Nollatoleranssi rasismille, syrjinnälle ja suvaitsemattomuudelle

Tätä blogia kirjoittaessani joudun usein miettimään, miten asiat sanotaan korrektisti. Sanavalinnat ovat muuttuneet hyvin paljon minun lapsuudestani ja moni ilmaisu, mikä oli 60-luvulla arkikieltä, koetaan nyt rasistiseksi.

Vastustan kaikkea syrjintää

Olen omassa työssäni joutunut varmaankin keskivertoa enemmän miettimään erilaisia syrjintäasioita. Nyt myös tämän blogin takia joudun usein miettimään, miten asiat ilmaistaan loukkaamatta ketään. En missään tapauksessa halua loukata toisia ihmisiä ja jos niin on tapahtunut, se on silkkaa omaa tyhmyyttäni.

Työssäni joudun koko ajan tekemisiin ihonvärin ja ikääntymisen kanssa ja siksi olen moneen kertaan miettinyt, miten asioista kirjoitan. Ihonväriin liittyen moni aikaisempi ilmaisu on nyt kielletty ja ikärasismi on yleistynyt, eikä sitä pidä lietsoa.

Suomen Yrittäjänaiset ry:n asioissa olen vuosikymmenet taistellut naisten syrjintää vastaan. Kosmetologin ammatissani olen kohdannut seksuaalista häirintää roppakaupalla ja kohtaan välillä vieläkin. Työni kautta olen aina ollut tekemisissä sukupuolivähemmistöjen kanssa ja olen koko ikäni taistellut jokaisen oikeudesta olla oma itsensä. Vielä nykyäänkin tunnetaan epäluuloja mieskosmetologeja kohtaan ja kuvitellaan heidät aina homoiksi. Onneksi nämä käsitykset muuttuvat avarammiksi koko ajan, mutta kyllä vieläkin hämmästellään ja kauhistellaankin mieskosmetologeja. Olen ollut monessa projektissa ja luottamustehtävässä, joissa on ollut sekä mies- että naiskosmetologeja, enkä todellakaan näe siinä mitään erikoista. Sitä ihmettelen, miten hitaasti käsitykset muuttuvat, koska jo vuonna 1981 Suomessa valmistui ensimmäinen mieskosmetologi. Samoin ihmettelen, että vielä 2000-luvulla hämmästellään, käykö miehet kosmetologilla. Aika heikosti on oma identiteetti muodostunut, jos kosmetologilla käynti tuhoaa miehisyyden. 

Omat kokemukseni syrjinnästä

Huomaan hyvin selvästi, että ihmiset älähtävät heti syrjinnästä, jos se kohdistuu heille tärkeään asiaan. Kuitenkin sama ihminen voi toisessa kohtaa ladella syrjiviä huomautuksia asioista, joita itse ei huomaa syrjivänsä. Siksi yritän olla tosi tarkkana puheissani ja kirjoituksissani ja pyrin hiomaan itsestäni pois kaikki tyhmät ennakkoluulot. 

Nykyisin minuun itseeni kohdistuva syrjintä johtuu iästäni ja tätä ikärasismia on hyvin paljon. Sanonta kuudenkympin ja kuoleman välissä on kaikille tuttu ja sillä nopeasti mitätöidään yli kuusikymppisen osaaminen ja ihmisarvo. Tätä ikärasismia koen eniten nelikymppisiltä naisilta, jotka saattavat suu vaahdossa paasata jonkun metoo-liikkeen puolesta, mutta vetävät maton alta eläkeikää lähestyvältä työkaverilta. 

Itse olen eniten saanut väheksyntää juuri tästä blogista ja someasioista, koska aika usein nuoremmilta livahtaa suusta, ettei minun ikäiseni osaa mitään blogia kirjoittaa. Toisaalta se loukkaa, mutta eniten se paljastaa sanojan tyhmyyden. Sanojalle tulee vielä monia ongelmia itsensä kanssa, kun hänkin vanhenee vääjäämättä ja huomaa kuusikymppisenä olevansa sama ihminen kuin kaksikymppisenä. 

Toinen asia omassa elämässäni, mistä aina joudun olemaan puolustuskannalla, on tämä sotahistorian harrastus. Joillakin ihmisillä on niin kapea-alainen käsitys siitä, millainen sotahistorian harrastaja on, että he ovat hyvin pettyneitä, kun en ole kaksimetrinen amatsooni maastokengissä ja armeijan ylijäämätakissa. Joskus minulle sanotaan ihan suoraan, etten voi harrastaa sotahistoriaa, kun en ole yhtään sen näköinenkään. Tätä en ymmärrä ollenkaan, että harrastus vaatisi määrätyn ulkonäön. Olen myös monta kertaa kuullut sotahistorian ja historian olevan vanhojen ihmisten harrastus ja niistä minun ei pitäisi blogissa kirjoittaa, koska ei kukaan työikäinen halua niistä lukea. Hämmästyttävää, miten kapea voi ihmisen näkökanta olla, että kun he itse eivät ymmärrä perehtyä historiaansa, ajatellaan, ettei sitä tee kukaan muukaan. 

Nämä sotahistoriaan ja ikääni liittyvät lohkaisut ovat kaikki tulleet toisilta naisilta, jotka ovat minua nuorempia. Sotahistoria Seuran jäsenet ovat lähes kaikki miehiä ja moni on sotilas ammatiltaan. Heiltä olen aina saanut arvostusta ja kannustusta, eikä syrjinnästä ole tietoakaan.