Olipas pysäyttävä otsikko, vai mitä? Se on suora lainaus Hämeen Sanomista olleesta jutusta, jota luin viime vuoden puolella. Jutussa kerrottiin eri paikkakuntien työvoimatilanteesta ja Porin alueen työvoimatoimistossa oli tilastojen mukaan vaikeampi löytää työpaikkaa yli 37-vuotiaalle, kuin sitä nuoremmille. Kuulostaa ihan kamalalta ja miksi juuri naiselle vanheneminen on niin suuri rasite.
Itse olen 52-vuotias ja koen eläväni parasta hetkeä työelämän puolesta. Ammattitaitoni on parhaimmillaan, kun tietoa ja kokemusta on paljon ja niitä on oppinut käyttämään. Näen sen myös asiakkaitteni kohdalla, että moni elää parhaita työvuosiaan yli nelikymppisestä eläkeikään saakka. En ole kenenkään kohdalla ajatellut ettei ihminen olisi enää pätevä yli viisikymppisenä, vaan ihan päinvastoin. Minusta meidän naisten tuli itse vältellä kaikin tavoin ikärasismia ettemme ala vetää mattoa toisen naisen alta. Milloin se nainen sitten olisi sopivan ikäinen? Olen itse ainakin ollut aina joko liian nuori, tai liian vanha.
Aloittaessani oman firman olin kahdeksantoista ja juuri valmistunut kosmetologikoulusta. Sain ensimmäisen kymmenenvuoden aikana kuulla suorastaan törkeitä arvioita iäkkäiltä rouvilta oman ikäni takia. Jotkut olivat varsinaisia nuoren ihmisen simputtajia, vaikka minä yritin palvella heitä parhaani mukaan. Silloin päätin etten koskaan arvioi ketään iän mukaan. Olisi voinut kuvitella, että eläkeikäisillä mummoilla olisi jo viisautta sietää nuorta ihmistä, mutta eihän se näin ole. Ellei ihmisellä ole sydämensivistystä nuorempana ei sitä mistään ilmesty mummoiässäkään. Onneksi oli myös lukemattomia ihania asiakkaita, jotka tukivat ja neuvoivatkin minua. Moni kävi hoidoissa useammin vähän kannatuksenkin vuoksi ja mainosti minua ystävilleenkin. Heitä on vieläkin asiakkainani, mutta valitettavan moni on jo päättänyt maisen vaelluksensa. Tästä opin sen, että aina kannustan nuorta ihmistä hänen aloittaessaan työelämän, ei kukaan ole seppä syntyessään.
Yleisen mielipiteen mukaan ehkä nainen on muutaman vuoden kolmen-ja neljänkympin välillä sopivan ikäinen, mutta erittäin lyhyen hetken. Tätä ajatustapaa haluaisin muuttaa, mutta valitettavasti se taitaa mennä, vaan pahempaan suuntaan. Nuoruuden ja ulkonäön merkitys tuntuu, vaan kasvavan. Moni kuusikymppinen asiakas on kertonut saaneensa ikäviä letkautuksia ulkonäöstään nuoremmilta työkavereiltaan. Ne pitäisi jaksaa jättää omaan arvoonsa, koska se ei kerro mitään hyvää sanojasta. Pitäisiköhän nousta vastarintaan ja barrikaadeille ikääntyvien naisten puolesta. Suuret ikäluokat alkaa olla jo vähintään 65-vuotiaita. Toivottavasti näiden naisten suuri määrä pystyisi nostamaan vanhenevan naisen arvostusta.
Itse olen 52-vuotias ja koen eläväni parasta hetkeä työelämän puolesta. Ammattitaitoni on parhaimmillaan, kun tietoa ja kokemusta on paljon ja niitä on oppinut käyttämään. Näen sen myös asiakkaitteni kohdalla, että moni elää parhaita työvuosiaan yli nelikymppisestä eläkeikään saakka. En ole kenenkään kohdalla ajatellut ettei ihminen olisi enää pätevä yli viisikymppisenä, vaan ihan päinvastoin. Minusta meidän naisten tuli itse vältellä kaikin tavoin ikärasismia ettemme ala vetää mattoa toisen naisen alta. Milloin se nainen sitten olisi sopivan ikäinen? Olen itse ainakin ollut aina joko liian nuori, tai liian vanha.
Aloittaessani oman firman olin kahdeksantoista ja juuri valmistunut kosmetologikoulusta. Sain ensimmäisen kymmenenvuoden aikana kuulla suorastaan törkeitä arvioita iäkkäiltä rouvilta oman ikäni takia. Jotkut olivat varsinaisia nuoren ihmisen simputtajia, vaikka minä yritin palvella heitä parhaani mukaan. Silloin päätin etten koskaan arvioi ketään iän mukaan. Olisi voinut kuvitella, että eläkeikäisillä mummoilla olisi jo viisautta sietää nuorta ihmistä, mutta eihän se näin ole. Ellei ihmisellä ole sydämensivistystä nuorempana ei sitä mistään ilmesty mummoiässäkään. Onneksi oli myös lukemattomia ihania asiakkaita, jotka tukivat ja neuvoivatkin minua. Moni kävi hoidoissa useammin vähän kannatuksenkin vuoksi ja mainosti minua ystävilleenkin. Heitä on vieläkin asiakkainani, mutta valitettavan moni on jo päättänyt maisen vaelluksensa. Tästä opin sen, että aina kannustan nuorta ihmistä hänen aloittaessaan työelämän, ei kukaan ole seppä syntyessään.
