Tämän vuoden kevät on ollut menetyksiä täynnä, kun ensin maaliskuussa menehtyi äitini Kultsu-kissa ja pääsiäisen jälkeen Kultsun sisko Pikkuleidi eli Mantu. Myös kummipoikani perheen Viiru-mummu 20v. lähti paremmille hiirimetsille viikko sitten.
%20(8).png)
Kissat ovat meidän perhe
Kissat ovat meille ja koko lähisuvulleni tärkeitä perheenjäseniä, joiden kuolemaa surraan ihan kuin ihmisenkin kuolemaa. Minä suren myös äitiäni, kun oli aivan kohtuutonta, että hän menetti kaksi kissaa kuukauden välein.
Hänelle jäi vielä Täply 14v., joka on myös Kultsun ja Pikkuleidin veli ja Ykä joka on entinen kulkukissa ja ollut meillä jo kaksitoistavuotta eli sekin on luultavasti 14-15-vuotias. Onneksi nämä kaksi on ihan terveitä ja reippaita, eikä vielä yhtään vanhuksen oloisia.
Yleensä meillä kissat elää parikymppiseksi, mutta Kultsulla ja Pikkuleidillä oli kilpirauhasen liikatoiminta, jota ei voitu lääkitä lääkkeen sivuvaikutusten vuoksi. Nyt on pohdinnan paikka ottaako äitini uusia pentuja vai mitä tehdään, mutta toistaiseksi hän sanoo pitävänsä suruaikaa.
Äitini on 84-vuotias ja se on selvää, että hänen kissansa jää sitten meille, kun hänestä aika jättää. Vanhemmillani oli parhaimmillaan seitsemän kissaa, kun tuo Ykä tuli yllättäen porukkaan. Ymmärrän, että kahden vanhan kissan kanssa talo on hyvin hiljainen. Tuo neljä kissaa olisi hänelle sopiva määrä, koska silloin, kun heillä oli seitsemän kissaa isäni vielä eli, joten heitä oli kaksi huoltajaa.
Kissat ovat hiljaisia hiippailijoita
Meillä sattui aika karmea vahinko Voten kanssa joka jäi vuorokaudeksi vaatekaappiin telkien taakse. Moitin itseäni kovasti siitä, että sellaista pääsi käymään. Eräänä lauantaina lähdimme Turkuun teatteriin ja minä pakkailin vaatteita kiireissäni.
Kissathan pyörii koko ajan mukana ja jokainen kissan omistaja tietää, että ne tunkevat itsensä joka paikkaan mukaan. Talomme on kaksikerroksinen ja yläkerrassa on useamman neliön vaatehuone, johon kissoja ei päästetä. Se ettei heitä johonkin päästetä tarkoittaa sitä, että ne kyttäävät tiiviisti päästäkseen tuollaiseen outoon paikkaan.
Tämähän pitäisi olla itsestään selvyys ja automaatio, että pitää aina tarkistaa, ettei kukaan livahda huomaamatta mihinkään lukittujen ovien taakse. Olin ollut niin kiireinen lähtiessäni, etten huomannut Voten hiippailleen vaatehuoneeseen, ja poika jäi sinne jumiin.
Äitini käy ruokkimassa pojat, kun me olemme poissa, mutta näin kesällä pojat ovat niin paljon ulkoiluhäkissä, ettei äitini osannut kaivata Votea. Vanha ja viisas Valtsu oli kuulemma käyttäytynyt oudosti ja juossut yläkerran rapuissa edestakaisin, mutta äitini ei osannut tulkita sen asiaa.
Onneksi tulimme jo sunnuntaina aamupäivästä kotiin ja pojat yleensä tulee innoissaan miestäni vastaan. Hän kuuli heti eteisessä, että jostain kuului vieno kissan maukuminen ja Vote puuttui porukasta. Ryntäsimme heti katsomaan missä Vote oli ja siellähän se raapi vaatehuoneen oven takana. Tosi kova jano pojalla oli ja kyllä ruokakin maistui. Ihme ettei sille ollut tullut vessahätää kaapissa tai en ainakaan mitään löytänyt.
Äitini ei ollut käynyt ollenkaan yläkerrassa ja hän ei ollut alas asti kuullut Voten huutoa. Tämä oli taas sellainen oppi, että taatusti tarkistan kaikki kahteen kertaan, ettei toista vahinkoa tule. Toivottavasti Vote myös ottaa opikseen, eikä aina hiippaile joka paikkaan.
Kosmetologisi Inkeri
⭐️ Ps. Muista osallistua arvontaan! Seuraa ja kommentoi hoitolan uusimpia julkaisuja blogissa (huom. liitä mukaan sähköpostiosoite), Facebookissa ja/tai Instagramissa. Palkintona on 50 euron etukoodi verkkokauppaan, joka arvotaan viikon välein. Seuraavaan arvontaan voit osallistua 20.5.-
26.5.2025.
Facebook ja Instagram eivät ole mukana arvonnassa.
Joko olet liittynyt postituslistalle? Liity nyt ja saat tietoa tarjouksista ja kauneushoitolan tapahtumista! Tilaa uutiskirje tästä
Comments
Post a Comment