Kissojen joulu

Nyt on koti putsattu ja puunattu sen verran, kun meillä yleensäkin tapana on eli aika päälisinpuolin. Jouluvieraat ovat tottuneet kissan karvoihin ja niitähän meillä riittää. Omilla vanhemmillani on vaatteet jo valmiiksi omien kissojensa karvoissa ettei lisä enää pahaa tee.

Kissat ovat uteliaita

Joulutouhut väsyttää Jössen ja Valtsun aivan totaalisesti. He ovat mukana joka ainoassa työssä ja tarkistamassa mitä me teemme. Eilen illalla paketoimme viimeisiä lahjoja ja siitä meinasi jo tulla riita. Pojat makasi joulupaperien päällä ja sellofaani teki ne aivan villeiksi. Viisas ja rauhallinen Herttakin nousi istumaan kiipeilypuussa ja alkoi katselemaan mitä nyt tehdään. Jopa mieheni joka on kuin paita ja peppu Valtsun kanssa nosti sen muutaman kerran sivummalle. Valtsuhan jumaloi miestäni ja seuraa häntä kuin koira joka paikkaan. Minua Valtsu ei huomaa ollenkaan, jos vaan mieheni on kotona. Jösse ei yleensä innostu muusta, kun ruuan laitosta ja nythän se saa viihtyä kanssani keittiössä. Vielä tänä aamunakin pojat nukkui reporankana, kun ne niin väsyivät eilisestä joulun laittamisesta. 

Paras joululahja on Ykä

Lukijat varmaan muistavat Ykäkissan tarinan, kun se ilmestyi pihaamme nälkiintyneenä ja arkana vappuna 2015. Vielä joulunkin kaksivuotta sitten se kyhjötti ulkona eikä uskaltanut tulla sisään. Silloin sydänmemme kyllä särkyi, kun huoli Ykästä oli niin kova. Saimme se sisälle vasta keväällä 2016 ja samalla eläinlääkärille leikattavaksi. Nythän Ykä on varsinainen kotikissa joka nukkuu äitini vieressä kaiket yöt. Muutenkin Ykä ulkoilee hyvin vähän näin talvella ja se oppi heti käyttämään sisävessoja. Käyn joka aamu vanhempieni puolella nyt, kun heillä alkaa olla jo ikää ja kyselen miten yö on mennyt. Yhtenäkään aamuna Ykä ei ole vielä yhdeksän aikaan havahtunut yöuniltaan, vaan tulee aamupalalle vasta kymmenen jälkeen. Se on aivan ihana, että nyt Ykä osaa ottaa parhaat palat elämästään ja nauttii palveluista ja omasta kodista. Ykän tarina on varsinainen joulun hyvä tarina. Muistan aina Ykän nähdessäni miten kiitollinen olen, että se on nyt sisällä ja turvassa. Meille oli aivan kauheata sietää joku reppana kissa ulkona kylmissään vaan sen takia ettei se ihmisten pahuuden takia uskaltanut meihin luottaa. Ykä on ollut pahiten traumatisoitunut kissa mitä perheeni on ikinä kesyttänyt, vaikka niitä on ollut meillä useita. Äidilleni kuuluu kunnia siitä, että hän jaksoi vuoden verran toistaa samoja kuvioita joka päivä ja sitä kautta Ykän luotto ihmiseen palasi. 

Ykä nukkuu omassa kopassaan rakkaan lelunsa kanssa. Virkattun

ruusun Ykä löysi jostain pöydältä heti meille tullessaan ja sitä

heitellään  ja möyhennetään joka ilta ennen nukkumaan menoa.