Olin tiistai-iltana Tiirinkosken Tehtaan kahvilassa yrittäjäillassa puhumassa. Maa-ja kotitalousnaiset ja yrittänaisyhdistykset järjestivät ympäri Suomea neuvontaillan alkaville yrittäjille ja yrittäjyyttä harkitseville ja yksi tilaisuus oli Hämeenlinnassa. Minut pyydettiin mukaan kertomaan pitkään yrittäjänä olleen ihmisen kokemuksia ja näkemyksiä.
Paikalla oli parikymmentä henkeä ja aika moni heistä aikoi sivutoimiseksi yrittäjäksi. Suunnitellessani esitystäni tulin siihen tulokseen ettei minun alkuaikani kokemuksista ole paljoakaan hyötyä nykypäivänä. Vuonna 1980 maailma oli niin toisenlainen, että kokemukseni ovat jo yhteiskuntahistoriaa. Eniten hyödyllistä tietoa toisille yrittäjille olen saanut yrittäjäjärjestöjen luottamustehtävissä ja sitä tietoa haluan jakaa myös eteenpäin. Katson, että yrittäjän pitää olla myös yhteiskuntavastuullinen ja itse toteutan sitä esimerkiksi näin neuvomalla uusia yrittäjiä. Mielestäni yrittäjän ei pidä vaan olla möllötellä, vaan toimia yhteiskuntaa vahvistavasti ja omaa paikkakuntaa edistävästi. Oma tapani osallistua on yrittäjäkokemukseni jakaminen, että muutkin yrittäjät hyötyvät kokemuksistani. Paneuduin ihan tosissaan tuohon lyhyeen esitelmääni, koska halusin jakaa kaikki oppimani asiat eteenpäin.
Oma tieni yrittäjäksi oli harvinaisen suora. Päätin jo kaksitoistavuotiaana, että minusta tulee kosmetologi. Sitä en pysty selittämään mistä sellaisen ammatin keksin, koska itse en ollut käynyt kosmetologilla enkä tuntenut ketään kosmetologia. Onneksi pääsin heti keskikoulun eli nykyisen peruskoulun jälkeen ammattikoulun kosmetologilinjalle. Sinne päästyäni en koskaan ajatellutkaan työpaikkaa, vaan yrittäjyys oli minulle itsestään selvyys. Aloitin kaksi viikkoa koulun päättymisen jälkeen oman kauneushoitolan. Tein sen täysin velkarahalla ja muistan ottaneeni seitsemäntoistatuhattamarkkaa lainaa. Se oli iso taakka kahdeksantoistavuotiaalle tytölle. Onneksi jaksoin olla sinnikäs ja selvisin hankalista alkuvuosista. Vasta noin viiden vuoden jälkeen minulla alkoi olla töitä täyspäiväisesti. Vielä nykyisinkin menee noin 3-5-vuotta, että kosmetologiyrittäjä saa niin paljon asiakaspiiriä, että työtä riittää koko päiväksi.
Hiukan ihmettelen sitä, että usein kuulen yrittäjyydestä haaveilevilta, että he luulevat yrittäjyyttä helpommaksi, kuin omaa nykyistä työtään. Siinä on kyllä paha vääristymä mikä tuottaa suuren pettymuksen. Yrittäjän työpäivä on takuulla pidempi, kuin työntekijän päivä saa olla. Lomia ei ole eikä mahdollisuutta sairaslomiin. Stressi raha-asioista seuraa 24/7 ja sitä oppii sietämään vasta kokemuksen myötä. Yrittäjän palkka on yleensä aina pienempi, kuin minimipalkka yleensä on. Näistä sekoista huolimatta yrittäjyys on henkisesti niin palkitsevaa, että se kompensoi muut epäkohdat. Itse koen olevani unelmatyössä kosmetologina ja yrittäjänä.
