Olen varmaan joka joulu kirjoittanut asiakkaistani jotka viettävät joulua yksinään. Vuosikymmenten kokemuksella olen kuullut monta tarinaa ja tapaa suhtautua joulun viettoon yksinään, tai yhdessä. Minulla on muutamia vakioasiakkaita joiden joulutraditioon kuuluu kasvohoito pari päivää ennen joulua. Toki he käyvät muulloinkin, mutta tuo joulun ajan kasvohoito on heille merkittävä.
En ole koskaan laskenut miten paljon asiakkaistani on yksin asuvia tai perheellisiä, koska sillä ei kasvohoitoon ole mitään merkitystä. Rakastan kuitenkin tilastoja ja numeroita ja siksi mielelläni mietin työtäni tilastoina. Luulisin, että jopa lähes puolet asiakkaistani on yksin asuvia. Tämä johtuu ihan siitä, että minulla on suuri asiakasryhmä yli 65-vuotiaita ja naisethan jää leskeksi aika varhaisessa vaiheessa. Toinen suuri vakioasiakasryhmä on alle kolmekymppiset, jotka luovat omaa uraansa ja ovat juuri siirtyneet työelämään eikä heillä ole vielä perhettä. Tähän yksinäiseen jouluun yleensä liitetään vanhuus ja nuorempi väki yleensä ei jää jouluksi yksin.
Kuitenkaan kukaan asiakkaani ei valita yksinäisestä joulusta. Päinvastoin tänäkin vuonna olen kuullut pari kirpeää kannanottoa, että miksi media suurentelee joulun yksinäisyyttä. Ymmärrän senkin näkökannan ihan hyvin. Muistan aina oman mummuni parikymmentävuotta sitten, kun hän jäi leskeksi kahdeksankymppisenä. Meidän joulunvieton sydän oli aina mummun ja papan läsnäolo. Sitten, kun mummu jäi yksin hän ilmoittikin haluavansa olla jouluaaton ja joulupäivän omissa oloissaan ja tulevansa kyläilemään vasta Tapaninpäivänä. Koko suku järkyttyi sydän juuriaan myöten ettei se voi olla mahdollista, että mummu haluaa olla joulun yksin. Ensimmäisellä kertaa se aiheutti monta keskustelua, mutta vihdoin tajusimme, että hän haluaa kokea joulurauhaa. Hän oli ikänsä viettänyt joulun hälisevän ja meluisan perheen kesken ja koki sen vanhemmiten jo rasitukseksi. Hänelle oli tärkeää viettää kiireetöntä aikaa musiikkia kuunnellen ja tv:tä katsellen. Nuo joulun tv-ohjelmat olivat hänelle erittäin tärkeitä.
Nykyisin kuulen omilta asiakkailtani näitä samoja perusteluja yksinäiseen jouluun. Moni on joutunut tilanteeseen sattumalta ilman omaa valintaa, mutta he ovat luoneet itselleen mieluisat joulutraditiot. Monelle juuri nämä hyvät tv-ohjelmat, musiikki ja kirkossa käynti on mieluisa tapa viettää joulua. Moni voi tuntea suorastaan helpotusta, että saa vanhemmalla iällä olla joulunsa ihan rauhassa ja kiireettömänä. Siksi minustakin tuntuu, että lietsotaanko mediassa liikaa sitä yksinäisyyttä juhlapyhinä. Ehkei ihminen edes huomaisi olevansa yksinäinen, mutta kun sitä kauhistellaan joka tuutista, niin jo se tuo paniikkia. Ymmärrän, että asialla on toinenkin puoli ja on olemassa ihan oikeasti yksinäisiä vanhuksia joilla on paha olla unohdettuna juuri jouluna. Toivoisin kuitenkin, että kerrottaisiin enemmän siitäkin vaihtoehdosta, että yksin vietetty joulu on aivan yhtä hyvä ellei parempikin, kuin sukujoulu.
En ole koskaan laskenut miten paljon asiakkaistani on yksin asuvia tai perheellisiä, koska sillä ei kasvohoitoon ole mitään merkitystä. Rakastan kuitenkin tilastoja ja numeroita ja siksi mielelläni mietin työtäni tilastoina. Luulisin, että jopa lähes puolet asiakkaistani on yksin asuvia. Tämä johtuu ihan siitä, että minulla on suuri asiakasryhmä yli 65-vuotiaita ja naisethan jää leskeksi aika varhaisessa vaiheessa. Toinen suuri vakioasiakasryhmä on alle kolmekymppiset, jotka luovat omaa uraansa ja ovat juuri siirtyneet työelämään eikä heillä ole vielä perhettä. Tähän yksinäiseen jouluun yleensä liitetään vanhuus ja nuorempi väki yleensä ei jää jouluksi yksin.
Kuitenkaan kukaan asiakkaani ei valita yksinäisestä joulusta. Päinvastoin tänäkin vuonna olen kuullut pari kirpeää kannanottoa, että miksi media suurentelee joulun yksinäisyyttä. Ymmärrän senkin näkökannan ihan hyvin. Muistan aina oman mummuni parikymmentävuotta sitten, kun hän jäi leskeksi kahdeksankymppisenä. Meidän joulunvieton sydän oli aina mummun ja papan läsnäolo. Sitten, kun mummu jäi yksin hän ilmoittikin haluavansa olla jouluaaton ja joulupäivän omissa oloissaan ja tulevansa kyläilemään vasta Tapaninpäivänä. Koko suku järkyttyi sydän juuriaan myöten ettei se voi olla mahdollista, että mummu haluaa olla joulun yksin. Ensimmäisellä kertaa se aiheutti monta keskustelua, mutta vihdoin tajusimme, että hän haluaa kokea joulurauhaa. Hän oli ikänsä viettänyt joulun hälisevän ja meluisan perheen kesken ja koki sen vanhemmiten jo rasitukseksi. Hänelle oli tärkeää viettää kiireetöntä aikaa musiikkia kuunnellen ja tv:tä katsellen. Nuo joulun tv-ohjelmat olivat hänelle erittäin tärkeitä.
Nykyisin kuulen omilta asiakkailtani näitä samoja perusteluja yksinäiseen jouluun. Moni on joutunut tilanteeseen sattumalta ilman omaa valintaa, mutta he ovat luoneet itselleen mieluisat joulutraditiot. Monelle juuri nämä hyvät tv-ohjelmat, musiikki ja kirkossa käynti on mieluisa tapa viettää joulua. Moni voi tuntea suorastaan helpotusta, että saa vanhemmalla iällä olla joulunsa ihan rauhassa ja kiireettömänä. Siksi minustakin tuntuu, että lietsotaanko mediassa liikaa sitä yksinäisyyttä juhlapyhinä. Ehkei ihminen edes huomaisi olevansa yksinäinen, mutta kun sitä kauhistellaan joka tuutista, niin jo se tuo paniikkia. Ymmärrän, että asialla on toinenkin puoli ja on olemassa ihan oikeasti yksinäisiä vanhuksia joilla on paha olla unohdettuna juuri jouluna. Toivoisin kuitenkin, että kerrottaisiin enemmän siitäkin vaihtoehdosta, että yksin vietetty joulu on aivan yhtä hyvä ellei parempikin, kuin sukujoulu.
Comments
Post a Comment