Olen kesän aikana yrittänyt selvittää itselleni millainen Suomi oli syksyllä 1947 eli 24.10.-47, kun Suomen Yrittäjänaiset perustettiin. Tämä lyhyt, mutta vaikea aikakausi oli hyvin erikoinen hetki perustaa nimenomaan yrittäjäjärjestö.
Vaikea rauha
Meillä jälkipolvilla on sellainen käsitys, että sodan jälkeen helpotus oli suuri ja kaikki pelot olivat kadonneet. Itsellänikään ei ollut tajua, miten vakavista ajoista Suomen historiassa oli kysymys, ennen kuin olin siihen perusteellisemmin perehtynyt.
Suomen ja Neuvostoliiton välinen aselepo astui voimaan 4.-5.9.1944 ja rauhansopimus allekirjoitettiin 19.9.1944. Tämä rauhansopimus on nimitetty Moskovan välirauhansopimukseksi, koska virallinen rauha tehtiin Pariisissa vasta helmikuussa 1947 ja sitä kutsutaan Pariisin rauhaksi.
Syyskuussa 1944 muualla maailmassa oli toinen maailmansota täydessä vauhdissa ja Eurooppaan tuli rauha vasta 8.5.-45, kun Saksa antautui. Ainoastaan Romania ja Bulgaria olivat irroittautuneet sodasta heinä-elokuussa 1944 ja Neuvostoliitto oli miehittänyt ne heti.
Miehet, jotka Suomen puolelta lähtivät Moskovaan rauhaa hieromaan, olivat todella vaikean työn edessä. Heitä odotutettiin viikko Moskovassa ennen kuin Stalin ja Molotov suostuivat ottamaan valtuuskunnan vastaan 14.9.-44. Samana päivänä valtuuskunnan puheenjohtaja Suomen pääministeri Antti Hackzell sai vaikean aivoinfarktin, johon hän menehtyi parin kuukauden kuluttua.
Valtuuskunnalle ei annettu aikaa odottaa uutta puheenjohtajaa Suomesta, vaan neuvottelut aloitettiin, kun Suomen puolustusministeri Rudolf Walden astui sairastuneen pääministerin tilalle. Rudolf Walden itse sai infarktin parin kuukauden kuluttua, johon hänkin sitten menehtyi.
Valtuuskunnassa oli mukana puolustusvoimien edustajana tuleva puolustusvoimien komentaja Erik Heinricks, joka joutui heti valtuuskunnan kotiin paluun jälkeen sairaalahoitoon hermoromahduksen vuoksi. Nuo miehet, jotka kestivät viisi raskasta sotavuotta, eivät olisi jaksaneet kestää rauhantekoa. Niin vaikeat sopimusehdot Suomelle annettiin.
Rankka rauhansopimus
Moskovan välirauhansopimuksen voi lukea suoraan wikipediasta, mutta kerron sen nyt niin kuin minä sen vaatimukset ja merkityksen ymmärrän.
Suomessahan sota jatkui vielä huhtikuulle 1945 asti, koska Lapin sota loppui vasta 27.4.-45. Rauhansopimuksessa vaadittiin, että Suomen pitää karkoittaa kaikki saksalaiset pois omalta maaltaan. Tämä oli hyvin vaikea tilanne, koska koko jatkosodan ajan saksalaiset puolustivat Suomen itärajaa Lapin alueella. Lapissa oli 200,000 sotilasta, jotka olivat siihen asti olleet suomalaisten aseveljiä ja nyt aseet piti kääntää heitä vastaan. Talouselämän puolella tämä tarkoitti sitä, että lähes kaikki Suomen ulkomaankauppa tyrehtyi, koska Saksa oli meidän tärkein kauppakumppani.
Karjalaisten evakointi oli aloitettu kesäkuussa 1944 ja meillä oli noin 400,000 karjalaista ilman pysyvää kotipaikkaa. Syyskuussa aloitettiin myös Lapin ja Oulun läänin evakointi sodan jaloista ja sieltä lähti maantielle noin 150,000 evakkoa. Lappilaisethan pääsivät takaisin koteihinsa kesällä 1945, mutta koko Lappi oli poltettu saksalaisten poltetunmaantaktiikalla.
Saman aikaisesti alkoi järjettömän suurten sotakorvausten maksaminen ja kaikki metalli- ja puuteollisuuden tuotanto siirrettiin suoraan rajan ylitse Neuvostoliittoon. Jos kaikki sotakorvaustuotteita rahdanneet junanvaunut laitettaisiin peräkkäin siitä tulisi 3400 km pitkä letka.
Suurimman pelon yhteiskuntaan toi rauhansopimuksen vaatimus kaiken kommunistisen toiminnan salliminen ja turvasäilössä eli vankilassa olleet kommunistipolitiikot vapautettiin. Olen itse puoluepoliittisesti sitoutumaton ja myös Suomen Yrittäjänaiset on sitoutumaton järjestö, mutta tuota ajankohtaa 1944-48 ei voi käsitellä ilman poliittisen historian kertausta.
Suomessa oli erittäin vahva kommunistipuolue eli SKP, joka sai suuren määrän kansanedustajia kevään 1945 vaaleissa. SKP:llä oli halu tehdä Suomesta kansandemokratia ja sosialisoida kaikki omaisuus ja kieltää yksityisyritykset. Näinhän kävi Unkarille, Puolalle, Itä-Saksalle ja monelle muulle sodan jälkeen. Suomessa oli suuri pelko tästä sisältäpäin lähtevästä vallankumouksesta ja toisaalta Neuvostoliiton miehityksestä.
Suomessa elettiin veitsenterällä, mutta rohkeat naiset uskoivat yrittäjäaatteeseen sekä omaan työhön ja perustivat yrittäjänaisten liiton.
Comments
Post a Comment