Lähdimme viikon talvilomalle ja olen nyt Gran Canarialla. Lähtöpäätös tuli niin äkkiä, että varatessamme matkaa saimme sen mitä jäljellä oli. Päädyimme Kanarian Saarille Puerto de Moganiin ja hyvä tasoiseen hotelliin, joka oli avattu vasta marraskuussa.
Mikään sisustusintoilija en ole ja minulle kelpaa hyvin vaatimatonkin hotellitaso. Tässä hotellissa huomasin jo ensimmäisenä päivänä miten epäkäytännöllisiä sisustus-ja kalustevalintoja oli tehty. Ne harmittivat minua ensisijaisesti sen takia, koska kaikki oli tehty nuorille ihmisille. Niin onnetonta ruokailuvälinemuotoilua en ole aikoihin tavannut. Viimeisinä vuosina sormeni ja käteni ovat arat ja kipeät useamman päivän loman alettua, koska työn rasitus on ollut niin suuri. Voin siis hyvin kuvitella miten ikäihmisillä on hankala käsitellä lautasia ja ruokailuvälineitä joiden suunnittelu on pielessä. Aamiaishuoneen sisustus oli maalaisromanttista yhdistettynä ultramoderniin suunnitteluun ja tämä ristikkäin asettelu oli varmaankin persoonallista ellei sitä olisi käyttämässä ihmiset, joista suurin osa oli ylittänyt eläkeiän. Paksut keramiikkalautaset oli aivan liian painavia kipeä nivelisille sormille ja niiden kannatteleminen aamiasbuffetissa oli hankalaa. Juomalasit oli isoja ja pyöreitä ja ne lipsahtivat äkkiä lattialle, jos sormet oli hiukankin rasvassa. Pikkulapsien sormet ei ylettynyt niiden ympärille ollenkaan ja itsekin päädyin käyttämään teemukeja tuoremehulasina. Ravintolan valaistuksena oli lukuisia alasryöppyäviä pikkuisia lasipurkkiryhmiä, jotka matalemmillaan osuivat naamaani. Tietysti oli kiva kokea kerrankin olevansa niin pitkä, että kattovalaisimet roikkuivat kaulaani asti. Lähes kaksimetrinen mieheni osasi varoa lamppuja oikein hyvin, mutta minä sellaiseen tottumattomana olin aivan hermona, että mihin pääni taas kolahti.
Hotellin uima-allasalue ja huoneet olivat upeat ja erittäin avarat. Vielä kaikki oli siistiä ja puhdasta. Kylpyhyoneen suihkutila oli nyt jo parin kuukauden käytön jälkeen veden kuluttama, koska mitään suihkuseiniä ei ollut, vaan sadevesisuihku oli yhdessä kylpyhuoneen nurkassa. Koko kylpyhuone oli kaakelia ja lasia ja vessassa käydessä pienikin ääni kaikui ympäri huonetta. Olisi ollut todella noloa, jos asuinkumppani olisi ollut vähänkin vieraampi. Olen erilaisissa kokouksissa ja kongresseissa joutunut yöpymään monia kertoja ihan vieraankin ihmisen kanssa. Tuon hotellin kylpyhuone oli pahin mahdollinen yksityisyyttä ajatellen. Silloin, kun toinen oli suihkussa kylpyhuonetta, tai vessaa ei voinut käyttää, kun vesi roiskui niin kovasti. Samoin käsiä pestessä koko kylpyhuone kastui, kun vesi roiskui persoonallisen mallisesta lavuaarista joka paikkaan.