Yleisen mielipiteen mukaan ehkä nainen on muutaman vuoden kolmen-ja neljänkympin välillä sopivan ikäinen, mutta erittäin lyhyen hetken. Tätä ajatustapaa haluaisin muuttaa, mutta valitettavasti se taitaa mennä, vaan pahempaan suuntaan. Nuoruuden ja ulkonäön merkitys tuntuu, vaan kasvavan. Moni kuusikymppinen asiakas on kertonut saaneensa ikäviä letkautuksia ulkonäöstään nuoremmilta työkavereiltaan. Ne pitäisi jaksaa jättää omaan arvoonsa, koska se ei kerro mitään hyvää sanojasta. Pitäisiköhän nousta vastarintaan ja barrikaadeille ikääntyvien naisten puolesta. Suuret ikäluokat alkaa olla jo vähintään 65-vuotiaita. Toivottavasti näiden naisten suuri määrä pystyisi nostamaan vanhenevan naisen arvostusta.
Tämä on aiheita, joihin olen työni puolesta tutustunut paljon kymmenen viime vuoden aikana. Silloin havahduin siihen, että "ikääntyvän työntekijän" virallinen raja on 45 vuotta.
VastaaPoistaTyöntekijän optimaalinen ikä tulla rekrytoiduksi kestää tosiaan vain pienen hetken: ikävuodet 30-40. Ennen sitä ollaan liian nuoria, sitten liian vanhoja.
Ageismihan koskee myös miehiä mutta naisia tietenkin vahvemmin. Työpaikkojenkin ikäistävät käytännöt osuvat juuri naisiin, joilla on selkeästi vaihdevuodetkin, jestas miten kauheaa.
Eräs bloggaaja kertoi kuullensa työpaikkansa ruokajonossa, kun kaksi kolmikymppistä esiMIESTÄ naureskeli, kun 45-vuotias NAISinsinööri oli hakenut heidän tiimiinsä töihin. He epäilivät, että nainen alkaisi leikkiä äitiä heille! Kieltämättä, suuri vaarahan siihen on.
Ja itse tämä blogaaja on nelikymppisenä insinöörinä hakemassa ulkomaille töihin. Häneltä oli kysytty, miksi ihmeessä nelikymppinen nainen haluaa ulkomaille töihin. No jestas, onhan se kummalllista. Miksi nelikymppinen nainen nyt mitään ylipäätään haluaisi? Ja tietenkin kaikki muuthan tietävät, mitä hän haluaa.
Ja tässä ikäsyrjinnän maassa vielä jankutetaan, että työurien pitäisi pidentyä.
Leena
On todellakin aika hurjaa kuunnella visioita eläkeikien nostamamisesta lähelle 70 vuotta. Mikähän yritys mahtaisi rekrytoida tyyliin: Meille kaikki yli 60 vuotiaat. Kun lähestyt 50 vuotta olet todellakin vaarassa menettää työsi ihan vaan ikäsyrjinnän perusteella. We are doomed.
VastaaPoistaOmissa tutuissani ja asiakkaissani on monta sellaista, jotka olisivat halunneet jatkaa vielä työssä kuusikymppiä täytettyään. Saneerauksien yhteydessä heidät kuitenkin irtisanottiin siitä sitten pistettiin eläkkeelle. Olen tuon edellisen kommentoijan kanssa samaa mieltä, että on turha puhua pidentyvistä työurista, kun vanhemmasta päästä saneerataan heti ulos. Varmaan tämä koskee yhtä hyvin miehiäkin. Oma työni on vaan niin naisvaltainen, että kuulen näitä naisten tarinoita. Kyllä jokainen yli kuusikymppinen sanoo, että kokevat työpaikalla iän vaikuttavan suhtautumiseen. Pitää olla koko ajan virkeänä ja valppaana ettei kukaan vaan sano vanhaksi ja väsyneeksi. Nuorempi saa ollakin välillä nuutunut, mutta vanhemmalla se on paljon negatiivisempaa.
VastaaPoistaInkeri
Nainen taitaa aina olla vähän väärän ikäinen. Nuorena on liian nuori ja kokematon, sitten ollaan liian hedelmällisessä perheenperustamisiässä ja sitten taidetaankin olla jo liian vanhoja. Toki miehiäkin ikäsyrjitään, mutta luulenpa ettei miehiä jätetä palkkaamatta sen takia että he saattavat parin vuoden sisällä perustaa perheen ja saada lapsia...
VastaaPoistaKuten monesti olen täälla kertonut, opiskelen viestintää ja journalistiikkaa. Sen käsityksen minkä olen saanut toimituksissa vieraillessa ja luentoja kuunnellessa on, että kaikista parhaat työyhteisöt koostuvat eri ikäisistä ja taustaisista henkilöistä. Näin työpaikalta löytyy sekä kokemusta, että tuoreita kehitysideoita. Että onhan se kyllä tosi kummallista ettei sitä iän ja alalla olemisen myötä karttunutta kokemusta osata arvostaa.