Mauno Koiviston hautajaiset

En ole vielä kirjoittanut mitään Mauno Koiviston kuolemasta, koska haluan sulatella asiaa ensin. Koivisto on ollut minulle minulle monella tapaa tärkeä politiikko ja esimerkillinen ihminen jota arvostan suuresti.

Hautajaispäivä on helatorstai

Hautajaiset ovat huomenna helatorstaina ja nyt mietin katsonko ne tv:stä vai enkö. Pelkään, että hautajaiset herättävät minussa niin suuria tunteita ettei olotila ole miellyttävä. Edelliset suuret valtiolliset hautajaiset jotka katsoin alusta loppuun oli kenraali Adolf Ehrnroothin hautaus vuonna 2004 ja vieläkin muistan itkeneeni niitä monta päivää. Joku voi pitää hassuna, että itken aivan vieraan ihmisen hautajaisia ja enitsekään osaa okein selittää miksi sellainen vaikuttaa tunteisiini niin voimakkaasti. Koiviston kohdalla minulla on selvä syy, koska hän oli ulkonäöltään aivan kuin oma pappani joka kuoli 1994. En koskaan voi katsoa Mauno Koivistoa ajattelematta rakasta pappaani ja näin oli jo Koiviston presidenttiaikana. Olen myös syvästi vaikuttunut Koiviston kirjallisesta tuotannosta. Hänen kirjoittamansa Venäjän idea on erittäin perusteellinen ja selkeä esitys Neuvostoliiton ajoista ja toisesta maailmansodasta. Koiviston omaelämäkerralliset kirjat ovat myös hienoja esityksiä Suomen historiasta. Koivisto oli kaikella tapaa suuri ihminen.

Väinö Valven hautajaiset

Ehrnroothia edeltävät valtiolliset hautajaiset oli jääkärikenraali Väinö Valven hautaus 1995. Ne taas muistan siksikin, koska Valven siunasi eräs asiakkaani. Yleensä en koskaan kerro asiakkaistani nimeltä, mutta teen poikkeuksen pitkään kuolleena olleiden kohdalla. Väinö Valven siunasi Lapuan emerituspiispa Eero Lehtinen joka vietti vanhuuttaan Hämeenlinnassa Marja-rouvansa kanssa. He olivat asiakkaita jotka antoivat minulle erittäin paljon henkistä pääomaa. Piispa Eero Lehtinen oli siitä erityinen pappi, että hän jätti papin työn sodan ajaksi ja oli sodassa upseerina. Hän kertoi pohtineensa valintaa perusteellisesti ja kysyi itseltään miten juuri hän voi parhaiten auttaa isänmaataan. Hän päätyi siihen, että hänen upseerikoulutustaan tarvitaan enemmän, kuin pappeja ja oli sodan ajan eturintaman sotilaana. Tätä kautta hän oli myös ystävystynyt Väinö Valveen kanssa, vaikka heillä oli parikymmentävuotta ikäeroa. Minun ikäiset muistavat Väinö Valveen ainakin itsenäisyyspäivän juhlista. Juuri Mauno Koivisto ylensi hänet jääkärikenraaliksi ja hän olikin viimeinen elossa ollut jääkäri. Väinö Valve johti kaksimetrisessä komeudessaan veteraani aina linnan itsenäisuyyspäivän juhliin. Valve ehti täyttää satavuotta ennen kuolemaansa ja piispa Eero Lehtinen oli muistaakseni 84-vuotias noissa hautajaisissa ja muista miten huolissaan hänen vaimonsa oli puolisonsa jaksamisesta. Se jäi mieleeni, kun he kertoivat miten minuuttiaikataulu tilaisuudessa oli. Eero Lehtinen haettiin valtion virka-autolla Hämeenlinnasta ja perässä kuulemma seurasi varmuudeksi toinen auto, jos ensimmäiseen olisi tullut vika. Kaikki oli siis varmistettu ja mikään ei saannut mennä pieleen. Tämä kaikki taas toistuu Mauno Koiviston hautajaisissa.