Tähän asti olen pitänyt Suomen Eduskunnan uuden puolen naisten huonetta pahimpana suunnitteluvirheenä mitä olen eläessäni nähnyt, mutta tämä kylppäri oli jo aika lähellä sitä. Tuo ediskutatalon uusiosa avattiin lähes kymmenenvuotta sitten ja siihen aikaan kävin usein eduskunnassa. Ensimmäinen käyntini oli pari kuukautta avaamisen jälkeen. Yleiset naisten vessat mukailivat entisiä karjakeittiöitä, lavuaarit ja hanat olivat ruosteista metallia ja kaikki muu valkoista kaakelia. Lavuaari oli pieni pyöreä kuppi ja vesihana oli hyvin korkealla ja hanan, kun avasi se ryöpsäytti lavuaarin kautta kaiken veden edessä seisovan mahaan ja rintamukseen. Siinä oppi jo heti kerrasta ettei hanoista pidä päästää vettä, kuin liruttamalla. Vessatilassa ei ollut yhtään ripustuskoukkua, tai pöytätilaa mihin olisi voinut käsilaukkunsa laskea. Sen takia vessassa aina joku keräsi kiroillen käsilaukkunsa sisältöä lattialta, koska kassi kippasi erittäin helposti, kun yritti hakea huulipunaa ilman mitään laskutilaa. Kuulin monia kertoja kommentin, että tämä vessa on kyllä miesarkkitehdin suunnittelema. Muistaakseni ensimmäisten käyttövuosien jälkeen nuo virheet korjattiin ja en enää myöhemmin muista sen olevan niin hankala paikka.
Olen itse jatkuvasti tekemisessä kauneuden kanssa, mutta en missään tapauksessa halua, että kauneutta suositaan järjenkäytön ja käytännöllisyyden kustannuksilla. Nyt, kun pääsen hoitolaan takaisin osaan taas paljon paremmin katsoa meilläkin mitkä kohdat pitää muuttaa käytännöllisemmiksi. Esimerkiksi maksaessaan pankkikortilla moni iäkkäämpi asiakas sanoo meillä, että pankkikorttikoneen numeroita on vaikea nähdä. Itse en ole ymmärtänyt tähän asti ottaa sitä tarpeeksi vakavasti ennen, kuin hiljattain koin itse eräässä kaupassa miten vaikea oli nähdä maksupäätteen numeroita. Maksupäätteet ovat huonosti suunniteltuja ja nehän on kaikki erilaisia riippuen firmasta keneltä ne ostaa. Tuohon maksupäätteen suunnitteluun en voi juurikaan vaikuttaa, mutta meidän on hankittava siihen kohtaan muuten lisää valoa. Matkustaminen avartaa ja heti keksin uutta omaan firmaanikin :)
Mikään sisustusintoilija en ole ja minulle kelpaa hyvin vaatimatonkin hotellitaso. Tässä hotellissa huomasin jo ensimmäisenä päivänä miten epäkäytännöllisiä sisustus-ja kalustevalintoja oli tehty. Ne harmittivat minua ensisijaisesti sen takia, koska kaikki oli tehty nuorille ihmisille. Niin onnetonta ruokailuvälinemuotoilua en ole aikoihin tavannut. Viimeisinä vuosina sormeni ja käteni ovat arat ja kipeät useamman päivän loman alettua, koska työn rasitus on ollut niin suuri. Voin siis hyvin kuvitella miten ikäihmisillä on hankala käsitellä lautasia ja ruokailuvälineitä joiden suunnittelu on pielessä. Aamiaishuoneen sisustus oli maalaisromanttista yhdistettynä ultramoderniin suunnitteluun ja tämä ristikkäin asettelu oli varmaankin persoonallista ellei sitä olisi käyttämässä ihmiset, joista suurin osa oli ylittänyt eläkeiän. Paksut keramiikkalautaset oli aivan liian painavia kipeä nivelisille sormille ja niiden kannatteleminen aamiasbuffetissa oli hankalaa. Juomalasit oli isoja ja pyöreitä ja ne lipsahtivat äkkiä lattialle, jos sormet oli hiukankin rasvassa. Pikkulapsien sormet ei ylettynyt niiden ympärille ollenkaan ja itsekin päädyin käyttämään teemukeja tuoremehulasina. Ravintolan valaistuksena oli lukuisia alasryöppyäviä pikkuisia lasipurkkiryhmiä, jotka matalemmillaan osuivat naamaani. Tietysti oli kiva kokea kerrankin olevansa niin pitkä, että kattovalaisimet roikkuivat kaulaani asti. Lähes kaksimetrinen mieheni osasi varoa lamppuja oikein hyvin, mutta minä sellaiseen tottumattomana olin aivan hermona, että mihin pääni taas kolahti.
