Hämeenlinnan Seudun Yrittäjänaisten historiaa

Kirjoitan vaihteeksi vähän paikallisesta historiasta ja ajasta mikä on jo omissakin muistoissani. Voihan olla, että olen jo siinä vaiheessa elämää, että eletään vain menneessä. Tosin lupauduin kirjoittamaan Hämeenlinnan Seudun Yrittäjänaisista siksikin ettei palanen hämeenlinnalaista taloushistoriaa katoa.

Hämeenlinna oli musta aukko

Tämän Purkkiarmeijan komentajan lukijat tietävät miten tärkeä harrastus minulle on sotahistoria ja historia yleensä. Hämeenlinnan yrittäjänaisten historia liittyy vahvasti koko seutukunnan yrittäjyyden kehitykseen, tasa-arvoon ja Suomen talouselämän historiaan. Kirjoitan nyt juttuja tästä aiheesta enemmänkin ja ne julkaistaan myös yrittäjänaisten verkkosivuilla, jos he niin haluavat ja kokevat sen tarpeelliseksi. Samalla tämä on osa omaa elämäntarinaani ja yritykseni menneisyyttä. Valtakunnallinen Yrittäjänaisten Keskusliitto (nykyisin Suomen Yrittäjänaiset ) on perustettu vuonna 1947 eli heti sodan jälkeen. Tämäkin vaatisi selvitystyötä miksi niin vaikeassa tilanteessa perustettiin markkinatalouden ajatusta kannattava yhdistys. Kymmeniä yrittäjänaisyhdistyksiä perustettiin 1940-50-luvulla pitkin Suomea. Kaikki ympäristökuntien yrittäjänaisyhdistykset esimerkiksi Valkeakoski, Riihimäki ja Lahti  perustettiin samoihin aikoihin, kun keskusliittokin. Hämeenlinna vaan oli yksinään musta aukko. Tämä asia huomioitiin keskusliiton hallituksessa 1980-luvun puolivälissä ja alettiin puuhaamaan Hämeenlinnallekin omaa naisyrittäjien yhdistystä ja meidän yhdistys perustettiin 1987. Perustamiskokouksen järjesti keskusliitto yhdessä Yrittäjien Fennian (vakuutusyhtiö) kanssa.  Samaan aikaan perustettiin myös Hämeenlinnan yrittäjät jota ei ollut aikaisemmin. Kumpaakin yhdistystä kaupungissamme vastustettiin ja yrittäjyys ei ollut niinä vuosikymmeninä mikään positiivinen asia koko Suomenkaan mittakaavassa. Kanta-Hämeen Yrittäjät vastustivat tätä HML:n omaa yrittäjäyhdistystä, koska he mielestään itse täyttivät tehtävän. Muut naisjärjestöt taas vastustivat yrittäjänaisia ja näiden kahden yhdistyksen alkutaival ei ollut ihan helppoa. Vastustus johtui pääasiassa siitä, että yrittäjäyhdistykset koettiin turhiksi, tai poliittisiksi toimijoiksi ja muut yhdistykset taas pelkäsivät menettävänsä jäsenistöään uusille yhdistyksille. Yrittäjänaisten keskusliitto järjesti Hämeenlinnassa perustamiskokouksen keväällä 1987 ja puheenjohtajaksi nousi kosmetologi Tuula Peura joka ei ollut itse edes paikalla. Tuula Peura oli juuri aloittanut kauneushoitolayrittäjä ja hän tiesi miten vahvasti minä olin jo mukana Suomen Kosmetologien yhdistyksen eli SKY:n toiminnassa. Tuula Peura pyysi minua uuden yhdistyksen sihteeriksi. Voin kertoa, että se oli ainoa kerta, kun tein sihteerin hommia eikä siihen ole sen jälkeen pyydettykkään:). En todellakaan ole sihteeriainesta. Tuula Peura halusi luopua puheenjohtajuudestaan melko pian ja muistaakseni 1988 alussa minut valittiin hänen tilalleen. Olin todella tietämätön ja kokematon, kun siihen pestiin lähdin. Oman yritykseni olin avannut 1980 ja tuolloin vuonna 1988 olin 27-vuotias. Siinä iässä olin vielä arka ja ujo enkä kunnolla tiennyt mitä yhdistystoiminta vaatii.

Aatteen paloa ja tarkoitusta jaloa

 Hämeenlinnan naisyrittäjien yhdistyksen nimeksi tuli Hämeenlinna Seudun yrittäjänaiset ja tämä oli ensimmäinen kerta, kun yksi yhdistys perustettiin kattamaan monen kunnan alueen. Muistan tämän olleen alkuvuosina Hämeenlinnan päättäjiäkin kiinnostava asia ja se enteili meille hyvin suurta jäsenmäärää. Tähän seutukuntaan silloin kuului vielä itsenäiset kunnat Kalvola, Hauho, Lammi ja Tuulos sekä Janakkala ja Hattula. Muistan miten ylpeydellä esittelin yhdistystämme, että me toimitaan seitsemän kunnan alueella. Yhdistyksen alku oli vaatimaton ja jäseniä oli noin 15-20 minun aloittaessa puheenjohtajuuden. Suurena tukena meille oli silloinen Yrittäjä-Fennia joka antoi kokoustilat ja monisti jäsenkirjeet. Muistan valitettavan huonosti ketä näissä ensimmäisten vuosien hallituksessa oli, mutta ainakin Tasolounaan Leena Siven oli mukana. Leena järjesti hallitukselle koulutuksen kokoustekniikasta, koska eihän minulla ollut siitä hajuakaan. Heti toiminnan alettua hallitusporukka löysi yksimielisyyden ja hyvän hengen. Silloin aika oli aivan toinen kuin nykyisin, kun Neuvostoliitto oli vielä voimissaan ja kontroloi suomalaisten elämää ja toimintatapoja. Tämä on ihan oma aiheensa ja alan paneutumaan siihen enemmänkin, koska en ole pitkään aikaan tutkinut Neuvostoliiton aikoja.  Suomen ulkomaan kaupasta reippaasti yli puolet tehtiin Neuvostoliittoon päin ja se vaikutti myös koko ajattelutapaan ja siihen miten yrittäjiin suhtauduttiin. Suomen ja Neuvostoliiton välinen kauppa oli suurimmaksi osaksi clearing-kauppaa ja kaikki mitä Suomessa keksittiin tehdä otettiin naapurimaassa vastaan eikä sen suurempaa myyntitoimintaa tarvittu. Sen takia Suomen talouselämän oli vaikea toipua Neuvostoliiton kaatumisesta, koska piti luoda aivan uudet käytännöt ja muuttaa koko ajatusmalli kaupan käynnistä. Tämä murrosvaihe näkyi kaikkialla myös meillä Hämeenlinnassa. Vielä 1980-luvulla yrittäjä oli verenimijä joka ottaa toisten selkänahasta itselleen hyötyä. Lähes yhdessä yössä ajatus muuttui ja yhtä äkkiä 1990-luvun alusta lähtien pienyrittäjää alettiin pitämään tärkeänä osana yhteiskunnan talouselämässä. 

Jatkan tätä tarinaa tuonnenpana ja kerron miten yhdistyksemme kasvoi ja oli hyvä tukiverkko naisyrittäjille.