Palasin maanantaina Varsovasta, jossa olin seuraamassa Varsovan gheton kansannousun seitsemänkymmentävuotisjuhlapäivää. Tuo Varsovassa oleminen juuri sellaisena ajankohtana oli minulle suuresta merkityksestä. Puolan kohtalo ja holocaust koskettaa minua eniten sotahistoriassa. Koen suurta syyllisyyttä ihmiskunnan puolesta, että sellainen kansanmurha on voinut tapahtua.
Varsovan gheton kansannousu alkoi 19.4.1943, kun jäljellä oli enää noin 30-40,000 juutalaista. Jo 300,000 oli kuljetettu Treblinkan kaasukammioihin. Nämä vastarintaan lähteneet juutalaiset tiesivät kuolevansa, koska oli mahdoton taistella hyvin aseistettua saksalaismiehittäjää vastaan. He kuitenkin halusivat mieluummin kuolla taistellen, kuin kävellä alistettuina Treblinkan junaan. Vain muutama kymmenen ihmistä selvisi tuosta kansannoususta pääsemällä pakenemaan viemäriverkostoa pitkin.
Juhlapäivänä Varsovassa avattiin Puolan juutalaisten historian museo. Siitä oli paljon myös Suomen lehdistössä ja TV:ssä, koska museon oli suunnitellut kaksi suomalaista arkkitehtiä. Tuo rakennuksen valmistuminen oli hiukan myöhässä ja itse näyttely ei ollut vielä valmis. Rakennukseen pääsi jo sisälle, mutta esineet näyttelyyn tulee vasta syksyllä ja näyttelyn avajaiset on joulukuussa 2013. Mekin kävimme rakennuksessa sisällä, vaikka ensin kauhistelin jonoja. Ensimmäisenä aukiolopäivänä kävijöitä oli 7000 ja varmaan mielenkiinto jatkuu edelleen. Meitä ennen jonossa oli varmaankin pari sataa henkeä, mutta emme odotelleet, kuin puolisen tuntia. Pääsymaksua ei ollut, mutta turvatarkastus ja turvallisuustoimet oli aikamoiset. Talo oli hyvin suomalaistyylinen sisältä, paljon puuta, lasia ja kaarevia muotoja.
Katukuvassa muistojuhlapäivä näkyi hienosti. Keskustan kaduilla jaettiin keltaisia paperikukkia rintaan kiinnitettäviksi. Juutalaisethan joutuivat saksalaisten miehitysalueilla kantamaan keltaista tähteä rinnassaan. Nyt tästä tähdestä oli taiteltu narsissin kaltainen paperikukka. Idea oli erinomainen ja nuoret, jotka merkkiä jakoi selittivät kaikille, myös englanniksi miksi sitä jaettiin. Tavallaan ei kukaanVarsovan keskustassa ainakaan jäännyt tietämättömäksi kyseisestä tapahtumasta. Keskustassa oli myös erään kirkon puistikossa mielenkiintoinen valokuvanäyttely. Siellä oli parikymmentä isoa parimetristä valokuvaa Varsovasta vuonna 1947. Kuvat oli ottanut amerikkalainen kuvaaja ja Varsovahan oli ihan raunioina yli 85% oli tuhoutunut sodassa.
Varsovan keskusta on restauroitu ihan täysin entiselleen jo viisikymmentäluvulla. Sitä hämmästyin, että kuninkaanlinna oli rakennettu vasta 1989. Syy oli se, että Neuvostoliitto vaikutti Puolan kommunistihallintoon ja he eivät halunneet, että Puolan kansan kansallinen itsetunto nousisi. Kuninkaanlinna olisi ollut liian konkreettinen osoitus Puolan hienosta itsenäisestä historiasta. Nyt tuo restauroitu kuninkaanlinnan ja vanhan kaupungin alue on Unescon maailmanperintökohde.
Varsovan gheton kansannousu alkoi 19.4.1943, kun jäljellä oli enää noin 30-40,000 juutalaista. Jo 300,000 oli kuljetettu Treblinkan kaasukammioihin. Nämä vastarintaan lähteneet juutalaiset tiesivät kuolevansa, koska oli mahdoton taistella hyvin aseistettua saksalaismiehittäjää vastaan. He kuitenkin halusivat mieluummin kuolla taistellen, kuin kävellä alistettuina Treblinkan junaan. Vain muutama kymmenen ihmistä selvisi tuosta kansannoususta pääsemällä pakenemaan viemäriverkostoa pitkin.
Juhlapäivänä Varsovassa avattiin Puolan juutalaisten historian museo. Siitä oli paljon myös Suomen lehdistössä ja TV:ssä, koska museon oli suunnitellut kaksi suomalaista arkkitehtiä. Tuo rakennuksen valmistuminen oli hiukan myöhässä ja itse näyttely ei ollut vielä valmis. Rakennukseen pääsi jo sisälle, mutta esineet näyttelyyn tulee vasta syksyllä ja näyttelyn avajaiset on joulukuussa 2013. Mekin kävimme rakennuksessa sisällä, vaikka ensin kauhistelin jonoja. Ensimmäisenä aukiolopäivänä kävijöitä oli 7000 ja varmaan mielenkiinto jatkuu edelleen. Meitä ennen jonossa oli varmaankin pari sataa henkeä, mutta emme odotelleet, kuin puolisen tuntia. Pääsymaksua ei ollut, mutta turvatarkastus ja turvallisuustoimet oli aikamoiset. Talo oli hyvin suomalaistyylinen sisältä, paljon puuta, lasia ja kaarevia muotoja.
Katukuvassa muistojuhlapäivä näkyi hienosti. Keskustan kaduilla jaettiin keltaisia paperikukkia rintaan kiinnitettäviksi. Juutalaisethan joutuivat saksalaisten miehitysalueilla kantamaan keltaista tähteä rinnassaan. Nyt tästä tähdestä oli taiteltu narsissin kaltainen paperikukka. Idea oli erinomainen ja nuoret, jotka merkkiä jakoi selittivät kaikille, myös englanniksi miksi sitä jaettiin. Tavallaan ei kukaanVarsovan keskustassa ainakaan jäännyt tietämättömäksi kyseisestä tapahtumasta. Keskustassa oli myös erään kirkon puistikossa mielenkiintoinen valokuvanäyttely. Siellä oli parikymmentä isoa parimetristä valokuvaa Varsovasta vuonna 1947. Kuvat oli ottanut amerikkalainen kuvaaja ja Varsovahan oli ihan raunioina yli 85% oli tuhoutunut sodassa.
Varsovan keskusta on restauroitu ihan täysin entiselleen jo viisikymmentäluvulla. Sitä hämmästyin, että kuninkaanlinna oli rakennettu vasta 1989. Syy oli se, että Neuvostoliitto vaikutti Puolan kommunistihallintoon ja he eivät halunneet, että Puolan kansan kansallinen itsetunto nousisi. Kuninkaanlinna olisi ollut liian konkreettinen osoitus Puolan hienosta itsenäisestä historiasta. Nyt tuo restauroitu kuninkaanlinnan ja vanhan kaupungin alue on Unescon maailmanperintökohde.
Kommentit
Lähetä kommentti