Hotellin uima-allasalue ja huoneet olivat upeat ja erittäin avarat. Vielä kaikki oli siistiä ja puhdasta. Kylpyhyoneen suihkutila oli nyt jo parin kuukauden käytön jälkeen veden kuluttama, koska mitään suihkuseiniä ei ollut, vaan sadevesisuihku oli yhdessä kylpyhuoneen nurkassa. Koko kylpyhuone oli kaakelia ja lasia ja vessassa käydessä pienikin ääni kaikui ympäri huonetta. Olisi ollut todella noloa, jos asuinkumppani olisi ollut vähänkin vieraampi. Olen erilaisissa kokouksissa ja kongresseissa joutunut yöpymään monia kertoja ihan vieraankin ihmisen kanssa. Tuon hotellin kylpyhuone oli pahin mahdollinen yksityisyyttä ajatellen. Silloin, kun toinen oli suihkussa kylpyhuonetta, tai vessaa ei voinut käyttää, kun vesi roiskui niin kovasti. Samoin käsiä pestessä koko kylpyhuone kastui, kun vesi roiskui persoonallisen mallisesta lavuaarista joka paikkaan.
Tähän asti olen pitänyt Suomen Eduskunnan uuden puolen naisten huonetta pahimpana suunnitteluvirheenä mitä olen eläessäni nähnyt, mutta tämä kylppäri oli jo aika lähellä sitä. Tuo ediskutatalon uusiosa avattiin lähes kymmenenvuotta sitten ja siihen aikaan kävin usein eduskunnassa. Ensimmäinen käyntini oli pari kuukautta avaamisen jälkeen. Yleiset naisten vessat mukailivat entisiä karjakeittiöitä, lavuaarit ja hanat olivat ruosteista metallia ja kaikki muu valkoista kaakelia. Lavuaari oli pieni pyöreä kuppi ja vesihana oli hyvin korkealla ja hanan, kun avasi se ryöpsäytti lavuaarin kautta kaiken veden edessä seisovan mahaan ja rintamukseen. Siinä oppi jo heti kerrasta ettei hanoista pidä päästää vettä, kuin liruttamalla. Vessatilassa ei ollut yhtään ripustuskoukkua, tai pöytätilaa mihin olisi voinut käsilaukkunsa laskea. Sen takia vessassa aina joku keräsi kiroillen käsilaukkunsa sisältöä lattialta, koska kassi kippasi erittäin helposti, kun yritti hakea huulipunaa ilman mitään laskutilaa. Kuulin monia kertoja kommentin, että tämä vessa on kyllä miesarkkitehdin suunnittelema. Muistaakseni ensimmäisten käyttövuosien jälkeen nuo virheet korjattiin ja en enää myöhemmin muista sen olevan niin hankala paikka.
Olen itse jatkuvasti tekemisessä kauneuden kanssa, mutta en missään tapauksessa halua, että kauneutta suositaan järjenkäytön ja käytännöllisyyden kustannuksilla. Nyt, kun pääsen hoitolaan takaisin osaan taas paljon paremmin katsoa meilläkin mitkä kohdat pitää muuttaa käytännöllisemmiksi. Esimerkiksi maksaessaan pankkikortilla moni iäkkäämpi asiakas sanoo meillä, että pankkikorttikoneen numeroita on vaikea nähdä. Itse en ole ymmärtänyt tähän asti ottaa sitä tarpeeksi vakavasti ennen, kuin hiljattain koin itse eräässä kaupassa miten vaikea oli nähdä maksupäätteen numeroita. Maksupäätteet ovat huonosti suunniteltuja ja nehän on kaikki erilaisia riippuen firmasta keneltä ne ostaa. Tuohon maksupäätteen suunnitteluun en voi juurikaan vaikuttaa, mutta meidän on hankittava siihen kohtaan muuten lisää valoa. Matkustaminen avartaa ja heti keksin uutta omaan firmaanikin :)
Comments
Post a Comment