Paikalla oli parikymmentä henkeä ja aika moni heistä aikoi sivutoimiseksi yrittäjäksi. Suunnitellessani esitystäni tulin siihen tulokseen ettei minun alkuaikani kokemuksista ole paljoakaan hyötyä nykypäivänä. Vuonna 1980 maailma oli niin toisenlainen, että kokemukseni ovat jo yhteiskuntahistoriaa. Eniten hyödyllistä tietoa toisille yrittäjille olen saanut yrittäjäjärjestöjen luottamustehtävissä ja sitä tietoa haluan jakaa myös eteenpäin. Katson, että yrittäjän pitää olla myös yhteiskuntavastuullinen ja itse toteutan sitä esimerkiksi näin neuvomalla uusia yrittäjiä. Mielestäni yrittäjän ei pidä vaan olla möllötellä, vaan toimia yhteiskuntaa vahvistavasti ja omaa paikkakuntaa edistävästi. Oma tapani osallistua on yrittäjäkokemukseni jakaminen, että muutkin yrittäjät hyötyvät kokemuksistani. Paneuduin ihan tosissaan tuohon lyhyeen esitelmääni, koska halusin jakaa kaikki oppimani asiat eteenpäin.
Oma tieni yrittäjäksi oli harvinaisen suora. Päätin jo kaksitoistavuotiaana, että minusta tulee kosmetologi. Sitä en pysty selittämään mistä sellaisen ammatin keksin, koska itse en ollut käynyt kosmetologilla enkä tuntenut ketään kosmetologia. Onneksi pääsin heti keskikoulun eli nykyisen peruskoulun jälkeen ammattikoulun kosmetologilinjalle. Sinne päästyäni en koskaan ajatellutkaan työpaikkaa, vaan yrittäjyys oli minulle itsestään selvyys. Aloitin kaksi viikkoa koulun päättymisen jälkeen oman kauneushoitolan. Tein sen täysin velkarahalla ja muistan ottaneeni seitsemäntoistatuhattamarkkaa lainaa. Se oli iso taakka kahdeksantoistavuotiaalle tytölle. Onneksi jaksoin olla sinnikäs ja selvisin hankalista alkuvuosista. Vasta noin viiden vuoden jälkeen minulla alkoi olla töitä täyspäiväisesti. Vielä nykyisinkin menee noin 3-5-vuotta, että kosmetologiyrittäjä saa niin paljon asiakaspiiriä, että työtä riittää koko päiväksi.
Hiukan ihmettelen sitä, että usein kuulen yrittäjyydestä haaveilevilta, että he luulevat yrittäjyyttä helpommaksi, kuin omaa nykyistä työtään. Siinä on kyllä paha vääristymä mikä tuottaa suuren pettymuksen. Yrittäjän työpäivä on takuulla pidempi, kuin työntekijän päivä saa olla. Lomia ei ole eikä mahdollisuutta sairaslomiin. Stressi raha-asioista seuraa 24/7 ja sitä oppii sietämään vasta kokemuksen myötä. Yrittäjän palkka on yleensä aina pienempi, kuin minimipalkka yleensä on. Näistä sekoista huolimatta yrittäjyys on henkisesti niin palkitsevaa, että se kompensoi muut epäkohdat. Itse koen olevani unelmatyössä kosmetologina ja yrittäjänä.
Tuo on hienoa, että sinulla oli jo nuorena ajatus siitä mitä tahdot tehdä, ja pitäydyit siinä. Harva löytää kutsumuksensa jo nuorena. Minun tytär myös haaveilee kosmetologina työskentelystä, ja on myös katsellut vaihtoehtoja sivutoimisen yrittäjän laskutuspalveluista. On mielenkiintoista nähdä, mihin hän päätyy. https://www.uuras.fi/hinnasto/laskutuspalvelu
ReplyDeleteIhana kuulla että yrittäjyys on ollut antoisaa. Saat myös tehdä sitä, mitä tahdot. Minä itse haaveilen kevytyrittäjyydestä. Tahtoisin saada hieman ideaa siitä, mitä se voisi olla kokopäiväisesti.
ReplyDelete