvittaa meidän keskustelun aiheet, kun muistaa, että olemme kauneushoitolassa. Eilenkin keskustelimme kumpi on parempi ase viidakkoolosuhteissa Galashnikov, vai M16.