Kokemus auttaa monessa asiassa

Minua harmittaa aina, kun näen miten yli nelikymppisiä naisia syrjitään työelämässä. Voi tietysti sanoa, että naisia syrjitään ylipäätänsä, koska nuoria naisia ei palkata äitiyslomien pelossa. Olen aina taistellut kaikenlaista syrjintää vastaan ja luulin 80-luvulla, että tilanne olisi jo toinen 2000-luvulla. Kuvittelin kolmekymppisenä, että minun ollessa viisikymppinen naisen ikääntyminen ei olisi kielteinen asia työelämässä. Olin täysin väärässä ja tilanne on vaan pahentunut, kun maailmasta on tullut entistä ulkonäkökeskeisempi ja nuoruutta ihannoivampi.

Itse katson olevani työelämäni parhaassa vaiheessa. Olen tähän mennessä tehnyt noin kolmekymmentätuhatta kasvohoitoa ja sellaista kokemusta ei valitettavasti voi toiselle siirtää. Jokaisen on itse kerättävä kokemus ja ammattitaito. Olen ihan huomattavasti parempi kosmetologi, kuin 80-luvulla. En edes muista koska eteeni olisi tullut jotain sellaista ihonhoito-ongelmaa mitä en olisi ennen nähnyt. Olen omin silmin nähnyt kymmenien vakioasiakkaiten ihon vanhenevan vuosi vuodelta. Se on ollut tärkeä kokemus, koska vakioasiakkaissa näen työni tulokset. Näen aivan selvästi miten ihon vanheneminen on hidastunut, kun ihoa on säännöllisesti hoidettu. Vanhenemiseen vaikuttaa perintötekijät ja moni muu asia, mutta niistä riippumatta ihon pystyy pitämään noin 10-20-vuotta nuorempana hyvällä hoidolla. Tämä työni tuloksen näkeminen on kannustanut minua kehittämään aina vaan parempia menetelmiä mistä tuloksena on Nanolift kasvohoito.

Ammattitaitoni kosmetologina on vahvistunut kokemuksen kautta, mutta myös asiakaspalveluni on aivan toisella tasolla, kuin kolmekymppisenä. Olen oppinut kohtaamaan monenlaisia ihmisiä enkä enää pelkää kertoa omia näkemyksiäni asiakkaille. Nuorempana en osannut pukea sanoiksi kaikkea mitä asiakkaalle olisi pitänyt neuvoa. Koin suurta ujoutta antaa ohjeita minua kymmeniävuosia vanhemmille ihmisille. Nykyään osaan myös kuunnella toista ihmistä tarkemmin ja keskittymällä kuunteluun pystyn paremmin auttamaan asiakasta. Se, että olen tyytyväinen ammattitaitooni ei sulje pois uuden oppimisen tarvetta. Silloin ollaan aivan väärillä raiteilla, jos kuvittelee osaavansa jo kaiken. Oma ammattini ja kaikki ammatitkin uudistuvat niin suurella vauhdilla, että oppimisen tarve on vaan kiihtynyt mitä vanhemmaksi tulen. Kokemus auttaa kuitenkin paremmin arvioimaan mikä on tarpeellista uudistumista ja mikä sanahelinää, joka kohta unohdetaan.

Tämän kertaiseen ikääntymiskirjoitukseen minua innosti kohtaamiseni eräässä vakuutusyhtiössä. En ollut vuosikausiin käynnyt keskustelemassa vakuutuksistani enkä enää tuntemut vakuutusyhtiöstä ketään. Katsoin nettisivuilta virkailijoiden kuvia ja valitsin sieltä noin kuusikymppisen naisen kenelle varasin tapaamisajan. Tapaaminen meni hyvin miellyttävästi ja lopuksi virkailija kyseli tyypillisia tietoja mitä mieltä olin heidän asiakaspalvelustaan. Hän kysyi miksi olin valinnut juuri hänet sieltä virkailijoiden joukosta. Mietin sitä ja totesin, että halusin puhua itseni ikäisen naisen kanssa joka puhuu samaa kieltä kanssani. Jos valita voi, niin en halua hoitaa asioitani nuoren pojan kanssa, jonka elämä pyörii netin ympärillä ja en ymmärrä sellaisen puheista mitään. Sitä kautta aloin miettimään miten paljon ikäiseni naiset vastaa kotitalouksien raha-asioista ja heille ei ainakaan olisi haitta, jos erilaisissa asiakaspalvelutehtävissä olisi keski-iän ylittäneitä naisia. Sitä ajatusta pitäisi monessa työpaikassa pohtia tarkemmin. Työyhteisölle on suuri rikkaus, kun siellä on eri ikäisiä ihmisiä, koska asiakkaatkin on eri ikäisiä.