Tämän syksyn aikana olen jostain syystä ollut usein keskusteluissa joidenka aihe on luovuus, kirjoittaminen tai taiteet yleensä. Nämä blogiasiat ovat hyvin akuutteja yrittäjien puheenaiheita. Kaikki nettimarkkinointia ymmärtävät kehoittavat kirjoittamaan yrityksen blogia ja käyttämään Facebook sivuja. Suurin osa tuntemistani yrittäjistä sanoo, että ei ikinä. He eivät mitenkään osaa kirjoittaa ja laittaa jotain kirjoituksiaan nettiin kaikkien nähtäviksi.
Viime viikolla olin yhdessä koulutuspäivässä ja keskustelin taas parin yrittäjän kanssa blogin kirjoittamisesta, kun saman koulutuksen edellisessä kurssipäivässä kuukausi sitten oli siihen kehoitettu. Silloin tuli vastaan taas uusi este, kukaan ei ollut avannut blogia, koska heillä ei ollut aikaa tehdä sitä hyvin. He halusivat tehdä blogistaan todella hyvän, niin täydellisen, kuin mahdollista. Koska he kokivat etteivät pysty tähän, niin he eivät aloittaneet ollenkaan. Surullista.
Ihmiselle itselle on todella raskasta, kun omaa hyvin pedantin luonteen. Hienoa on, kun ihminen yrittää parastaan, mutta jos se on este tekemiselle ettei olisikaan täydellinen, niin silloin luonteenpiirre on kahlitseva. Näen tätä työssäni usein, koska se on luonteenpiirre joka näkyy ihossa. Ehkä se on jotenkin luonnon tapa kouluttaa ihmistä, kun ihminen ei pysty hallitsemaan ihonsa oirehtimista, niin hänen pakko hyväksyä oma epätäydellisyytensä. Ihon oirehtiminen näkyvästi on kamala rangaistus ihmiselle, joka haluaa, että kaikki on kunnossa. Siitä tulee kierre, kun iho oirehtiin ihminen hermostuu ja iho oikuttelee aina vaan enemmän.
Tämä on hyvin yleistä nuoremmille naisille, sanoisin, että alle nelikymppisille. Varmaan iän mukana ihminen alkaa sietämään omaa epätäydellisyyttään. Joskus haluaisin sanoa asiakkaalle, että ole armollisempi itsellesi, ethän koskaan vaatisi toiseltakaan niin paljon, kuin itseltäsi. Nämä ihmiset kärsivät varmaan sisäisesti tästä luonteen ominaisuudesta, mille he eivät itse voi mitään se on syntynyt jo lapsuudessa, niin kuin kaikki muutkin ihmisen luonteenpiirteet. Sitten vasta, kun itse keksii omaavansa tällaisen ominaisuuden hän voi siitä oppia pois. Ihminen on aika taitava itsensä kasvattaja, mutta se vaatii aikaa, eikä kannata olla liian kova itselleen.
Viime viikolla olin yhdessä koulutuspäivässä ja keskustelin taas parin yrittäjän kanssa blogin kirjoittamisesta, kun saman koulutuksen edellisessä kurssipäivässä kuukausi sitten oli siihen kehoitettu. Silloin tuli vastaan taas uusi este, kukaan ei ollut avannut blogia, koska heillä ei ollut aikaa tehdä sitä hyvin. He halusivat tehdä blogistaan todella hyvän, niin täydellisen, kuin mahdollista. Koska he kokivat etteivät pysty tähän, niin he eivät aloittaneet ollenkaan. Surullista.
Ihmiselle itselle on todella raskasta, kun omaa hyvin pedantin luonteen. Hienoa on, kun ihminen yrittää parastaan, mutta jos se on este tekemiselle ettei olisikaan täydellinen, niin silloin luonteenpiirre on kahlitseva. Näen tätä työssäni usein, koska se on luonteenpiirre joka näkyy ihossa. Ehkä se on jotenkin luonnon tapa kouluttaa ihmistä, kun ihminen ei pysty hallitsemaan ihonsa oirehtimista, niin hänen pakko hyväksyä oma epätäydellisyytensä. Ihon oirehtiminen näkyvästi on kamala rangaistus ihmiselle, joka haluaa, että kaikki on kunnossa. Siitä tulee kierre, kun iho oirehtiin ihminen hermostuu ja iho oikuttelee aina vaan enemmän.
Tämä on hyvin yleistä nuoremmille naisille, sanoisin, että alle nelikymppisille. Varmaan iän mukana ihminen alkaa sietämään omaa epätäydellisyyttään. Joskus haluaisin sanoa asiakkaalle, että ole armollisempi itsellesi, ethän koskaan vaatisi toiseltakaan niin paljon, kuin itseltäsi. Nämä ihmiset kärsivät varmaan sisäisesti tästä luonteen ominaisuudesta, mille he eivät itse voi mitään se on syntynyt jo lapsuudessa, niin kuin kaikki muutkin ihmisen luonteenpiirteet. Sitten vasta, kun itse keksii omaavansa tällaisen ominaisuuden hän voi siitä oppia pois. Ihminen on aika taitava itsensä kasvattaja, mutta se vaatii aikaa, eikä kannata olla liian kova itselleen.
Kommentit
Lähetä kommentti